Ja niin saapui yksinäinen matkamies
kaukaa Lopun Maasta EmeiShanille, Emein pyhälle vuorelle. Vaelsi
pitkin kivettyjä polkuja, ihaili maisemia, hämmästyi auringon
nousujen ja laskujen kauneudesta, yöpyi luostareissa. Matkaili
turistien, pyhiinvaeltajien ja kauppiaiden lomassa. Löysi polut,
jotka johtivat turisteilta piilossa oleviin temppeleihin. Näissä
monet kysyivät: Miten tänne löysit? Löysi kun oli löytääkseen.
Matkasi kokeakseen vähintään valaistuksen ja nirvanan. Mutta sai
vain rakot jalkoihinsa ja kipeytyneet pohkeet. Näin kuulukin olla
buddhalaisessa verkaisesti kulkevassa suuressa maailmanpyörässä. -
Kun Leshanin suuri Buddhan patsas 28 kilometrin päässä katsoo
suoraan Emein korkeinta huippua pieni virne kasvoillaan, ymmärsi
matkamies täysin Buddhan velmun olemuksen: Turhaan vouhkaat ja
intoilet.
Please install the Flash Plugin version 11 or higher
Jotain maagista, salaperäistä ja
tenhoavaa näissä vuorissa kuitenkin on. Johtuuko se ylhäisestä
ilmanalasta, korkeasta otsonipitoisuudesta, pystysuoraan nousevien
vuorten tarjoamista huikeista näkymistä, villeinä kasvavista
azaleoista, bambumetsiköistä, seetripuista, luostareiden
rauhallisesta ilmapiiristä? Vai jostain muusta. En tiedä. Ei
ainakaan röyhkeistä ja arvaamattomista apinoista. Sen kuitenkin
tiedän, että turistit harvemmin vaeltelevat suurin joukoin vuorille
rakennetuilla poluilla. Sain kävellä yksin kilometri toisensa
jälkeen ja mietiskellä olemassaolon turhuutta – jos sille päälle
sattuisin. Sain levähtää ikiaikaisissa leppoisissa luostareissa,
joissa ei juuri mitään olemassa olevaa hämmästellä.
Please install the Flash Plugin version 11 or higher
No hyvä. EmeiShanin korkein huippu
nousee pilvien yläpuolelle 3099 metrin korkeuteen. Nousemisessa ylös
hengitys salpautuu, sydän hakkaa ja hiki valuu. Ylhäällä taasen
on niin viileää ettei muista edes hikoilla. Ei hätää. Koska
alue on yksi neljästä Kiinan buddhalaisten pyhistä paikoista ja
myös luetteloitu UNESCO:n maailmanperintöluettelossa, niin myös
turismille on varattu sijansa. Bussilla ja köysiradalla pääsee
myös lähelle huippua ja valtaosa turisteista menee samoilla
välineillä myös takaisin alas. Helppoa ja kätevää.
Pyhiinvaeltajat, tietty buddhalaisen perinteen mukaan, haluavat kokea
koko tuskan ja vaivan itse. Eli kävelevät loputtomia rappusia
pitkin ylös ja alas. Rappusia on varmaan 30 000 ellei enemmän, kun
polut myötäilevät huippuja mennen välillä ylös toisinaan alas –
vaeltajan suureksi pettymykseksi. Pisimmän tien valitsijat
kävelevät lähes 40 kilometriä (kuten jo moneen kertaan on
todettu: Kiinassa ei mikään ole pientä paitsi ihmiset varreltaan).
Polkujen liepeillä on pieniä kioskeja ja ravintoloita, joista
matkaajat voivat ostaa juotavaa ja ruokaa.
Please install the Flash Plugin version 11 or higher
EmeiShanin juurella on ollut asutusta
jo 10000 vuotta. Näillä seuduille oli juurtunut Taolaisuudeksi
sanottu maailmankuva. Taolaisuus syntyi jo 600 luvulla (eaa) Laozin
opetusten pohjalta. Tosin ei ole vielä täyttä varmuutta onko
kyseinen Laozi koskaan ollut lihaa ja verta, 600 luvulla ennen
Kristuksen syntymää elänyt henkilö. Hänen kirjoittamakseen on
väitetty Taolaisuuden perusteos ”Tao Te Ching”. Saattaa olla,
että teos on syntynyt useamman kirjoittajan siveltimen jäljestä.
Onko sillä nyt suurempaa merkitystä kenellekään muulle kuin
joillekin akateemisille tutkijoille, jotka voivat käyttää
loppuelämänsä Laozin jälkeen jääneiden luiden löytämiselle.
Muut voivat käyttää aikansa opin omaksumiseen ja sen viisauden
pohdiskeluun.
Tähän henkisesti hedelmälliseen
maaperään saapui sata-luvulla (jaa.) eteläistä silkkitietä
pitkin buddhalaisia lähetyssaarnaajia kylväen omien oppien
siemeniä hujan hajan. Niistä versosi Chan buddhalaisuudeksi
kutsuttu rehevä haara. Buddhalainen pessimismi yhdistyi Taolaiseen
optimismiin ja luonnonläheisyyteen. Tämä soveltui hyvin
kiinalaiseen käytännölliseen ajattelutapaan. Myöhemmin Tang
dynastian aikana levisi oppi kovin laajalle ja saavutti Korean
niemimaan joskus 800 luvulla. Hieman muuntuneena se saavutti Japanin
1300 luvulla. Täällä sitä alettiin kutsua Zen buddhalaisuudeksi.
En tässä yhteydessä aio viisastella tästä 'pyrkimyksestä
pyrkimättömyyteen' - opista. Kiinnostuneet voivat perehtyä
vaikkapa D. T. Suzukin tai Allan Wattsin laajaan tuotantoon. Sotiemme
jälkeinen puolustusministerimme Yrjö Kallinen on myös kirjoittanut
muutaman mukavan kirjan aiheesta eikä voida varmaan unohtaa monien
psykoanalyytikkojen, kuten Eric Frommin, näkemyksiä.
Please install the Flash Plugin version 11 or higher
No hyvä. Eteläisen Intiasta lähtevän
silkkitien päätepysäkki oli EmeiShan. Tänne perustettiin luostari
jo niinkin varhain kuin 100-luvulla (jaa.). Alue on yksi neljästä
buddhismin pyhistä vuorista. Muut ovat Wutai Shan, Jiuhua Shan ja
Putua Shan. Tämän lisäksi Taolaisuudessa tunnetaan myös neljä
pyhää vuorta, jotka eivät ole samoja kujin em. buddhalaiset
(Wudang Shan, Longhu Shan, Qiuyn Shan, Qingcheng Shan). Koska
kiinalaiset pyhittävät vuoria oikein urakalla tunnetaan myös
Taistelevien valtioiden aikakaudelta (481 – 280 eaa.) viisi pyhää
vuorta (Tai Shan, Hua Shan, Heng Shan (Hunan), Heng Shan (Shanxi),
Song Shan). Vaikka viimeksi mainitut eivät perinteisesti ole olleet
kanonisoitu pyhiksi, niin niissä on ollut kuitenkin vahva merkitys
taolaisuudelle. Joten taolaisia vuoria onkin siis 9 eikä 4. Ota
vuorien lukumäärästä sitten selvää maallikko pohjalta. Itse
asiassa niitä saattaakin olla 10, koska Emei Shan oli ennen
buddhalaisuuden tuloa taolaisille merkittävä vuori ja buddhalaiset
kanonisoivat vuoren pyhäksi joskus 300 luvulla bodhimandaksi eli
paikaksi, jossa valistunut ihminen, bodhisattva, voi kokea
valaistumisen ja poistua elämänpyörästä nirvanaan.
Please install the Flash Plugin version 11 or higher
Palataan Emei Shanille. Tätä nykyään
luostareita ja temppeleitä on runsaat 30, joista turistien
käyttämään karttaan on merkitty n. 15. EmeiShan-Leshan alueiden
luostareiden ja temppeleiden lukumäärä on joidenkin laskutapojen
mukaan lähes 100.
Ensimmäisen luostarin, Puguang hallin, perusti Pugong niminen
lääkekasvien viljelijä. Vuonna 1614 temppeli sai kuninkaallisemman
nimen Guanxiangin temppeli. Kolmannella vuosisadalla kiinalainen
munkki Huichi rakensi Puxianin temppelin. Temppeliä kutsutaan
nykyään Wannian temppeliksi. Temppeli pitää sisällään yli 60
tonnia painavan 7.85 metriä korkean pronssisen Buddhan patsaan.
Patsas valettiin yhdeksännellä vuosisadalla. Kuudennella
vuosisadalla perustettiin Qingyin rakennusryhmä, joka sisältää
lukuisa paviljonkeja, puutarhoja ja torneja. Rakennukset ovat
huolella restauroitu. Yksityiskohdiltaan nämä ovat rikkaita ja
edustavat kiinalaista klassista rakennustapaa upeimmillaan. 900 luvun
puolivälissä Song kauden keisari Zhao (Kuangyin) lähetti mestari
Jiye:n johtaman retkikunnan Intiaan. Palatessaan hänen annettiin
lupa rakentaa temppeli EmeiShanille. Täällä hän mietiskeli ja
käänsi kiinaksi klassisia buddhalaisia tekstejä. Siitä lähtien
paikka on ollut yksi pyhimmistä kiinan buddhalaisista paikoista.
