Ja näin poistui yksinäinen matkamies
kaukaa lopun maasta palatakseen kotiin. Poistui paikasta, jossa
lohikäärme syntyi uudesti ja sai ihmisen hahmon. Oli nähnyt kolme maailmanhistorian
keskeistä sivilisaatiota ja niiden jäänteet. Nimittäin Euroopan ,
jonka juuret ulottuvat kauas Rooman ja antiikin Kreikan
valtakuntaan, Bysantin, jonka juuret ulottuvat viikinkiaikaan sekä
mongolien valloitukseen. Sekä kaikista vanhimpaan yhä vielä
yhtenäisenä elävään Kiinan sivilisaatioon. Näistä Eurooppa
kuvittelee vaalivansa demokratiaa ja sananvapautta. Venäjällä
bysantin perillisenä keskeytyi Mihail Gorbatšovin aloittama kehitys ja
on yhä vielä sangen keskusvaltainen. Demokratia siellä on
toisinaan hyvin näennäistä. Kiinassa taasen jatkuu tavalla tai
toisella vanhojen keisarien dynastiat. Erona muihin suuriin nykyisiin
sivilisaatioihin on Kiinassa keskeinen tavoite kansalaisten
hyvinvoinnin turvaaminen ja kehittäminen. Euroopassa ja bysantin Venäjällä ei näin
näytä olevan.
Jos joku tulee eteeni kirkkain silmin
väittäen, että eurooppalaisten valtioiden ja niiden löyhän –
Euroopan unioniksi sanotun – valtioliittoutuman tavoitteena on
hyvinvoinnin turvaaminen ja edistäminen. Sanon hänelle: Valehtelet
tai olet suurempi idiootti kuin mitä päälle päin näyttää.
Esimerkkejä ei tarvitse kaukaa hakea. Ei ole kummallista tai ikävää
vaan suorastaan kuvottavaa, että Suomen valtio tukee pankkien valtaa
eteläeurooppalaisten tukipakettien muodossa mutta ei millään voi
löytää rahaa kunnollisen lastensairaalan perustamiseksi. Sama meno
jatkuu kaikissa muissakin unionin valtioissa. Sanalla sanoen:
Poliittisen päätöksen teon itseriittoisuus ja tämän nivoutuminen
rahoitusmarkkinoihin jonkinlaisena saumattomana symbioosina näyttää
olevan keskeinen ja ainoa omahyväinen trendi.
Mikäli Novaja Gazettaa ja Le Monde
Diplomatique lehtiä on uskominen, niin toisen suuren sivilisaation,
Venäjän, suurin ongelma on ensinnäkin vallan keskittyminen
muutamiin harvoihin käsiin ja toiseksi mahtavan satumaisen rikkaan
oligarkian synty. Nämä oligarkit ovat uuden ajan ruhtinaita.
Ruhtinaat olivat tsaarin ajan Venäjällä riippuvaisia tsaarista ja
tsaari taasen riippuvainen ruhtinaista. Näin vielä tänään.
Oligarkit ovat riippuvaisia keskushallinnosta ja keskushallinto
oligarkeista. Sananvapaus ja demokratia ovat tällaisessa
yhteiselossa hieman venyviä käsitteitä.
Kiinassa taasen suurena ongelmana on
lyhytnäköisen taloudellisen ajattelun, ahneuden, seurauksena
merkittävät ilman saasteet, kansallisen skandaalin mittasuhteisiin
nousseet elintarvikkeiden väärennökset ja suoranaiset myrkytykset.
Maaseudun ja kaupunkien välinen elintasokuilu on myös merkittävä
ongelma. Maaseudulta ajautuu valtava määrä ihmisiä kaupunkeihin
töihin. Monin paikoin rakennetaan valtavia satojen tuhansien
asukkaiden jättiläislähiöitä. Tällaisten lähiöiden ongelmat
on Euroopassa tiedostettu ja niistä pyritään pääsemään eroon.
Saa nähdä millaisiin mittasuhteisiin juurettomuus kasvaa Kiinassa.
Maalta muuttoa hillitsee tosin hukou järjestelmä, eli kansalaisten
rekisteröityminen kotipaikalleen eikä asuinpaikalleen.
Järjestelmässä muualta muuttaneet ovat lähes kokonaan ilman
perusoikeuksia asuinpaikallaan, kuten eläkkeistä, julkisesta
terveyden hoidosta ja lapsilla on rajoitettu mahdollisuus käydä
koulua. Usein jätetään lapset (lapsi) maalle isoäidin hoitoon kun
vanhemmat menevät töihin kaupunkeihin. Toisinaan lapset eivät näe
omia vanhempia kuukausiin tai jopa vuosiin. Vanhemmat toivovat
lapsille paremman elämän mutta valitettavasti usein saavat
huonomman. Näitä oikeudettomia kansalaisia on Kiinassa paljon n. 260
miljoonaa. Ihmisiä, jotka itseasiassa ovat luoneet Kiinan
vaurauden. Jos ja kun nämä ihmiset vaativat oikeuksiaan niin herää
kysymys millä rahoituksella se tehdään ? Tällä lienee suuri
vaikutus koko maailmantalouteen.
Sanotaan ettei kiinalaisilla ole
sananvapautta. Totta. Asia ei juurikaan ketään tuntemaani
vaivannut. Ne jotka haluavat internetissä kiertää rajoitukset ovat
löytäneet erilaiset proxy palvelimet. Valtaosa tuntemistani
opiskelijoista tunsi nämä. Eivätkä kokeneet asian olevan ongelma.
Euroopassa ja Amerikassa usein vaaditaan sanavapautta kiinalaisille.
Harvoin vaatijat ovat ymmärtäneet mitalin toisen puolen:
Yhteiskuntaa ravistelevat muutokset, joiden seuraukset voivat olla
hyvin arvaamattomia. Pahimpana on tietenkin suunnitelmatalouden
loppuminen ja kansainvälisten sijoitusten kotiuttaminen. Tästä
taasen on seurauksena ennen näkemätön maailmantaloutta ravisteleva
rahoituskriisi. Siispä, myös sinun elintasosi voi joutua vaaran
alle.
Kun kyselin matkailijoilta heidän
ensivaikutelmiaan Kiinasta, vastasivat lähes kaikki olleensa
yllättyneitä kuinka siistejä ja hyvin hoidettuja ovat kaupunkien
kadut ja talot. Aivan. Ero Venäjään oli kuin ero kissalla ja
koiralla. Ensimmäinen kun aina pitää huolta turkin siisteydestä
ja puhtaudesta kun taasen jälkimmäinen on hieman suurpiirteinen.
Eipä tuolla suuremmalti ole merkitystä vaikka tassut ovat hieman
kuraisia – näyttää koira tuumivan.
Toinen silmiinpistävä piirre on
tavaton ylpeys omasta historiasta. Syytä onkin. Maailman vanhin
yhtäjaksoisesti kestänyt sivilisaatio, jonka juuret ulottuvat
siihen aikaan kun Egyptissä faaraot teetättivät pyramideja.
Muistomerkeistä on todella pidetty hyvää huolta ja ihmiset
näyttivät tuntevan niiden historian.
Kysyt: Kannattaako Kiinassa käydä?
Aivan varmasti. Olet melko köyhä jos et ole nähnyt maata. Jos
aikaa on vähän niin kannattaa matka suunnitella huolellisesti.
Metsissä, luostareissa ja vuorilla vaeltaja valitsee varmaan
ChengDun ympäristöineen (koko Sichuanin maakunnan), puistoissa
viihtyvä valitsee Sanghain ympäristön (Nanjing, Suzhou, Hangzhou
ja muut läheiset kaupungit) ja historiasta kiinnostunut matkailija
aloittaa Pekingistä, poikkeaa Datongiin ja Pingyaoon päätyen
Xi'aniin, etnisistä vähemmistöistä kiinnostunut varmaan valitsee
Yunanin maakunnan jne.
Makaan sängyssäni ja tuijotan kattoa.
Luin juuri blogiani. Hävettää. Miten monin paikoin olen voinut
kirjoittaa niin typerästi ja pintapuolisesti. Näin se varmaan aina
on. Jos oma teksti tuntuu puolen vuoden kuluttua hyvältä, niin se
on varmaan kelvollista muutoin ei. Niin tavallista. Korjaan joitakin
blogitekstejä. Joskus. Erityisesti Peking ja Xi'an blogi vaativat
uudelleen kirjoittamisen. Kuva-animaatioista en liiemmälti pitänyt.
Näissä kun niksauttaa suurta kolmiota niin Picassa vie suoraan
albumien sivulle eikä käynnistä animaatiota uudelleen. Albumien
sivuilla taasen on kuvia vaikka millä mitalla ja tavallinen kävijä
ihan varmasti tukehtuu kun ei näe asiayhteyttä. Niksauttamalla
pientä sinisellä aleviivattua tekstiä niin animaatio käynnistyy
uudelleen. Juuri päinvastoin kuin pitäisi olla. Kuvien
transitiotkaan eivät ole aina ihan sellaisia kun halusin. Ongelma on
oikeastaan filosofinen. Picassan suunnittelijat varmaan ajattelivat
käyttäjän haluavan esitellä kuvia sinänsä, mutta minulla taasen
kuvat täydentävät tekstiä. Esittävät sellaista mihin vajavaiset
sanani eivät riitä.
Niinpä tein uudet kuva-animaatiot. Siitä onkin pitkä aika kun viimeksi koodasin. Olikin aika homma. Ilahduttavaa on kuitenkin se, että Adobe on julkaissut flex kääntäjän open sourcena ja Eclipseen on saatavissa ihan asiallinen liitännäinen. Mahtaakohan olla syynä se, että koodaajat eivät ihan täysin ole ihastuneita HTML 5:een joten Actionscript tulee elämään vielä pitkään, vaikka Android vermeisiin joutuu hieman kikkailemaan jotta flash toimisi kunnolla. Joka tapauksessa Ubuntussa voi siis tänään kehittää Actionscriptejä ihan hyvin. Suurin ongelma oli se, miten saa Picassasta ongittua albumien kuvat.
Animaatioita tein 3 erilaista, joista käytin tässä kahta. Animaation vasemmassa ylänurkassa on kuvalaskuri ja alanurkassa kaksi painonappia. Toinen on stop/start nappi ja toinen on uudelleen kelaus alusta (kaksi kolmiota). Painonappipaneeli nousee ylös kun asetat hiiren kuvan päälle tai animaation loputtua.
Karsin myös jonkin verran kuvia. Niissä olikin aika paljon turhaa toistoa. Jos asiaansa ei pysty esittämään 10:llä kuvalla, niin ei varmaankaan ole itsekkään selvillä siitä mitä haluaa sanoa.
Ehkä hieman korjaan tekstejäkin - myös myöhemmin. Korjatuissa teksteissä on otsikon vieressä pieni sulkeisiin laitettu p kirjain.
Niinpä tein uudet kuva-animaatiot. Siitä onkin pitkä aika kun viimeksi koodasin. Olikin aika homma. Ilahduttavaa on kuitenkin se, että Adobe on julkaissut flex kääntäjän open sourcena ja Eclipseen on saatavissa ihan asiallinen liitännäinen. Mahtaakohan olla syynä se, että koodaajat eivät ihan täysin ole ihastuneita HTML 5:een joten Actionscript tulee elämään vielä pitkään, vaikka Android vermeisiin joutuu hieman kikkailemaan jotta flash toimisi kunnolla. Joka tapauksessa Ubuntussa voi siis tänään kehittää Actionscriptejä ihan hyvin. Suurin ongelma oli se, miten saa Picassasta ongittua albumien kuvat.
Animaatioita tein 3 erilaista, joista käytin tässä kahta. Animaation vasemmassa ylänurkassa on kuvalaskuri ja alanurkassa kaksi painonappia. Toinen on stop/start nappi ja toinen on uudelleen kelaus alusta (kaksi kolmiota). Painonappipaneeli nousee ylös kun asetat hiiren kuvan päälle tai animaation loputtua.
Karsin myös jonkin verran kuvia. Niissä olikin aika paljon turhaa toistoa. Jos asiaansa ei pysty esittämään 10:llä kuvalla, niin ei varmaankaan ole itsekkään selvillä siitä mitä haluaa sanoa.
Ehkä hieman korjaan tekstejäkin - myös myöhemmin. Korjatuissa teksteissä on otsikon vieressä pieni sulkeisiin laitettu p kirjain.
Olen matkannut pitkään läpi Venäjän,
läpi Siperian, läpi Kiinan, päätyen Tonkinin lahteen. Olen nähnyt
paljon ihmisiä, puistoja, luostareita, vuoria, vanhoja metsiä ja ikiaikaisia
muistomerkkejä. Lähdin etsimään onnen satumaata. No, löysinkö
sen? Kenties.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti