Hangzhou eli levätköön Kiinan keisari rauhassa

Hyvin kauan, kaksitoista vuosisataa sitten Tang dynastian aikana eli Kiinassa alakuloisuuteen ja surumielisyyteen taipuvainen keisari Muzong, omalta nimeltään Li Heng. Kaihomielisyys oli puuskittaista ja usein asioiden hoitaminen oli lähes mahdotonta. Keisari vain istui huokailen alakuloisesti katsoen vain lattialla olevaa oksanreikää. Toisinaan saadessaan kesken kaihoa tarmonpuuskan istui ja ryyppäsi, eikä muuttunut yhtään paremmaksi. Kaiho kesti monesti päiviä. Keisari ei laatinut uusia lakeja, jolloin maan olot huononivat entisestään lähes surkeudeksi. Ei ottanut vastaan kaukaisilta mailta saapuneita lähetystöjä, jolloin nämä suuttuneina palasivat takaisin kotiin. Puuskan aikana ei nimittänyt uusia virkamiehiä, jolloin maan hallinto alkoi rapistua. Valtiosihteerit ja ministerit keskittyivät vain keskinäiseen nahisteluun. Kaupankäynti ja maanviljelys rapistui. Verojen kerääminen hankaloitui ja maa köyhtyi. Sanalla sanoen: Viheliäinen tilanne.

Kerran alakulo kesti kuukausia. Ministerit tästä jo huolestuneina miettivät mitä pitäisi tehdä. Oikeusministeri jo huudahti: Näin ei voi jatkua. Yksi ehdotti norsun hankkimista keisarille. Ei tästä piristynyt. Toinen ehdotti lomamatkaa. Turhaan. Ei auttanut ooppera, pallopelit eikä uudet ruokalajit. Ei akrobaatit, ilveilijät eikä klovnit voineet piristää keisaria. Lopulta maahan julistettiin maanikävä. Kun keisari oli alakuloinen niin ei kukaan muukaan saanut olla hilpeällä tuulella. Maa vajosi tylsyyden tilaan.

Eräänä päivänä kylänraittia pitkin käveli köyhä paimen vihellellen ja potkien kiviä. Konstaapeli pysäytti miehen puhutellen ankaralla äänellä (poliisimiehillä oli viran valintaperusteena aina ankara ääni):

- "Ettekö tiedä, että maassa on julistettu maanikävä. Rangaistuksen uhalla täällä ei saa vihellellä ja potkia kiviä."

- "Hyvä konstaapeli kyllähän minä sen tiedän, muuten soittaisin kyllä huilua ja ottaisin tanssiaskelia."

- "Kuitenkin olette aivan liian hyväntuulinen, yrittäisitte edes olla ikävä."

- "Mutta kun en voi. Nähkääs, paimennan lampaitani kaukana tuolla laaksossa järven rannalla. Aamulla auringon noustessa heinäsirkat soitollaan tervehtivät uutta päivää, linnut laulavat lehdoissa päivän iloksi, illalla sammakot kurnutuksellaan toivottavat yön tervetulleeksi. Kuutamolla voin kävellä pitkin kuun siltaan haaveiden maahan. Auringon noustessa vuorten takaa koko taivas peittyy kullan loistoon kertoen uuden ihmeellisen päivän jälleen alkavan. Illalla auringon laskiessa taivas on punainen sanoen hyvää yötä maalle."

Tästäpä syntyi suuri pulma. Poliisin piti kysyä neuvoa pormestarilta. Eihän heinäsirkkoja, lintuja ja sammakoita voi rangaista. Ja jos voisikin niin miten kerätä korvaus niiltä. Pormestari ja poliisi seurasivat paimenta laaksoon. Suurin vaikeuksin yrittivät noudattaa virkavelvollisuuksiaan ja olla määräysten mukaisesti ikäviä.

Ymmällään rangaistusvelvollisuudestaan kertoi pormestari laakson järvestä maaherralle ja maaherra taasen alivaltiosihteerille. Alivaltiosihteeri taasen valtiosihteerille ja lopulta ongelma kantautui ministerille. Päivä toisensa jälkeen miettivät ministerit mitä pitäisi tehdä. Puolustusministeri ehdotti lintujen, heinäsirkkojen ja sammakoiden hävittämistä. Julkisten asioiden ministeri taasen kysyi mitä teemme auringolle ja kuulle? Ratkaisua ei löytynyt, vaikka kuinka miettivät. Lopulta hallintoministeri päätteli, että jos tuima poliisi ja totinen pormestari melkein unohtivat velvollisuutensa voisi myös keisari ilahtua järvestä. Ryhdyttiin toimeen. Julkisten asioiden ministeriöstä kerättiin toimikunta valmistelemaan ehdotusta ja muodostamaan lähetystö keisarille. Kuunneltuaan lähetystöä tovin hypähti keisari ylös ilahtuneena ja viiksikarvat värähtäen huusi riemastuneena :

- "Minä haluan järven."