Please install the Flash Plugin version 11 or higher
Emei Shanin korkein huippu ulottuu 3099
metrin korkeuteen ja alavin laakso on 500 metrin korkeudella (samalla
korkeudella missä majapaikat sijaitsevat). On helppo arvata, että
kasvillisuus on rikasta ulottuen laakson subtrooppisesta aina huipun
vuoristoiseen havumetsä vyöhykkeeseen. Alueella on tavattu lähes
3200 erilaista kasvia jakautuen 242 perheeseen. Näistä kasveista 31
on erityisen suojelun kohteena, rauhoitettuina kasveina, ja 100 lajia
on endeemisiä eli kotiperäisiä. 1600 kasvia on myös käytetty
erilaisiin lääkitsemistarkoituksiin. Alhaalla laaksossa esiintyy
monia ikivihreitä leveälehtisiä kasveja, kesävihantia
leveälehtisiä metsiä, ja kuljettaessa ylemmäs vaihtuu
kasvillisuus havupuu metsiin. Vanhimpien puiden ollessa yli 1000
vuotta vanhoja. Näillä seuduilla varmaan moni kasvitieteilijä
innostuu ja haltioituu.
Jos kasvillisuus on rikasta niin sitä
on myös eläimistö. 2300 erilaista eläintä on tavattu täällä.
Näistä 29 on erityisen suojelun alaisia ja 157 on jollain tavalla
uhattuja. Erityisesti suojeltuja ovat mm. pienempi punainen panda
(Ailurus fulgens), aasialainen musta karhu (Ursus
thibetanus), Milne-Edwardsin serovi tai Kiinan serovi
(Capricornis milneedwardsii, eräänlainen
lyhytkarvainen vuohi), Tiibetin
makaki (Macaca
thibetana),
kiinalainen jättiläissalamanteri (Andrias
davidianus) ja
sichuaninnokkatimali (Grey-hooded Parrotbill, Paradoxornis
zappeyi). Kun vuorilla vaeltaa
voi hyvässä lykyssä monin paikoin törmätä tiibetin makakiin.
Kuvittelin apinoiden olevan hauskoja, leikkisiä ja hilpeitä
otuksia. Erehdyin. Polkujen varrella on runsaasti varoitustauluja,
joissa varoitetaan provosoitumasta mikäli huonotapainen apina
sattuisi puremaan tai hyppäämään päälle. Kehotetaan olemaan
syöttämättä niitä. Reput ja laukut pitää olla tiukasti
suljettuja ja eväspussit poissa näkyvissä. Näillä kun on tapana
ryövätä matkailijoita ja pihistävän kaikenlaista, kuten
sateenvarjoja, etsiessään makupaloja. Apinat osaavat tyylikkäästi
avata juomapulloja jne. Välillä tuntuu, että ihmisten pitäisi
olla täällä suojelun kohteena eikä apinoiden. Toisaalta
matkailijoiden pitäisi mennä itseensä ja miettiä mistä moinen
röyhkeä käyttäytyminen alun perin aralla luontokappaleella
juontuu. Ei kai vain siitä, että matkailijat omassa
omahyväisyydessään ole syöttäneet niitä herkkupaloilla ja
toivoneet vastapalvelukseksi huvittavaa inhimillistä käyttäytymistä.
Raukoilla kun vaikeuksia ymmärtää, ettei kaikilla ole makupaloja
mukanaan ja eväsvarastot eivät ole ehtymättömiä. Lohdutukseksi
voin kuitenkin todeta että apinoita ei juuri poluilla näkynyt.
Ehkäpä tämä johtui siitä, että itselläni oli kävelysauva,
jolla kopistelin pitkin polkuja. Apinat olivat ehkä oppineet, että
keppi on vihollinen. Ainakin jotkut hilpeät matkailuoppaat
kehottavat lyömään niitä kepillä, jos käyttäytyvät liian
uhmakkaasti. Jee.
Please install the Flash Plugin version 11 or higher
Jos
apinoita haluaa täällä nähdä niin pitää mennä Qingyin
paviljongin taakse. Täällä niitä syötetään ja pidetään hyvää
huolta. Matkailijoille myydään pieniä maissijyvä pusseja, joita
voidaan tarjota apinoille. Alueella on myös monia puistovahteja,
jotka työkseen pitävät niille jöötä jos liian kurittomaksi
heittäytyisivät. Silti kannatta pitää kameransa ja sateenvarjonsa
tiukasti laukuissa kiinni.
Alhaalla laaksossa,
retkeilymajan suojissa tapasin yhden Taiwanista saapuneen
ristiretkeilijän, yhden lintuharrastajan ja runsaan joukon nuoria
retkeilijöitä. Viimeksi mainituilla näytti olevan päällimmäinen
tarkoitus eräänlainen urheilusuoritus. Keskustelivat tietty kuinka
nopeasti ja tehokkaasti tietty polun pätkä oli taitettu. Samaa
tervehenkistä kansojen osaa tapasin laajemmin myöhemmin Yunnanin
maakunnassa. Täällä nämä suuntasivat kulkunsa Dalin
luonnonsuojelualueelle varustautuneena toinen toistaan mitä
hienoimmilla retkeilyvälineillä. - Kaiken kaikkiaan EmeiShan oli
yksi koko Kiinan matkan upeimpia ja mieleenpainuvimpia elämyksiä.
Jos haluaa vetäytyä maailman turhuudelta niin täällä olevissa
luostareissa voi sen tehdä mainiosti, viikon jos toisenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti