Jos Shanghaissa ei ollut puistoja
liiemmälti niin Nanjingissa niitä sitten vasta onkin. Kymmeniä
neliökilometrejä. On vallankumouksen puisto, on kaupungin
keskustassa sijaitseva järven ympäristö, on Zijin vuori,
presidentin palatsi ja monia muita. Monet puistot ovat suuria kuin
valas keskellä silliparvea. Vihreyttä paikoitellen kymmeniä
neliökilometrejä. Kiinassa ei ole mitään pientä paitsi ihmiset.
Please install the Flash Plugin version 11 or higher
Kiinalaisilla näytti jälleen
kerran olevan joku lomapäivä. Valitsin majapaikkani ihan sen mukaan
missä sattui olemaan eniten tilaa - ei muuta perustetta. Tämä sattui olemaan hieman
keskustasta syrjässä. Hieman vaikeasti löydettävissä oleva
paikka mutta kuitenkin kohtalaisen lähellä metrolinjaa. Onneksi
valitsin. Shanghain korkeiden pilvenpiirtäjien puhtaiden katujen,
marmorilla ja lasilla silattujen talojen jälkeen oli mukava päästä
paikkaan joka silmin nähden kuhisi kiinalaista elämää. Tosin
köyhää. Rojua kaikkialla. Putken pätkiä lautoja, roskaa,
koneiden osia sille sijoilleen jätettyjä. Autoja, polkupyöriä,
skoottereita, rattaita ja kärryjä pitkin katuja. Pieniä pajoja: hitsaamoita, korjaamoita ja
autojen pesuloita. Kiivas työteliäs toiminta leivän hankkimiseksi.
Kaikki juuri silmien edessä, kadulla kun verstas ei juuri 20 neliötä
suurempi ole. Taloja jatkettu kaikilla saatavilla olevilla
materiaaleilla. Katot katettu aaltopelleillä ja kiinni
tiilenpalasilla ja muilla painoilla, niillä mitä käteen on
sattunut jäämään. Kujat ahtaita ja aina pyykkiä kuivumassa.
Koiria ja lapsia, mummoja ja vaareja niitä kaitsemassa.Hienoa. Elämän koski pauhuinen ja pyörteineen virtaamassa eteenpäin raviten kaikkea eteen osuvaa.
Ja ihmiset. Ystävällisiä tietty.
Köyhyys yhdistää. Majapaikkaan palatessani, pimeyden vallitessa
katson erään talon sisään. Johdon päässä roikkuva hehkulamppu ilman
varjostinta valaisemassa huonetta. Pöytä valkoiseksi maalattu ja
maali kulunut. Tuolin virkaa hoitaa milloin laatikko, milloin palli,
milloin jokin muu. Pöydällä virttynyt rispaantunut vahakangas.
Pöydän äärellä miehiä ja naisia pelaamassa korttia, dominoa tai
muuta peliä. Kenties naapureita. Kontrasti Shanghaihin huikea.
Shanghaissa kun ei mitenkään voinut aistia yhteenkuuluvuuden
tunnetta. Näinkö ihmisten pitää elää ? Ponnistaen yhdessä
eteenpäin.
Päivällä kiertelin ja kaartelin
pitkin esikaupunkia toivoen vain eksyväni. Nälän yllättäessä
menin pieneen ruokalaan syömään, siihen samaan mihin työmiehet
poikkeavat kahden euron lounaalle. Peltitarjotin, johon ladottiin
riisiä, kasviksia ja lihaa sen mukaan miten asiakas valitsee.
Maukasta, vaikka suomalaiset terveystarkastajat nyrpistäisivät
nenänsä kieroon paikan siisteydestä. - Paikalliset ihmettelivät
kuka kumma tännekin on eksynyt. Tietty piti ottaa kuva kännyllä.
Varmaan parikymmentä kuvaajaa. Kuvia minusta yksin ja kavereiden
kanssa. Tunsin olevani filmitähti jostain Holywoodista. Kuuluisa ja
menestynyt.
Nanjing on ikivanha kaupunki, joka
ajoittain on ollut Kiinan pääkaupunki. Siitä nimikin
”eteläinen pääkaupunki” nan jing. Monille voi olla tutumpi sen vanhempi
kirjoitusasu Nanking. Nimen kirjoitusasu muutettiin Pinyin
uudistuksen myötä ääntämyksellisesti paremmin sopivammaksi
Nanjingiksi aivan kuten Peking muutettiin Beijing:ksi. Kaupungin historia ulottuu yli 2500 vuoden taakse.
Vaikka ennen kaupunkimuotoa siellä asusti asukkaita jo 7000 vuotta
siten. 1300 luvulla sen uskotaan olleen maailman suurimman kaupungin.
Tällöin Ming dynastian aikana se oli myös pääkaupunki jossa
kulttuurielämä kukoisti loistokauttaan.
Please install the Flash Plugin version 11 or higher
Kiinassa, kuten jotkut muistavat
syrjäytettiin keisarinvalta vuoden 1911 vallankumouksessa ja vuonna
1912 perustettiin Kiinan tasavalta (republic of China). Tätä ei
pidä sekoitta nykyiseen Mao Zedongin 1949 perustamaan Kiinan
kansantasavaltaan (Peoples Republic of China). Kiinan tasavallan
perustamisen muistoksi Nanjingissa on myös muita huolellisesti
vaalittuja muistomerkkejä kuin vallankumouksen puisto. Mainittakoon
ensimmäisen presidentin Dr. SuYatsen mausoleumi, johon suuntautuu
päivittäin melkoinen kansanvaellus ihailemaan mausoleumin
kauneutta. Samoin presidentin palatsi on myös huolellisesti vaalittu
muistomerkki. Palatsissa on kaunis puisto ja siellä myös
allekirjoitettiin tasavallan perustamisasiakirja. Itse hieman
ihmettelen tätä tasavallan moninaista muistamista. Varsinkin kun
Kiinan tasavallan jatkumo on Taiwanissa. Nykyisen Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeisten tapahtumien
muistamista ei oikein tahdota missään muistella. Ei muistomerkin
merkkiä eikä niitä realistisia julisteita, joita nähtiin ympäri
maailmaa kulttuurivallankumouksen aikoihin. Ainakin kuvittelisi
julkisissa rakennuksissa olevan Maon kuvia (setelissä kuitenkin).
Ikään kuin kansalle ei oikein tahdota kerrota kuka poliittisesti
hallitsee maata. Kulttuurivallankumous ja suuri harppaus eteenpäin näyttää myös olevan
tyystin vaiettu. Selvä se, kun silloin tapahtui melkoisia vääryyksiä
sekä ihmisille että historialle. Eikä varmaankaan haluta kertoa,
että sama puolue joka oli vastuussa tapahtumista hallitsee yhä
maata. Historiasta voidaan vaieta mutta sitä ei saa millään
olemattomaksi. Mitä enemmän vaietaan niin sitä enemmän syntyy vääriä käsityksiä ja tulkintoja.
Vallankumouksen puisto rakennettiin
laajentamalla erään munkin Yan-guang:n kunniaksi pystytetyn pagodin
puistoa. Paikka on tullut tunnetuksi värikkäistä kivistään.
Legenda kertoo, että munkin syvällinen mietiskely oli niin
liikuttavaa, että kukatkin tiputtivat terälehtensä. Terälehdet
sittemmin kivettyivät ja muodostivat kauniita kiviä. Geologit kyllä
tosin puhuvat hiilestä, raudasta, piistä ja monista muista
alkuaineista, sulasta magmasta ja tuhat miljoonaa vuotta sitten
tapahtuneista tapahtumista. Näin siis luonnontieteellisesti asioita
kuvataan. Mutta toisaalta vanhat legendat usein sopivat paremmin
ihmisten mieliin vaikka eivät täytäkään kaikkialle
tunkeutunutta luonnontieteellisiä selitysmallia. Eikö ihmisten
elämä toisinaan ole mielenkiintoisempaa kun annetaan tilaa
mielikuvitukselle ? Annetaan legendojen elää.
Toinen mielenkiintoinen puisto vai
sanoisinko jo metsä (ainakin kiinalaisessa urbaanissa mielessä) on
Zijin vuori. Paikoitellen hyvin hoidettua puistoa paikoitellen
vähemmän kultivoitunutta seutua. Täällä saa käsityksen
millaisia metsiä keskisessä Kiinan länsirannikolla joskus oli.
