 |
| Manzhoulin uuden raja-aseman lasiseinää |
Kun aloitin blogin kirjoittamisen niin päätin etten ainakaan kirjoita matkaopasta enkä kuvaus “hei hei minä täällä”. Edellä mainittuja on ihan riittävästi ja jälkimmäinen tuskin kiinnostaa ketään. Ensimmäisestä vaatimuksesta kuitenkin täytyy hieman tinkiä. Rajanylityksestä Zabaikalsk – Manzhouli esiintyy kyllä siinä määrin disinformaatiota, että herää kysymys onkohan monikaan viime aikoina tehnyt ylityksen.
Sinänsä ylitys ei ole kovin yleinen. Yleensä ihmiset matkustavat Irkutskista Mongolian kautta Kiinaan ja nimenomaan Pekingiin. Harvemmin matkustetaan Pekingiin Mantsurian radan kautta. Matka on sitä paitsi pidempi. Moskovasta lähtevät Pekingin junia on myös molempia. Monet Mantsurian kaupungit kuten Harbin ovat tutustumisen arvoisia, jolloin turistille Mantsurian rata luo myös uusia matkakohteita ja elämyksiä. Mantsurian rata eroaa Trans-Siperian eteläisesstä radasta Chitassa. Itse käytin siis Mantsurian rataa venäjän puolella eli junalla Irkutskista Zabaikalskiin. Täältä Kiinan raja ylitettiin bussilla Manzhouliin. Ehkä kesällä rajanylitys voi olla ihan mukavakin kokemus. Mutta talvella, siperialaisittain vielä lämpimänä ilmana eli miinus 17 astetta + veitsen terävä, jäätävä pohjoistuuli, oli kyllä hieman liian muistiinpainuva. Varsinkin kun en ollut varustautunut kovin kylmiin ilmoihin ja Irkutskin lämmössä tuntui jo keväältä.
Rajaa ei voi ylittää jalkaisin. Vaikka jotkut joskus näin väittävätkin. Asemalla odottaa bussi junaa. Matka kahden kaupungin välillä on n. 7 km. Kiinalaisten isännöimästä bussimatkasta he veloittavat 25 euroa (1000 ruplaa). Vertailun vuoksi pääsee Helsingistä Pietariin 20 eurolla ja matka lienee runsaat 400 kilometriä. Jee. Taitaa olla bussiyhtiöllä monopoliasema.
Asemalla saattaa nousta bussiin joitakin venäläisiä jotka poistuvat bussista hieman ennen rajaa. Älä itse poistu. Nämä poistuvat ovat rajavyöhykkeellä työskenteleviä ihmisiä. Bussi jatkaa raja-asemalle. Saattaa jäädä odottamaan tovin vielä muita matkustajia ennen kuin ohittaa rajapuomin.. Nämä muut ovat saapuneet asemalle muilla keinoilla. Ulkomaalaisilta tarkistaa bussiyhtiön virkailija passin ja Kiinan viisumin voimassaolon varmuuden vuoksi. Hyvä näin, sillä jos paperit eivät ole kunnossa voit joutua odottamaan pitkäänkin demilitarisoidulla vyöhykkeellä. Kiinalaisten, venäläisten ja muun maalaisten lukumäärä lasketaan, useampaan kertaan pitkin prosessia. Bussiyhtiön edustaja ilmoittaa myös lukumäärän rajavirkailijalle. Rupatellessani bussiyhtiön edustajan kanssa (ilmeisesti jonkinlainen vastuullinen matkanjohtaja) kertoi hän ettei muunmaalaisia juuri ole, korkeintaan muutama vuodessa.
No hyvä. Bussi ajaa puomin ohi. Matkustajat komennetaan matkatavaroineen venäläiselle raja-asemalle. Lyödään leimat passiin, läpivalaistaan matkalaukut ja kävellään turvaportin läpi. Entä bussi ? Se sitten joutuu huolellisen tarkastuksen kohteeksi. Konehuoneen jokainen letku ja pultti katsotaan läpi. Lattiamatot irrotetaan, käännetään rullataan ja tarkistetaan ulkona. Tutkitaan penkkien aluset koirien ja peilien avulla. Käydään matkatavaratilat, bensatankit ja kaikki mahdolliset muut tilat läpi. Parhaimillaan 10 tullimiehen voimin. Prosessi tehdään joka päivä (Irkutsk-juna joka toinen ja Chita-juna joka toinen päivä) vuodesta toiseen, löytämättä mitään. Liikennöinnissä käytetty bussi on aina sama. Sama ruljanssi bussin palatessa Kiinasta Venäjälle. - Tällä kertaa selvisimme nopeasti kahdessa ja puolessa tunnissa. Yhtiön edustaja tuli kiittelemään minua toiminnan kiirehtimisestä. Kas kun venäläisten mielestä ulkomaalaisella matkustajalla on varmaan kiire. Eräs kanssamatkustaja kertoi, että yhden minibussin tarkistamiseen meni 24 tuntia !
Hyppäämme bussiin ja ajamme 100 metriä Tax Free kauppaan. Yllätys yllätys, kaikki hinnat euroissa (eikä ruplissa tai Yaneissa). Kokeilen kelpaako 20 egea. Kelpasihan se ja vaihtorahat takaisin euroissa. Maan äärissä euro määrää tahdin.
Ajamme toiset sata metriä. Saavumme Kiinan raja-asemalle. Täysin uusi, arkkitehtuuri kuin edustusluokan lentoasemasta. Kivetyt lattiat, katto korkealla. Halu näyttää maailmalle Kiinan edistymisestä. Kiipeämme toiseen kerrokseen. Kassalta joudumme ostaman ”sisäänpääsylipun” eli entry ja exit kortit ja tulliselvityskaavakkeen. Täällä kelpaavat ruplat (kun eurojen lisäksi muita ei ole) Kaikki hyvin toistaiseksi. Mutta kun sukunimessäni on ä ja koneellisesti luettavassa passin osiossa se taas on translitteroitu ae:ksi. Tästäpä hilpeys syntyi. Virkailija kutsui toverinsa katsomaan passia. Pähkäilivät tovin. Tarkistivat jokaisen sivun sekä näkyvää että ultravioletti valoa vasten. Ei tainnut sittenkään olla väärennetty. Paikalle kutsutaan aseman päällikkö ja rajavartijan esimies. Passi viedään esimiehen koppiin, skannataan. Lähetetään kopio ties minne ehkäpä Pekingiin. Soittavat ainakin viisi puhelua. Lopulta uskovat että ä kirjain voidaan translitteroida ae:ksi. Luojan kiitos en ole islantilainen enkä nimenäni ole Väinö Äyräpää-Örni.
Itse en oikein pysty ymmärtämään miksei rajaa voida ylittää jalkaisin ja syöttöliikenne kummallakin puolella paikallisilla busseilla ja takseilla. Toiminta olisi ainakin joustavampaa ja matkustajille mukavampaa. Ehkä kyse on suurvaltapolitiikasta. Laittomat kiinalaiset siirtolaiset ovat venäjälle pieni päänsärky (bussi oli kiinalainen). Ehkä kyse on bussiyhtiön ja rajaviranomaisten voitelusysteemistä. Bussiyhtiö nimittäin tienaa tässä melkoisesti. Voi hinnoitella itsensä vapaasti kun kaikkien halukkaiden pakko käyttää bussia. Kun kilpailijoiden eli minibussin käyttäjiltä oli kerran mennyt 24 tuntia.
Alunperin oli tarkoitus yöpyä rajakaupungissa Manzhoulisa. Mutta kun en ollut oikein pukeutunut asianmukaisesti niin oli kiire päästä pois. Kiinan rahaa piti vielä saada. Nostoautomaatti löytyi helposti eli aseman edellä oleva niitty ylitetään ja saavutaan pienelle tienpätkällä jossa näkyy postikonttori. Virkailija opasti ihan kädestä pitäen miten automaattia käytetään. Se oli kuitenkin rikki. Kävelimme virkailijan kanssa läheisen pankkikonttoriin josta löysimme toimivan automaatin. Ensimmäinen kosketus kiinalaiseen kohteliaisuuteen: Postivirkailija kävelee satakunta metriä pankkikonttoriin ja neuvoo ihan konkreettisesti mihin kortti pitää työntää ja mitä näppäimiä käyttää.
Tämän jälkeen kävelee takaisin omaan toimipisteeseen.
Olisi mukava kuulla miten rajamuodollisuuksista selvitään kun matkustaa junalla syvemmälle Kiinan puolelle esim. Harbiniin suoraan. Täytyy varmaan joskus kokeilla.