Ja niin maassa alettiin etsiä keisarille sopivaa järveä. Valmista, sopivien kulkuyhteyksien päässä olevaa järveä ei oikein löytynyt. Paimenen järvi kun oli liian kaukana ja suuri. Sovelias järvi olisi hyvä sijaita kanavan tai jokitien varrella. Tähän aikaan Hangzhoun kaupungin pormestarina oli kautta maan tunnettu alamaistensa hyvinvoinnista kiinnostunut runoilija Bai Juyi. Hangzhoun lähellä oli kerran ollut suuri järvi. Pengerten sorruttua oli järvi päässyt kuivumaan. Kuultuaan tuloksettomasta hankkeesta löytää sopiva järvi ehdotti Bai Juyi keisarin lähetystölle järven rakentamista.

Keisari ilahtui kovasti ehdotuksesta ja käski rakentamaan uutta järveä. Kymmenen tuhatta miestä komennettiin rakentamaan uusia penkereitä ja patoja. Läheisen joen ja vuorten vedet johdettiin järveen. Penkereelle tehtiin tie jota pitkin Bai Jyuin nähtiin usein kävelevän ja ihailevan maisemia ja rakennettuja puistoja sekä sepittämässä uusia riimejä.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Nähtyään valmiin järven ilahtui keisari ikiajoiksi ja unohti kokonaan surumielisyytensä ja alakulonsa. Hyppi innoissaan, ottaen tanssiaskelia ja syleillen Bai Juy:ta ylisti järven kauneutta. Näin Bai Juyi:stä tuli varakas ja kuuluisa mies kautta koko valtakunnan. Ministerit olivat onnellisia, kaukaisten maiden lähettiläät tyytyväisiä. Maahan syntyi järjestys ja kansa ilahtui kuin ei enää tarvinnut näyttää hapanta naamaa ja pitää ikävää.

Mitä tapahtui paimenelle ? Otti kaapistaan huilunsa. Öljysi sen. Soitti aamun heinäsirkoille, päivän linnuille ja illan sammakoille. Soitti vuorille ja niiltä laskeville vesille. Soitti aamun koitolle ja iltaruskolle. Soitti kuutamolle. Soitto kuului kauas yli koko laakson.

Näin koko kaukainen Kiinan maa vaurastui ja menestyi.

Maailmassa on monia järviä joita kutsutaan läntiseksi järveksi. Mutta toista Hangzhoun Läntisen Järven veroista ei ole. Kolmelta suunnalta sitä reunustaa vuoret ja yhdelle alavalle sivulle kehittyi Hangzhoun kaupunki. Niin ihmeen ihana, että kaukaisilta mailta saapui matkailijoita sitä ihailemaan.

Eipä ollut ihme, että monien tulevien dynastioiden pääkaupungiksi muodostui Hangzhou. Kaupankäynti Koreaan ja Japaniin asti oli vilkasta. Järven ympärille rakennettiin lukuisia temppeleitä, pagodeja, näköalatasanteita. Näin kaupungin maine ympäri maailman kuului kauas. Kerran paljon myöhemmin 1300 luvulla saapui Euroopasta muuan Marco Polo silkkitietä pitkin ja lankesi polvilleen kaupungin ja järven kauneuden edessä. Hän luuli saapuneensa Kiinan pääkaupunkiin. Pääkaupunki oli silloin jo siirretty muualle. Ei voinut Marco Polo käsittää että idän kukka ei ollutkaan pääkaupunki.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Mutta voi. Laskuvedet toivat mukanaan savea ja lietettä. Järven pohja nousi nousemistaan ylös. Kahdessasadassa vuodessa rannat kaisloittuivat ja kalat kuolivat. Elettiin Song dynastian aikaa ja keisarina oli Huizong (omalta nimeltään Zhao Ji). Koska keisari oli kovasti mieltynyt taiteisiin ja kauneuteen pelättiin keisarin suuttuvan jos järvi menettää kauneutensa ja pohja nousee veden tasalle. Mietittiin ja huolestuttiin. Keisarin mahdollinen suuttumus saattaa olla vakavaakin luonteeltaan eivätkä ministerit halunneet menettää päätänsä (kukapa sitä haluaisi).

Jälleen kerran Hangzhoun pormestarina oli viisas, kautta maan tunnettu runoilija Su Shi. Hän pyrki yleisten töiden ministerin puheille. Ehdotti järven vesien laskemista pois ja järven pohjan kaivamista syvemmäksi. Kertyneestä lietteestä rakennettaisiin uusi pengertie monine siltoineen ja upeine saarineen. Tästä ministeri ilahtui kovasti kun pään paikka hartioiden välissä tulee turvatuksi. Paikalle komennettiin kaksisataatuhatta miestä kaivamaan. Kun alkuperäinen pengertietä kutsuttiin Bai Juyin mukaan Bai pengertieksi sai uusi järven reunaa halkova pengertie nimen Su pengertie. Satojen vuosien ajan on niitä kunnostettu ja muistomerkkejä rakennettu niiden varteen. Yhä vielä voi matkailija kulkea niitä pitkin ja ymmärtää menneiden runoilijoiden lauluja.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Levätköön kiinan keisari rauhassa kun yli tuhannen vuoden ajan ovat matkailijat saapuneet kaukaisista maista ihailemaan Hangzhouta ja ihmeellistä Läntistä Järveä

Levätköön Kiinan keisari rauhassa kun Läntisen Järven ympärille on haudattu lukuisia maalareita, kalligrafeja ja runoilijoita. He ovat saaneet ikuisen innoituksen Läntisestä Järvestä. Heidän työnsä on virkistänyt koko maailmaa kautta aikain.

