Lopuksi

Ja näin poistui yksinäinen matkamies kaukaa lopun maasta palatakseen kotiin. Poistui paikasta, jossa lohikäärme syntyi uudesti ja sai ihmisen hahmon. Oli nähnyt kolme maailmanhistorian keskeistä sivilisaatiota ja niiden jäänteet. Nimittäin Euroopan , jonka juuret ulottuvat kauas Rooman ja antiikin Kreikan valtakuntaan, Bysantin, jonka juuret ulottuvat viikinkiaikaan sekä mongolien valloitukseen. Sekä kaikista vanhimpaan yhä vielä yhtenäisenä elävään Kiinan sivilisaatioon. Näistä Eurooppa kuvittelee vaalivansa demokratiaa ja sananvapautta. Venäjällä bysantin perillisenä keskeytyi Mihail Gorbatšovin aloittama kehitys ja on yhä vielä sangen keskusvaltainen. Demokratia siellä on toisinaan hyvin näennäistä. Kiinassa taasen jatkuu tavalla tai toisella vanhojen keisarien dynastiat. Erona muihin suuriin nykyisiin sivilisaatioihin on Kiinassa keskeinen tavoite kansalaisten hyvinvoinnin turvaaminen ja kehittäminen. Euroopassa ja bysantin Venäjällä ei näin näytä olevan.

Jos joku tulee eteeni kirkkain silmin väittäen, että eurooppalaisten valtioiden ja niiden löyhän – Euroopan unioniksi sanotun – valtioliittoutuman tavoitteena on hyvinvoinnin turvaaminen ja edistäminen. Sanon hänelle: Valehtelet tai olet suurempi idiootti kuin mitä päälle päin näyttää. Esimerkkejä ei tarvitse kaukaa hakea. Ei ole kummallista tai ikävää vaan suorastaan kuvottavaa, että Suomen valtio tukee pankkien valtaa eteläeurooppalaisten tukipakettien muodossa mutta ei millään voi löytää rahaa kunnollisen lastensairaalan perustamiseksi. Sama meno jatkuu kaikissa muissakin unionin valtioissa. Sanalla sanoen: Poliittisen päätöksen teon itseriittoisuus ja tämän nivoutuminen rahoitusmarkkinoihin jonkinlaisena saumattomana symbioosina näyttää olevan keskeinen ja ainoa omahyväinen trendi.

Mikäli Novaja Gazettaa ja Le Monde Diplomatique lehtiä on uskominen, niin toisen suuren sivilisaation, Venäjän, suurin ongelma on ensinnäkin vallan keskittyminen muutamiin harvoihin käsiin ja toiseksi mahtavan satumaisen rikkaan oligarkian synty. Nämä oligarkit ovat uuden ajan ruhtinaita. Ruhtinaat olivat tsaarin ajan Venäjällä riippuvaisia tsaarista ja tsaari taasen riippuvainen ruhtinaista. Näin vielä tänään. Oligarkit ovat riippuvaisia keskushallinnosta ja keskushallinto oligarkeista. Sananvapaus ja demokratia ovat tällaisessa yhteiselossa hieman venyviä käsitteitä.

Kiinassa taasen suurena ongelmana on lyhytnäköisen taloudellisen ajattelun, ahneuden, seurauksena merkittävät ilman saasteet, kansallisen skandaalin mittasuhteisiin nousseet elintarvikkeiden väärennökset ja suoranaiset myrkytykset. Maaseudun ja kaupunkien välinen elintasokuilu on myös merkittävä ongelma. Maaseudulta ajautuu valtava määrä ihmisiä kaupunkeihin töihin. Monin paikoin rakennetaan valtavia satojen tuhansien asukkaiden jättiläislähiöitä. Tällaisten lähiöiden ongelmat on Euroopassa tiedostettu ja niistä pyritään pääsemään eroon. Saa nähdä millaisiin mittasuhteisiin juurettomuus kasvaa Kiinassa. Maalta muuttoa hillitsee tosin hukou järjestelmä, eli kansalaisten rekisteröityminen kotipaikalleen eikä asuinpaikalleen. Järjestelmässä muualta muuttaneet ovat lähes kokonaan ilman perusoikeuksia asuinpaikallaan, kuten eläkkeistä, julkisesta terveyden hoidosta ja lapsilla on rajoitettu mahdollisuus käydä koulua. Usein jätetään lapset (lapsi) maalle isoäidin hoitoon kun vanhemmat menevät töihin kaupunkeihin. Toisinaan lapset eivät näe omia vanhempia kuukausiin tai jopa vuosiin. Vanhemmat toivovat lapsille paremman elämän mutta valitettavasti usein saavat huonomman. Näitä oikeudettomia kansalaisia on Kiinassa paljon n. 260 miljoonaa. Ihmisiä, jotka itseasiassa ovat luoneet Kiinan vaurauden. Jos ja kun nämä ihmiset vaativat oikeuksiaan niin herää kysymys millä rahoituksella se tehdään ? Tällä lienee suuri vaikutus koko maailmantalouteen.

Sanotaan ettei kiinalaisilla ole sananvapautta. Totta. Asia ei juurikaan ketään tuntemaani vaivannut. Ne jotka haluavat internetissä kiertää rajoitukset ovat löytäneet erilaiset proxy palvelimet. Valtaosa tuntemistani opiskelijoista tunsi nämä. Eivätkä kokeneet asian olevan ongelma. Euroopassa ja Amerikassa usein vaaditaan sanavapautta kiinalaisille. Harvoin vaatijat ovat ymmärtäneet mitalin toisen puolen: Yhteiskuntaa ravistelevat muutokset, joiden seuraukset voivat olla hyvin arvaamattomia. Pahimpana on tietenkin suunnitelmatalouden loppuminen ja kansainvälisten sijoitusten kotiuttaminen. Tästä taasen on seurauksena ennen näkemätön maailmantaloutta ravisteleva rahoituskriisi. Siispä, myös sinun elintasosi voi joutua vaaran alle.

Kun kyselin matkailijoilta heidän ensivaikutelmiaan Kiinasta, vastasivat lähes kaikki olleensa yllättyneitä kuinka siistejä ja hyvin hoidettuja ovat kaupunkien kadut ja talot. Aivan. Ero Venäjään oli kuin ero kissalla ja koiralla. Ensimmäinen kun aina pitää huolta turkin siisteydestä ja puhtaudesta kun taasen jälkimmäinen on hieman suurpiirteinen. Eipä tuolla suuremmalti ole merkitystä vaikka tassut ovat hieman kuraisia – näyttää koira tuumivan.

Toinen silmiinpistävä piirre on tavaton ylpeys omasta historiasta. Syytä onkin. Maailman vanhin yhtäjaksoisesti kestänyt sivilisaatio, jonka juuret ulottuvat siihen aikaan kun Egyptissä faaraot teetättivät pyramideja. Muistomerkeistä on todella pidetty hyvää huolta ja ihmiset näyttivät tuntevan niiden historian.

Kysyt: Kannattaako Kiinassa käydä? Aivan varmasti. Olet melko köyhä jos et ole nähnyt maata. Jos aikaa on vähän niin kannattaa matka suunnitella huolellisesti. Metsissä, luostareissa ja vuorilla vaeltaja valitsee varmaan ChengDun ympäristöineen (koko Sichuanin maakunnan), puistoissa viihtyvä valitsee Sanghain ympäristön (Nanjing, Suzhou, Hangzhou ja muut läheiset kaupungit) ja historiasta kiinnostunut matkailija aloittaa Pekingistä, poikkeaa Datongiin ja Pingyaoon päätyen Xi'aniin, etnisistä vähemmistöistä kiinnostunut varmaan valitsee Yunanin maakunnan jne.

Makaan sängyssäni ja tuijotan kattoa. Luin juuri blogiani. Hävettää. Miten monin paikoin olen voinut kirjoittaa niin typerästi ja pintapuolisesti. Näin se varmaan aina on. Jos oma teksti tuntuu puolen vuoden kuluttua hyvältä, niin se on varmaan kelvollista muutoin ei. Niin tavallista. Korjaan joitakin blogitekstejä. Joskus. Erityisesti Peking ja Xi'an blogi vaativat uudelleen kirjoittamisen. Kuva-animaatioista en liiemmälti pitänyt. Näissä kun niksauttaa suurta kolmiota niin Picassa vie suoraan albumien sivulle eikä käynnistä animaatiota uudelleen. Albumien sivuilla taasen on kuvia vaikka millä mitalla ja tavallinen kävijä ihan varmasti tukehtuu kun ei näe asiayhteyttä. Niksauttamalla pientä sinisellä aleviivattua tekstiä niin animaatio käynnistyy uudelleen. Juuri päinvastoin kuin pitäisi olla. Kuvien transitiotkaan eivät ole aina ihan sellaisia kun halusin. Ongelma on oikeastaan filosofinen. Picassan suunnittelijat varmaan ajattelivat käyttäjän haluavan esitellä kuvia sinänsä, mutta minulla taasen kuvat täydentävät tekstiä. Esittävät sellaista mihin vajavaiset sanani eivät riitä.

Niinpä tein uudet kuva-animaatiot. Siitä onkin pitkä aika kun viimeksi koodasin. Olikin aika homma. Ilahduttavaa on kuitenkin se, että Adobe on julkaissut flex kääntäjän open sourcena ja Eclipseen on saatavissa ihan asiallinen liitännäinen. Mahtaakohan olla syynä se, että koodaajat eivät ihan täysin ole ihastuneita HTML 5:een joten Actionscript tulee elämään vielä pitkään, vaikka Android vermeisiin joutuu hieman kikkailemaan jotta flash toimisi kunnolla. Joka tapauksessa Ubuntussa voi siis tänään kehittää Actionscriptejä ihan hyvin. Suurin ongelma oli se, miten saa Picassasta ongittua albumien kuvat.

Animaatioita tein 3 erilaista, joista käytin tässä kahta. Animaation vasemmassa ylänurkassa on kuvalaskuri ja alanurkassa kaksi painonappia. Toinen on stop/start nappi ja toinen on uudelleen kelaus alusta (kaksi kolmiota). Painonappipaneeli nousee ylös kun asetat hiiren kuvan päälle tai animaation loputtua.

Karsin myös jonkin verran kuvia. Niissä olikin aika paljon turhaa toistoa. Jos asiaansa ei pysty esittämään 10:llä kuvalla, niin ei varmaankaan ole itsekkään selvillä siitä mitä haluaa sanoa.

Ehkä hieman korjaan tekstejäkin - myös myöhemmin. Korjatuissa teksteissä on otsikon vieressä pieni sulkeisiin laitettu p kirjain.

Olen matkannut pitkään läpi Venäjän, läpi Siperian, läpi Kiinan, päätyen Tonkinin lahteen. Olen nähnyt paljon ihmisiä, puistoja, luostareita, vuoria, vanhoja metsiä ja ikiaikaisia muistomerkkejä. Lähdin etsimään onnen satumaata. No, löysinkö sen? Kenties.