lauantai 10. elokuuta 2013

Jianshui, jonne sattumalta törmättiin




Kevyesti huokaisten jatkoin matkaa kohti riisiterasseja. Matka olisi hyvä jakaa kahteen osaan. Kas kun yksi matka päästä päähän olisi ollut kohtalaisen pitkä. Olisihan niitä ollut nukkumabusseja. Tiedäthän sellaisia joissa on ainakin kolme sänkykerrosta päällekkäin. Kuulemma tuskaista matkustaa vuoristoteillä. Jianshui oli pelkkä päähänpisto kun katsoin karttaa. Jo heti bussista poistuessani tiesin tulleeni lähes kotiin, toisen kerran koko Kiinan maassa. Ensimmäinen oli Harbin. Siinä määrin kodikkaan oloinen, Kiinan mittakaavassa,pieni kaupunki.

Paikka ei ole kovin kaukana Kunmingista (220 km) mutta kun tiet ovat mutkikkaita kestää matka useamman tunnin ja bussi pysähtyy kerran kauppapuodin ulkopuolelle. Matkailijat voivat ostaa täältä kaikkea tarvitsemaansa evästä. Täällä myös pestään pahimmat pölyt pois bussista ja halukkaat tupakkariippuvaiset voivat saada helpotusta tuskaansa.

Jianshuissa asustaa 490 000 asukasta ja sen pinta-ala on 3940 km². Näppärä ottaa laskimen käteensä ja laskee asukastiheyden ja saa tulokseksi 124 asukasta per neliökilometri. Kertooko tämä lukuarvo nyt mitään. Eipä juuri. Mutta kun otamme vertailuksi Helsingin: 605 523 asukasta kulkee 213.75 km² alueella. Joku nokkela voisi sanoa, että pinta-ala lukuarvo on väärä. Niin se onkin. Helsingin kokonaispinta-ala on 715.49 km² mutta tästä onkin vettä n. 501.74 km² ja koska helsinkiläiset keskimäärin asuvat maalla saadaan asukastiheydeksi 2833 asukasta per neliökilometri. Eli asukastiheys on 22 kertainen Jianshuin nähden. Mielikuvamme Kiinan asukastiheydestä ja väen paljoudesta on toisinaan väärä. Väkeä ei ole vielä niin paljon, että syödessä toisen kyynärpää on omassa suussa. Sitä paitsi väkimäärä on alkanut vuoden 2012 jälkeen pienentyä. Aivan kuten yhden lapsen politiikassa kuuluukin tapahtua. Kiina tosin alkaa harmaantua ja tämä voi olla hieman ongelmallista.

Tietty motorisoidut riksakuskit halusivat tarjota palvelujaan eli kyytiä hotelliin. Tiedäthän näitä kolmipyöräisiä moottoripyöriä, joissa on kuomu matkailijan pitämiseksi kuivana ja moottori on luokkaa kevari.. Kävelin muutaman metrin toivoen, että antaisivat minun valita rauhassa. Lonely Planet käteen ja tavasin majapaikkaa. Ainakaan Lonely Planetin toimittaja ei kovin tarkkaa kuvausta hotelleista ole kirjoittanut. Hotelleja oli vaikka millä mitalla. Riksankuljettajilla oli vieläpä iso nippu eri majapaikkojen käyntikortteja. Hyvä että kouraan mahtui. Miten niistä voisi valita kun kaikki kiinaksi. Näytin Lonely Planetista osoitetta ja kuljettaja luuli ymmärtäneensä. Kyytiin vain ja mentiin johonkin hotelliin. Ei kuitenkaan siihen mitä Lonely Planetin kuvausten mukaan piti olla. Melkein käännyin ympäri kun näin paikan, siinä määrin luksusta. Hinnasto seinällä, kallein huone hieman yli 400 ja halvin 80 paikallista rahaa. Koristeellisia puuleikkauksia ja kieltävää kiveä siellä täällä. Jos valitsisin halvimman - tuumin. Katsotaan mitä saan. Kukaties siivouskomeron tai päivähuoneen.

No hyvä. Näytin kiltille ja ystävälliselle virkailijalla hinnaston halvinta. Nyt syntyi ongelma: Kuinka monta yötä. Pyysin paperia ja kynän. Piirsin auringon ja kuun kuvan, sängyn ja hattupäisen miehen makaamassa sängyssä. Virkailija ymmärsi hattupäisen äijän olevan minä. Piirsin toisen sarjan ja kolmannen. Piirsin lukuarvon 240 ja Yanin kuvan. Siis kolme yötä. Summa ei oikein kelvannut. Hän kirjoitti viereen 400 yania. Olin kokonaan unohtanut, että Kiinassa on tapana maksaa ainakin kaksi yötä enemmän etukäteen. Tämän lisärahan sitten saisi takasin. Suuri ongelma kun toinen selitti ja selitti. Enkä silti ymmärtänyt. Paikalle tuli kolme putkimiestä (hotelli oli viittä vaille valmis ja miehet tekivät viimeisiä vetoja). Yhdellä oli kännykkä jossa käännösohjelma. Asia valkeni. Piirsin tytön kuvan ja 4 sadan yanin seteliä. Piirsin kuvan, missä tyttö otti nämä ja palautti kolmen yön jälkeen 160 hattupäiselle miehelle. Hyvä näin. Olin kaupungissa 4 yötä vaikka Kunmingissa mietiskelin viipyväni paikassa korkeintaan 2. Kuitenkin olin siellä aivan liian lyhyen aikaa.

No millainen oli 80 yanin huone. Tilava kaakeloitu kylpyhuone, kaksin maattava leveä sänky. Taulutelevisio ja internet yhteys. Tosin yhteys ei ollut WiFi vaan langallinen. Ystävälliset putkimiehet avustivat piuhan saamisessa vastaanottovirkailijalta. Loistavaa. Ei pätkiviä yhteyksiä kuten Kunmingissa ja parasta kaikessa käyttäjiä ei juuri ollut muita kuin minä. Nopeudet huikeat 100 Mbit/s. Asia josta voin vain unelmoida kotimaassa. Ensimmäinen ilta tulikin sitten käytettyä kotimaisen nettitelevision ja radion seuraamiseen. - Hotellissa kaikki oli uutta ja kiiltävää. Tunsi elävänsä herroiksi. Sinänsä retkeilymajoissa viihdyn vallan mainiosti, mutta silloin tällöin on hyvä päästä omaan rauhaankin. Neljäs kerta koko matkan aikana kun nukun hotellissa: ensimmäinen oli Datongissa (ankeat huoneet ja kova patja), Tayanissa (hyvä hotelli, tosin 26 euroa yö aamiaisen kanssa), Xiannanissa (yksi yö, ankea huone mutta mukava mies pitää majataloa, 6.5 euroa yö) ja sitten tämä luksushotelli (10.4 euroa yö).

Ehkäpä kaupungin pienuus ja harvaan asutus teki kaupungista niin kotoisen. Talot olivat melko matalia. Toisin antoivat hieman rähjäisen vaikutelman. Yhtenä syynä tähän on se, että vielä 2000 luvun alussa rakennusten pinnoitemateriaali oli melko huokoista. Tämä huokoisuus imi sitten likaista sadevettä. Ilman saasteet värjäävät talot. Toinen syy rähjäiseen vaikutelmaan on se, että eri teräsrakenteet ovat galvanoimattomia tai maalaamattomia, jolloin ruostevesi värjää rakennusten ulkopintoja. Esimerkiksi parvekkeiden rautarakenteet ovat vuosien saatossa päässeet ruostumaan joten seinissä näkyy ruosteisia vanoja. Uudemmissa rakennuksissa on opittu käyttämään joko galvanoituja tai maalattuja teräsosia. Pinnoitemateriaalitkin eivät nykyään ole yhtä huokoisia. Silti ilman saasteet ovat suuri ongelma maassa, jossa pikavauhtia halutaan kasvattaa tuotantolukuja. Tämä näkyy helposti rakennusten ulkovaipoissa.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher
Kun riksa kuljetti linja-autoasemalta ohi vanhan kaupungin muurin uusvanhaan keskustaan pääsi suustani: Vau. Matkattuani Kiinassa siellä sun täällä, niin vihdoinkin tulin paikkaan, joka vastasi mielikuviani kiinalaisesta kaupungista. Paikkaa, jota olin etsimällä etsinyt, löytämättä sitä sittenkään. Olinhan käynnyt Pinqyaossa ja Tayanin lähellä olevassa Yuci kylässä. Mutta nämä olivat museoita melkein kokonaan. Tosin Pinqyaon vanhassa keskustassa asui paljon paikallista väkeä. Jianshuin uusvanhassa keskustassa oli sekaisin vanhoja taloja sekä uusia vanhaa tyyliä mukailevia taloja. Keskusta oli sangen elävä. Toivoo vain sopii, että Datongin uusvanha keskus myös tulee yhtä eläväksi kiinalaista elämänmenoa huokuvaksi kaupungiksi. Kaupunki oli myös sopeutunut tämän päivän sykkeeseen. Myymälöitä, autoja, ulkoilmakonsertteja ja mainioita ravintoloita. Eli vanha kaupunki myös nykyaikaistuu. Pinqyaossa matkamuistomyymälöitä vieri vieressä, täällä ei niinkään.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher
Kuljet pitkin suoria kivettyjä katuja pitkin ja poikin ihaillen rakennusten fasadeja. Eksyt ahtaille sivukujille. Näet kiinalaisia nojaamassa ovenpieliin, pieniä ryhmiä keskustelemassa keskenään ja kukaan ei hämmästele muukalaista, joka tännekin on eksynyt. Kävelet ylös rappusia pienelle kukkulalle. Törmäät yht'äkkiä teehuoneeseen. Astut sisään ja huomaat että paikalla myydään lippuja johonkin tilaisuuteen. Virkailija ojentaa englanninkielisen esitteen, josta selviää tilaisuuden mukailevan vanhoja paikallisia lauluesityksiä. Kotimaassa olin lukenut, että Pekingin oopperan juuret olivat teehuone-esityksissä. Ostin lipun, kun kovasti kiinnosti mikähän esitys on tulossa. Lippu maksoi 150 yania. Alkoi kello 20.30 ja kesto puolitoista tuntia. En oikein ymmärtänyt kun virkailija kysyi halusinko olutta vai teetä. Kun luulin tästä perittävän lisähintaa. Tarjoilu sisältyikin lipun hintaan ja otin teetä. Tilaisuus olikin hauska ja miellyttävä. Ei kuitenkaan sellainen perinnetaiteenlajien esitys kun ChengDu:ssa näkemäni Sichuanin ooppera. Jollain tavalla modernisoitu, sanoisinko show.
Kun astut ulos teehuoneesta, palataksesi hotelliin törmäät isolle aukiolle, jossa puisia penkkejä, olut ja tee tarjoiluja. Lavalla trubaduuri laulaa haikeaa laulua. Juuri tällaista kaupunkia olen koko maassa etsinyt. Paikka, jota yksinäinen matkamies Lopun Maasta voi käsittää: ei suuri eikä liian pieni, ei rähjäinen eikä ylettömän siisti. Paikka, jossa tavallisia kiinalaisia elää ja asustaa. Tänne törmäsin päähänpistosta, sattuman oikusta, aivan kuten aikoinaan törmäsin Olhonin saareen kaukana Baikalilla.

Jianshui on hyvin vanha kaupunki, historian ulottuessa 1200 vuoden taakse Nanzhao valtion aikaan (738 - 937). Sen muinainen nimi oli Lin'an. Vuonna 810 Nanzhao valtio perusti Huili nimisen kaupungin tänne. Aluetta asusti Yi kansa joille nimi Huili tarkoitti ”valtavaa merta”, Han kielelle käännettynä nimeksi tuli Jianshui. Mongolidynastian, Yuan dynastian (1271 – 1368), aikana nimeksi tuli Jianshui Zhou, Ming dynastian (1368 – 1644) aikana nimeksi tuli Lin'an. Lopuksi Qing dynastian (1644 – 1911) keisari Qianlong muutti nimeksi Jianshuin piirikunnaksi. Kiinassa monien vanhojen kaupunkien nimet vaihtuvat tuhkatiehään aina sen mukaan kuka hallitsee aluetta – maalikkojen ja historioitsijoiden harmiksi. Ei tämä kuitenkaan vielä mitään. Joskus kun Kiinassa tehtiin palatsivallankumouksia, vallankaappauksia, niin uusi keisari pyhitti isänsä, isoisänsä ja myös joskus myös isosetänsä keisariksi, osoittaakseen oman jumalallisen alkuperän. Esi-isät olivat varmaan haudassaan tyytyväisiä vaikkeivät luut tästä paljoa kostuneetkaan. Mutta myöhempien aikojen maallikot ovat hieman hämillään kun ei aina tahdo saada selvää kuka kukin on.

Jianshuin vanha keskusta noudattaa suurelti vanhaa Ming kauden perinteistä tyyliä. Vanhassa keskustassa on vielä 15 rakennusta joiden historia ulottuu 12 vuosisadalle. Tunnetuimpia ovat Konfutselainen temppeli, suurin Kiinassa, pinta-ala 7, 2 hehtaaria. Toinen vierailemisen arvoinen paikka on Zhu perheen puisto ja talot. Taloissa kävellessä voi hyvin asettua kiinalaisen klassisen kirjallisuuden merkkiteoksen Honglou Men (Punaisen Huoneen Uni) tapahtumapaikoille. Kirjoittajana Cao Xueqin (1724 -1763). Vaikka kirja ei olekaan kirjoitettu Jianshuissa mutta perheen talot ja asemakaava huokuu vanhemman ajan henkeä. Valitettavasti kirjasta on käännetty suomeksi rankasti typistetty versio (vaivaiset 600 sivua 2400 sivun sijasta). Tietenkään ahkera kulkija ei voi välttyä törmäämästä kaupungin vanhoille muureille (niihin mitä vielä on jäljellä) ja Chaoyang torniin.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher
Elämän menon lisäksi kaupungissa on paljon uudempikin nähtävyyksiä. Yksi mielenkiintoisimmista on edellä mainittu Zhu perheen puisto. Alue on valtava rakennuskokonaisuus, jonka tekeminen kesti 30-vuotta viimeisen eli Qing-dynastian (1644 – 1911) aikana. Sen rakennutti Zhu Chengzao ja hänen poikansa Zhu Chaoying. Nämä elivät Jianshuissa ja vaurastuivat kaupankäynnillä. Rakentaminen aloitettiin dynastian toiseksi viimeisen keisarin Guanxun (1871 – 1908) hallitessa maata ja päätyi vuonna 1910 viimeisen keisarin Xuantonging valtakaudella. Poika Zhu Chaoying ylennettiin kenraaliluutnantiksi kun hän ansioitui suuresti Xhianhai vallankumouksessa eli viimeisen keisarinvallan kukistamisessa 1911.

Koko puisto rakennuksineen kattaa 20 000 neliömetriä, joista rakennusten osuus on noin 5000 neliömetriä. Kokonaisuus sisältää asuinhuoneita, pihoja, puistoja sekä suuria halleja. Voit vaellella huoneesta toiseen ja ihailla taidokkaasti kaiverrettuja ovien ja huonekalujen puuleikkauksia, pysähtyä tutkimaan lukuisia klassista tyyliä edustavia seinämaalauksia, huokailla pienissä pihapiireissä ja haltioitua puutarhoissa. Rakennukset on aseteltu ristikkoasemakaavaksi, joka muodostuu neljästä poikkitiaisesta linjasta ja kolmesta rivistä. Nämä muodostavat 42 erikokoista pihapiiriä ja 214 erillistä rakennusta. Rakennukset on tehty vanhalla kiinalaisella tyylillä ja pohjapiirustuksilla. Eli rakennuksissa on kolme suurta huonetta, joissa yhteensä kuusi siipeä, kolme suurta hallia sekä yksi suuri ja neljä pientä pihapiiriä. Tarkkaavainen katselija huomaa puutarhan edustavan hieman toisenlaista tyyliä kuin muualla Kiinassa. Tapa miten istutukset, kivet, puut ja lammet on järjestetty kutustaan kiinalaisessa puutarhakirjallisuudessa Yunnanin tyyliksi.

Tuhansien kotimaisten ja ulkomaalaisten turistien lisäksi myös televisio ja elokuvateollisuus on löytänyt paikan sopivaksi kuvauspaikaksi. Onhan sopivasti ajan hammas syönyt paikkaa ja kuitenkin taidokkaasti, perinteitä kunnioittaen, on rakennuksia ja pihoja restauroitu. Alueella oli myös vähän aikaa ylihinnoiteltu hotelli (ilmeisesti ei enää).

Kiinassa on muutama kaupunki, jossa mieluusti asustaisin hieman pitempään. Shanghai ja Peking ei todellakaan ole niitä. Mutta Jianshui, Emei ja Suzhou voisi olla niitä. Edellä mainittujen syiden vuoksi Jianshui olisi tällainen, Emei taasen ihmisten savolaisen luonteen laadun vuoksi ja Suzhoussa olisi mukava herätä kanavan rannalla.