Levätköön Kiinan keisari rauhassa kun kerran saapui Hangzhouhun eräs matkailija kaukaisesta lopun maasta etsien onnea ja elämän tarkoitusta. Tämä luuli joutuneensa paratiisiin, jossa puhuttiin vain kiinaa. Paratiisissa tietenkin puhutaan kiinaa kun yli puolet kiinalaisista ovat hyviä ihmisiä (enemmän kuin muita kieliä puhuvia yhteensä)

Levätköön Kiinan keisari rauhassa kun järvestä ja puistoista vielä pidetään hyvää huolta. Ne kun on luetteloitu yhdeksi maailman kauneimmista paikoista.

Levätköön Kiinan keisari rauhassa kun matkailijat saapuessaan Hangzhouhin ovat niin ihastuneita että ryhtyvät tanssimaan ja soittamaan sen rannoilla.

Levätköön Kiinan keisari rauhassa kun täällä syntynyt puutarhataide on levinnyt yli koko maailman.

Levätköön Kiinan keisari rauhassa kun kaukaisista paikoista saapuneet matkailijat pukeutuvat parhaimpiinsa ja tyynein mielin astuvat pitkin puistojen käytäviä kevein askelin. Naiset kuin perhoset ja miehet kuin koppakuoriaiset.

Maatkoon Kiina keisari mahallaan kun osa hänen kansastaan vielä kärsii puutteesta.

Suzhou ja Tongli (p)

Siitä on pitkä aika kun viimeksi kirjoitin blogia. Monet alkoivat olla huolissaan kun edellinen oli niin synkkä. Ei kuitenkaan syytä huoleen. Syynä blogittomuuteen ei myöskään ole se, että Suzhoun ja Toglin jälkeen olen käynyt taivaassa. Nähnyt paikkoja ja tavannut ihmisiä, joiden merkitys kaikelle sille mitä tulen tekemään on ratkaisevan suuri vaikutus. Syynä ei ole myöskään se että Suzhou olisi millään tavalla vaatimaton tai mitäänsanomaton paikka. Tiedäthän: Sellainen läpikulkupaikka, jossa vietetään yksi yö ja pidetään ikävää, jälkiä jättämättä. Vähän kuten ostosmatka Korsoon. Päinvastoin. Kaupungissa tiivistyy omalta osaltaan paljon Kiinan historiaa ja nykyisyyttä. Kaupunkiin perehtyminen vaatii paljon enemmän kuin mitä wikipedia tai lonely planet voi tarjota. Paikan historia vilisee seikkoja kuten kastelujärjestelmän kehittyminen maanviljelyksen tarpeisiin, lukuisia dynastioita (joiden sijoittaminen peräjälkeen aikajanalle on itselleni hieman hämärää), mongolivalloitus 1200 -luvulla jne. Jotta kaupungin menneisyyttä voisi ymmärtää pitäisi myös tuntea hyvin Kiinan klassista runoutta. Monet runoilijat ovat ylistäneet kaupungin kauneutta kautta vuosisatojen. Näiden kirjailijoiden maailmaan perehtyminen on jo melkein elämän mittainen tehtävä. Ja lopulta puutarhojen arkkitehtuurin ymmärtäminen vaatisi perehtyneisyyttä hyvin syvälliseen filosofiaan. Kaupunkiin myös tiivistyy Kiinan nykyisyys. En oikein vieläkään ymmärrä mitä kaikkea tässä maassa tapahtuu ja mitä se merkitsee Kiinassa ja valtamerien tuolla puolen. Kaikella mitä Kiinassa nykyisin tapahtuu ei enää ole Kiinan oma asia vaan kaikella on suuri vaikutus kautta maailman. Usko tai älä.

Siispä blogin kirjoittaminen oli hieman hankalaa. Kuvatkin niputin muutamaan pötköön ja vieläpä kummatkin kaupungit. Nimittäin Suzhoun ja Tonglin. Päässäni niin sanotusti, kulunutta slogania lainatakseni, potki tyhjää. Haltioitunutta esteettisiä elämyksiä peränjälkeen ilman, että niitä osaisi kunnolla kuvata järkeenkäyvin termein.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Sanotaan taivaassa olevan paratiisi ja maassa Suzhou ja Hangzhou. - Ainakin melkein. Suzhoun vanhakaupunki, vesikaupunki, on joltisenkin säilynyt vaikka muutama talo tosin tuhottiin kulttuurivallankumouksen aikana. Jälkipolville onneksi kulttuurivallankumouksen aikana oli muutakin tekemistä kuin purkaa vanhoja taloja ja rakentaa tilalle rumia neuvostoarkkitehtuurista vaikutteita ottaneita rakennuksia.

Kaupunki sijaitsee noin 100 kilometriä Sanghaista länteen. Joten paikka löytyy monen Sanghailijan listalta – toivottavasti. Kaupunki muodostuu osittain restauroidusta vanhasta kaupungista ja uudesta kaupungista. Jälkimmäinen muodostuu useammasta satelliittikaupungista. Vähän kuten Vantaa, Kauniainen, Espoo ja Kirkkonummi ovat Helsingin kylkiäisiä. Yhteensä asukkaita on runsaat 10 miljoonaa, josta ydin Suzhoun asukasluku on runsaat 6 miljoonaa. Aivan niin. Kiinassa pienikin kyläpahanen on kooltaan suurempi kuin yksikään Suomen kaupunki. Karttaan merkityt kaupungit ovat yleensä suurempia kuin koko Suomen asukasluku. Kaupungin mittasuhteista saa jonkinlaisen käsityksen kun katsoo uuden rautatieaseman vastaanottohallia. Sinne kun mahtuu kevyesti pari kolme jalkapallostadionia. Ja tilaa jäisi vielä ylikin. Täällä ei kovin mielellään tee harha-askelia painavan repun kanssa.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Hyvin kauan, yli kolmetuhatta vuotta sitten muuan ylimys Taibo perusti Wu valtion Jangtse joen rantamille. Tällöin luotiin myös jonkinlainen sivilisaatio paikallisten ihmisten asuttamille alueille. Merkittävänä syynä kehittyneen kulttuurin ja valtiomuodon muodostamiseksi oli maanviljelyksen kehittäminen ja toimivan kastelujärjestelmän rakentaminen. Samat tekijät, jotka vaikuttivat kaksoisvirtojen maan (Persiassa) ja menneen Egyptin järjestäytyneen yhteiskuntarakenteen muodostamisessa. Wu valtion pääkaupunki oli melko lähellä nykyistä Suzhouta. Vuonna 514 (eaa.) kuningas Helu perusti kaupungin joka nykyään tunnetaan Suzhouna.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Kaupunkikuvaa menneinä aikoina on muokattu useampaan otteeseen käytännön kuljetustarpeiden tyydyttämiseksi. Siksi vanhakaupunki muodostuu useammasta kanavasta. Joskus sitä kuvataan hieman tylsällä sloganilla ”Idän Venetsia”. Tosiasiassa se ei ole yhtä sekava kuin tämä Italian kaupunki. Jos jotain vertaiskaupunkia etsimällä etsii niin varmaan Amsterdam tulee paremmin mieleen.

Vuonna 496 kuningas Helu haudattiin paikkaan nimeltä Tiikeri kukkula. Nimitys tulee siitä, että legendan mukaan muuan valkoinen tiikeri asettui kukkulalle asustamaan vartioidakseen kuninkaan ikuista lepoa. Tang dynastian aikana eräs Kiinan suurista runoilijoista Bai Jui suunnitteli kanavan, jota alettiin kutsua ShanTang kaduksi. Kanava yhdisti Tiikeri kukkulan muuhun kaupunkiin. Sen ainoa tarkoitus oli helpottaa turistien pääsyä kukkulalle. Eräs toinen myöhempien aikojen (Song dynastian aikainen) runoilija nimeltään Su Shi (1037 – 1101) sanoi Tiikeri kukkulasta: ”Harmittaa koko elämän jos olet vieraillut Suzhoussa etkä nähnyt Tiikeri kukkulaa”. Turismia on siis harrastettu Kiinassa jo yli 1000 vuotta. Kyseinen kanava on vielä tänään olemassa, vieläpä alkuperäisessä paikassa. On tosiaan viehättävää kävellä kanavan reunoja pitkin ja istahtaa tuolille tai nojata jonkun sillan kaidetta vasten ja ihailla kanavan näkymiä. Tietäen, että näin ovat tehneet lukuisat matkailijat satojen vuosien ajan.

Kaupunki oli ensimmäinen paikka jossa eksyin totaalisti löytämättä majapaikkani. Piti kysymäni paikallisilta. Eivät tienneet. Onneksi olin hankkinut puhelimen ja pre-paid kortin. Soitto majapaikkaan ja puhelin paikallisen korvaan. Löysimme paikan. Paikallinen saattoi ihan ovelle saakka. Enpä moista avuliaisuutta ole koskaan aikaisemmin havainnut missään. Eksymisen syykin oli melko selvä. Majapaikkani oli Guangji ja Shantang teiden risteyksessä eikä Guangji ja Shangtang teiden risteyksessä. Jälkimmäinen oli merkitty kyllä selvästi karttaan edellinen ei. Oikeastaan siksi, että Shantang tie on ensisijaisesti edellä kuvattu vesitie, joka nykyään on reunustettu pienillä kävelykäytävillä. Niin, ja Open Street map ei ihan kaikkea kuvaa. Olisinpa alkuaan tuntenut vesitien ylkäkuvatun historiallisen merkityksen, tällöin varmaan oikea paikka olisi löytynyt helposti. Sainpa kuitenkin hyvän opetuksen siitä miten ihmisten pitää olla auttavaisia toisiaan kohtaan aivan pyyteettömästi. Toisaalta majapaikan sijainti juuri historiallisen rakennelman äärellä vahvistaa vain sitä yleistä näkemystä, että retkeilymajat ovat aina parhaimmilla paikoilla (ja halvimmilla hinnoilla).

Jos historiallisen Suzhoun lisäksi haluaa nähdä lisää menneitä kanavakaupunkeja , niin matkailija suuntaa helposti tiensä muihin lähistöllä sijaitseviin nähtävyyksiltään tunnettuihin kaupunkeihin. Nimittäin Tongliin, Luzhiin tai Muduun. Kaikki nämä ovat parinkymmenen kilometrin päässä Suzhousta. Itse vierailin Tonglissa. Kaupunki on 900-luvulta. Parasta mitä siellä ja Suzhoussa voi tehdä, on eksyä historiallisessa keskuksessa. Hetki toisensa jälkeen löytää toinen toisistaan upeampia paikkoja. Pieniä kujia, joissa ihmiset ovat asustaneet vuosisatojen ajan.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Aikoinaan Marco Polo, ensimmäisiä eurooppalaisia silkkitien kulkijoita, ylisti Suzhoun kauneutta. Jos Marco Polo ei itse ole vieraillut paikalla (kuten monet epäilevät) on hänen ylistyksellään vielä suurempi merkitys. Nimittäin joku on haltioissaan kuvannut hänelle kaupungin ihanuutta sellaisella tavalla, että Marco Polo muisti kirjata ylistyksen ylös jälkipolvien ihastukseksi. Yhä vielä tänään jo kaikkeen tottunut matkailija löytää kaupungista melkoista charmia ja tyylikkyyttä. Kaupungin lukuisat puistot ilmentävät selvästi kiinalaisen puistorakentamisen keskeisiä elementtejä kivien, kasvien, veden ja tilan käytön harmonista yhteiseloa. Monet puistot ovat perusrakenteeltaan satoja vuosien ikäisiä. Sanani ja mielikuvitukseni eivät riitä kuvaamaan, sitä kokonaisvaltaista elämystä mitä puistot kertovat. Oheiset kuvatkin vaikuttavat vain tyhjänpäiväisiltä näpäyksiltä. Voinet istua ihailemassa yhdessä nurkassa pelkästään kukkaloistoa. Toisessa pienien mäntyjen muodostaa ryhmää, tai kuunnella vesiputouksen koko mielen valtaavaa solinaa. Eri puistojen tyyli vaihtuu puistosta toiseen. Kullakin on taustalla oma erityinen filosofiansa ja esteettinen ajattelutapansa.

Suzhou on myös hyvin moderni kaupunki. Korkeita taivaita halkovia pilvenpiirtäjiä. Neonvaloja. Uusia lähiöitä rakennetaan kaupungin laitamille. Kadulla kävellessä ihmiset vaikuttavat tyytyväisiltä. Sellaisilta, joilla on selkä tavoite työssä ja vapaa-aikana.

Ei koskaan enää

-->

En pysty seisomaan, en istumaan, en kävelemään. Hengitys salpautuu, pala tunkeutuu kurkkuun, kyyneleet valuvat silmistäni. Katson patsasta. Patsas edessäni esittää kuollutta lastaan kantavaa naista. Muistomerkki maailmanhistorian ehkä raamista tapahtumasta, Nanjingin verilöylystä. Patsaan juureen hakattu graniittiin teksti:

Never returns the son killed

Never returns the husband buried alive

Sorrow drowns the wife raped

Heavens …...

Kuoleman lähettiläät saapuivat kolmastoista joulukuuta vuonna 1937 Nanjingiin. Taivas mustana saapuivat lähettiläät tiputtaen pomminsa tunti toisensa jälkeen päivä toisensa jälkeen. Aluksi noutivat mädät hedelmänsä Japanista myöhemmin Shanghaista. Asukkaat eivät muuta toivoneet kuin sadepäivää, jolloin lentokoneet eivät voineet lentää. Kolamnnes kaupungin taloista tuhottiin.

Ilmapommituksen jälkeen murisivat Japanilaiset kaupungin muuriin aukon tykistöllä. Kaupungin piiritys oli aukoton. Kukaan ei voinut paeta hengissä kaupungista pois. Ei ollut Leningradin ”elämän tietä”. Ei voinut piiloutua taloihin, ei kaivautua muurin alitse tai kiivetä ylitse. Kaupunkilaiset, siviilit ja aseettomat sotilaat olivat ylitsepääsemättömässä loukossa.

Japanilaisten tunkeuduttua kaupunkiin alkoi kuusi viikkoa kestänyt, raakuudeltaan ennen näkemätön, teurastus. Kaikilla mahdollisilla keinoilla tapettiin ihmisiä: ampumalla, kuristamalla, hautaamalla elävältä, polttamalla, miekalla, hirttämällä. Ihmisten mielikuvitus lienee tässä ehtymätön. Naiset iältään 11 – 67 raiskattiin. Maailmansodan jälkeen perustettu sotarikoksia tutkiva lautakunta raportoi ihmisuhreja olleen 300 000. Raportoituja raiskaustapauksia oli 20 000 ja todennäköisesti moninkertainen määrä niitä, jotka eivät enää olleet kertomassa. Kaikki uhrit olivat siviilejä tai aseettomia sotilaita. Teurastus tapahtui 23:ssa suuremmassa koontakeskuksessa ja runsaassa 800 pienemmässä.

Kansioita 3:ssa rivissä, täynnä nimiä.

Koskaan aikaisemmin koko maailmanhistorian aikana ole vastaavaa nähty. Kuusi viikkoa sisältää runsaat 3.6 miljoonaa sekuntia. Yksi kuolema joka kahdestoista sekunti. Lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksia. Vasta 2000 luvulla Japanin keisari pyysi anteeksi Kiinan kansalta toisen maailmansodan raakuuksia. Tätäkään anteeksipyyntöä ei varmaan olisi tehty jos Japanilla ei olisi ollut tarvetta kehittää kauppasuhteita.

Historia on tulevaisuuden peili. Emme koskaan saa unohtaa Nanjingia, Auswitchia, Leningradia, Dresdenia tai Hiroshimaa. Sota ei koskaan tuo rauhaa. Rauha luodaan neuvottelupöydän äärellä. Sota luo vain uusia sotia. Sarajevon laukauksista kärsi koko 1900 luku. Jälkinäytöstä esitetään vielä tänään Palestiinassa. Persian Shaahin istuttaminen Iranin nukkehallitukseen johti vain kansannousuun ja monien vaiheiden jälkeen myöhemmin Irakin sotaan ja epäsuorasti Afganistanin sotaan. On laskettu, että Irakin sodan kustannuksilla voitaisiin taata kaikille maailman ihmisille lukutaito, puhdas vesi ja viemäröinti. Tällaisten hankkeiden työllistävä vaikutus on moninkertainen verrattuna sotateollisuuden luomiin työpaikkoihin.

Viidakon laki tappaa tai tulla tapetuksi ei sovi ihmisluonnolle. Sovittelu ristiriitojen sijaan. Yhteistyö eripuraisuuden sijaan. Ymmärrys alistamisen sijaan. Solidaarisuus oman edun tavoittelun sijaan. Muuta tietä ei ole. - Nanjing, sydämeni on raskas surusta ja häpeästä. Miten lajini edustaja voi kohdella toista lajini edustajaa tällä tavoin? 

Nanjing Kiinan vihreä kaupunki (p)

Jos Shanghaissa ei ollut puistoja liiemmälti niin Nanjingissa niitä sitten vasta onkin. Kymmeniä neliökilometrejä. On vallankumouksen puisto, on kaupungin keskustassa sijaitseva järven ympäristö, on Zijin vuori, presidentin palatsi ja monia muita. Monet puistot ovat suuria kuin valas keskellä silliparvea. Vihreyttä paikoitellen kymmeniä neliökilometrejä. Kiinassa ei ole mitään pientä paitsi ihmiset.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Kiinalaisilla näytti jälleen kerran olevan joku lomapäivä. Valitsin majapaikkani ihan sen mukaan missä sattui olemaan eniten tilaa - ei muuta perustetta. Tämä sattui olemaan hieman keskustasta syrjässä. Hieman vaikeasti löydettävissä oleva paikka mutta kuitenkin kohtalaisen lähellä metrolinjaa. Onneksi valitsin. Shanghain korkeiden pilvenpiirtäjien puhtaiden katujen, marmorilla ja lasilla silattujen talojen jälkeen oli mukava päästä paikkaan joka silmin nähden kuhisi kiinalaista elämää. Tosin köyhää. Rojua kaikkialla. Putken pätkiä lautoja, roskaa, koneiden osia sille sijoilleen jätettyjä. Autoja, polkupyöriä, skoottereita, rattaita ja kärryjä pitkin katuja. Pieniä pajoja: hitsaamoita, korjaamoita ja autojen pesuloita. Kiivas työteliäs toiminta leivän hankkimiseksi. Kaikki juuri silmien edessä, kadulla kun verstas ei juuri 20 neliötä suurempi ole. Taloja jatkettu kaikilla saatavilla olevilla materiaaleilla. Katot katettu aaltopelleillä ja kiinni tiilenpalasilla ja muilla painoilla, niillä mitä käteen on sattunut jäämään. Kujat ahtaita ja aina pyykkiä kuivumassa. Koiria ja lapsia, mummoja ja vaareja niitä kaitsemassa.Hienoa. Elämän koski pauhuinen ja pyörteineen virtaamassa eteenpäin raviten kaikkea eteen osuvaa.