Bambupuita, palmuja ikivihreitä kasveja sekä uskomatonta
kukkaloistoa keväisin. Kiinan luumu- ja kirsikkapuiden keväinen
loisto on kautta maailman tunnettu. Näiden loistojen keskellä
kiinalaiset ovat kautta vuosisatojen kulkeneet minkään
hämmästyttämättä hymyillen ja mieli tyynenä ihastellen luonnon
kauneutta. Puiston laajuus ja nähtävyyksien määrä uuvuttaa
tavallisen kulkijan. Onhan alueen pinta-ala 39 neliökilometriä.
Sisältäen lukuisia museoita, temppeleitä, pagodeja, mausoleumeja
ja vaikka mitä nähtävyyksiä. Museossa piipahtaja huomaa alueella
olleen asutusta ja kehittynyttä kulttuuria jo neoliittisella
kaudella, 8000 vuotta sitten. Todellinen kotipuutarhurin ja
historioitsijan aarreaitta, jossa voi vaellella päivä toisensa
jälkeen.
Please install the Flash Plugin version 11 or higher
Kolmas mielenkiintoinen puisto on
kaupungin keskustassa sijaitseva järvi ja sen saaret. Järven
kiertämiseen menee helposti kolmatta tuntia kun kävelytie on 9 –
10 km. Puiston keskeisen sijainnin vuoksi näkee siellä kävelevän
paikallisia asukkaita vain odottamassa kevään tuloa ja kukkien
puhkeamista kukintaan. Tänne kerääntyy ihmisiä iltakävelylle
vain viihtymään ja lepäämään työpäivän kiireistä. Kaikista
Nanjingin puistoista tämä on viimeisen päälle hoidettu.
Please install the Flash Plugin version 11 or higher
Matkailija saattaa poiketa Nanjingin
museoon. Tämä onkin todellinen käsityön ystävien Mekka. Koska
Nanjing oli pitkään silkkikutomoiden keskus. Museossa näkee silkin
tien toukasta valmiiseen kankaaseen. Museo on elävä. Sillä siellä
on toimivia kangaspuita, joissa kudontamestarit tekevät uniikkeja
kappaleita. On hämmästyttävää nähdä miten kangaspuilla voidaan
loihtia erilaisia mutkikkaitakin kuvioita. Esimerkiksi kankaita,
joihin on kudottu eri värisillä langoilla kukkakuvioita,
lohikäärmeitä jne. Vaikka en itse ymmärrä taiteenlajista mitään
niin kuitenkin museon vitriineihin kerätyt näytteet hämmästyttävät
tyylikkyydellään ja ammattitaidon osoituksillaan.
Please install the Flash Plugin version 11 or higher
No hyvä. Kerran majapaikkaani saapui eräs Amerikassa työskennellyt kiinalainen. Hänen kiinalainen tyttöystävänsä piti mallitoimistoa ja käski urhoaan kysymään minulta pidänkö häntä kauniina. Syynä kysymykseen olikin se, että joku kiinalainen on menestynyt maailmalla ns. supermallina. Vastasin, että mielestäni valtaosa kiinalaisista naisista ovat mielestäni kauniita. Olivat he sitten lyhyitä tai pitkiä, vanhoja tai nuoria, hoikkia kuin kauriit tai juurevia kuin karhut. Vastaukseni moniselitteisyys hieman ihmetytti joten jouduin perutelemaan. Kiinalaisilla naisilla on usein hymy ja nauru herkässä, silmissä aina pieni iloinen ilme. Usein kovin osaan ottavan oloisia. Elämä kaikkine murheineen näyttää silti heillä olevan valoisaa. Kiinassa naiset ovat naisellisempia kuin Euroopassa. Eli ei esiinny kulttuurin painetta käyttäytyä kuin mies miesten maailmassa. Tällainen sisäinen henkinen kauneus loistaa kuin majakka ylitse kaiken aineellisen. Siksi he ovat kauniita riippumatta vartalon muodosta tai iästä. Pukeutumisessa eivät ehkä noudata niitä kauneusihanteita, joita muotilehtemme usein määräävät makutottumuksiksemme Euroopassa ja Amerikassa. Vaatteissa on usein miten koristeellisia leikkauksia, paljetteja tai ruusukkeita. Näiden puutteessa vaatteita koristellaan pitsikauluksin, jotka usein saattavat olla irtonaisia. Jos nämäkin puuttuvat niin ainakin kengissä on ruusukkeet korostamassa kengän ja jalan siroutta.