Ja ihmiset. Ystävällisiä tietty. Köyhyys yhdistää. Majapaikkaan palatessani, pimeyden vallitessa katson erään talon sisään. Johdon päässä roikkuva hehkulamppu ilman varjostinta valaisemassa huonetta. Pöytä valkoiseksi maalattu ja maali kulunut. Tuolin virkaa hoitaa milloin laatikko, milloin palli, milloin jokin muu. Pöydällä virttynyt rispaantunut vahakangas. Pöydän äärellä miehiä ja naisia pelaamassa korttia, dominoa tai muuta peliä. Kenties naapureita. Kontrasti Shanghaihin huikea. Shanghaissa kun ei mitenkään voinut aistia yhteenkuuluvuuden tunnetta. Näinkö ihmisten pitää elää ? Ponnistaen yhdessä eteenpäin.

Päivällä kiertelin ja kaartelin pitkin esikaupunkia toivoen vain eksyväni. Nälän yllättäessä menin pieneen ruokalaan syömään, siihen samaan mihin työmiehet poikkeavat kahden euron lounaalle. Peltitarjotin, johon ladottiin riisiä, kasviksia ja lihaa sen mukaan miten asiakas valitsee. Maukasta, vaikka suomalaiset terveystarkastajat nyrpistäisivät nenänsä kieroon paikan siisteydestä. - Paikalliset ihmettelivät kuka kumma tännekin on eksynyt. Tietty piti ottaa kuva kännyllä. Varmaan parikymmentä kuvaajaa. Kuvia minusta yksin ja kavereiden kanssa. Tunsin olevani filmitähti jostain Holywoodista. Kuuluisa ja menestynyt.

Nanjing on ikivanha kaupunki, joka ajoittain on ollut Kiinan pääkaupunki. Siitä nimikin ”eteläinen pääkaupunki” nan jing. Monille voi olla tutumpi sen vanhempi kirjoitusasu Nanking. Nimen kirjoitusasu muutettiin Pinyin uudistuksen myötä ääntämyksellisesti paremmin sopivammaksi Nanjingiksi aivan kuten Peking muutettiin Beijing:ksi. Kaupungin historia ulottuu yli 2500 vuoden taakse. Vaikka ennen kaupunkimuotoa siellä asusti asukkaita jo 7000 vuotta siten. 1300 luvulla sen uskotaan olleen maailman suurimman kaupungin. Tällöin Ming dynastian aikana se oli myös pääkaupunki jossa kulttuurielämä kukoisti loistokauttaan.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Kiinassa, kuten jotkut muistavat syrjäytettiin keisarinvalta vuoden 1911 vallankumouksessa ja vuonna 1912 perustettiin Kiinan tasavalta (republic of China). Tätä ei pidä sekoitta nykyiseen Mao Zedongin 1949 perustamaan Kiinan kansantasavaltaan (Peoples Republic of China). Kiinan tasavallan perustamisen muistoksi Nanjingissa on myös muita huolellisesti vaalittuja muistomerkkejä kuin vallankumouksen puisto. Mainittakoon ensimmäisen presidentin Dr. SuYatsen mausoleumi, johon suuntautuu päivittäin melkoinen kansanvaellus ihailemaan mausoleumin kauneutta. Samoin presidentin palatsi on myös huolellisesti vaalittu muistomerkki. Palatsissa on kaunis puisto ja siellä myös allekirjoitettiin tasavallan perustamisasiakirja. Itse hieman ihmettelen tätä tasavallan moninaista muistamista. Varsinkin kun Kiinan tasavallan jatkumo on Taiwanissa. Nykyisen Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeisten tapahtumien muistamista ei oikein tahdota missään muistella. Ei muistomerkin merkkiä eikä niitä realistisia julisteita, joita nähtiin ympäri maailmaa kulttuurivallankumouksen aikoihin. Ainakin kuvittelisi julkisissa rakennuksissa olevan Maon kuvia (setelissä kuitenkin). Ikään kuin kansalle ei oikein tahdota kerrota kuka poliittisesti hallitsee maata. Kulttuurivallankumous ja suuri harppaus eteenpäin näyttää myös olevan tyystin vaiettu. Selvä se, kun silloin tapahtui melkoisia vääryyksiä sekä ihmisille että historialle. Eikä varmaankaan haluta kertoa, että sama puolue joka oli vastuussa tapahtumista hallitsee yhä maata. Historiasta voidaan vaieta mutta sitä ei saa millään olemattomaksi. Mitä enemmän vaietaan niin sitä enemmän syntyy vääriä käsityksiä ja tulkintoja.

Vallankumouksen puisto rakennettiin laajentamalla erään munkin Yan-guang:n kunniaksi pystytetyn pagodin puistoa. Paikka on tullut tunnetuksi värikkäistä kivistään. Legenda kertoo, että munkin syvällinen mietiskely oli niin liikuttavaa, että kukatkin tiputtivat terälehtensä. Terälehdet sittemmin kivettyivät ja muodostivat kauniita kiviä. Geologit kyllä tosin puhuvat hiilestä, raudasta, piistä ja monista muista alkuaineista, sulasta magmasta ja tuhat miljoonaa vuotta sitten tapahtuneista tapahtumista. Näin siis luonnontieteellisesti asioita kuvataan. Mutta toisaalta vanhat legendat usein sopivat paremmin ihmisten mieliin vaikka eivät täytäkään kaikkialle tunkeutunutta luonnontieteellisiä selitysmallia. Eikö ihmisten elämä toisinaan ole mielenkiintoisempaa kun annetaan tilaa mielikuvitukselle ? Annetaan legendojen elää.

Toinen mielenkiintoinen puisto vai sanoisinko jo metsä (ainakin kiinalaisessa urbaanissa mielessä) on Zijin vuori. Paikoitellen hyvin hoidettua puistoa paikoitellen vähemmän kultivoitunutta seutua. Täällä saa käsityksen millaisia metsiä keskisessä Kiinan länsirannikolla joskus oli. Bambupuita, palmuja ikivihreitä kasveja sekä uskomatonta kukkaloistoa keväisin. Kiinan luumu- ja kirsikkapuiden keväinen loisto on kautta maailman tunnettu. Näiden loistojen keskellä kiinalaiset ovat kautta vuosisatojen kulkeneet minkään hämmästyttämättä hymyillen ja mieli tyynenä ihastellen luonnon kauneutta. Puiston laajuus ja nähtävyyksien määrä uuvuttaa tavallisen kulkijan. Onhan alueen pinta-ala 39 neliökilometriä. Sisältäen lukuisia museoita, temppeleitä, pagodeja, mausoleumeja ja vaikka mitä nähtävyyksiä. Museossa piipahtaja huomaa alueella olleen asutusta ja kehittynyttä kulttuuria jo neoliittisella kaudella, 8000 vuotta sitten. Todellinen kotipuutarhurin ja historioitsijan aarreaitta, jossa voi vaellella päivä toisensa jälkeen.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Kolmas mielenkiintoinen puisto on kaupungin keskustassa sijaitseva järvi ja sen saaret. Järven kiertämiseen menee helposti kolmatta tuntia kun kävelytie on 9 – 10 km. Puiston keskeisen sijainnin vuoksi näkee siellä kävelevän paikallisia asukkaita vain odottamassa kevään tuloa ja kukkien puhkeamista kukintaan. Tänne kerääntyy ihmisiä iltakävelylle vain viihtymään ja lepäämään työpäivän kiireistä. Kaikista Nanjingin puistoista tämä on viimeisen päälle hoidettu.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Matkailija saattaa poiketa Nanjingin museoon. Tämä onkin todellinen käsityön ystävien Mekka. Koska Nanjing oli pitkään silkkikutomoiden keskus. Museossa näkee silkin tien toukasta valmiiseen kankaaseen. Museo on elävä. Sillä siellä on toimivia kangaspuita, joissa kudontamestarit tekevät uniikkeja kappaleita. On hämmästyttävää nähdä miten kangaspuilla voidaan loihtia erilaisia mutkikkaitakin kuvioita. Esimerkiksi kankaita, joihin on kudottu eri värisillä langoilla kukkakuvioita, lohikäärmeitä jne. Vaikka en itse ymmärrä taiteenlajista mitään niin kuitenkin museon vitriineihin kerätyt näytteet hämmästyttävät tyylikkyydellään ja ammattitaidon osoituksillaan.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

No hyvä. Kerran majapaikkaani saapui eräs Amerikassa työskennellyt kiinalainen. Hänen kiinalainen tyttöystävänsä piti mallitoimistoa ja käski urhoaan kysymään minulta pidänkö häntä kauniina. Syynä kysymykseen olikin se, että joku kiinalainen on menestynyt maailmalla ns. supermallina. Vastasin, että mielestäni valtaosa kiinalaisista naisista ovat mielestäni kauniita. Olivat he sitten lyhyitä tai pitkiä, vanhoja tai nuoria, hoikkia kuin kauriit tai juurevia kuin karhut. Vastaukseni moniselitteisyys hieman ihmetytti joten jouduin perutelemaan. Kiinalaisilla naisilla on usein hymy ja nauru herkässä, silmissä aina pieni iloinen ilme. Usein kovin osaan ottavan oloisia. Elämä kaikkine murheineen näyttää silti heillä olevan valoisaa. Kiinassa naiset ovat naisellisempia kuin Euroopassa. Eli ei esiinny kulttuurin painetta käyttäytyä kuin mies miesten maailmassa. Tällainen sisäinen henkinen kauneus loistaa kuin majakka ylitse kaiken aineellisen. Siksi he ovat kauniita riippumatta vartalon muodosta tai iästä. Pukeutumisessa eivät ehkä noudata niitä kauneusihanteita, joita muotilehtemme usein määräävät makutottumuksiksemme Euroopassa ja Amerikassa. Vaatteissa on usein miten koristeellisia leikkauksia, paljetteja tai ruusukkeita. Näiden puutteessa vaatteita koristellaan pitsikauluksin, jotka usein saattavat olla irtonaisia. Jos nämäkin puuttuvat niin ainakin kengissä on ruusukkeet korostamassa kengän ja jalan siroutta.