Jiuzhaigou ja Songpan, missä pilvet syntyvät

Hyvin kaukana Kiinan maassa Tiibetin juurella Sichuanin maakunnan pohjoisosassa sijaitsee Yhdeksän Kylän Laakso, Jiuzhaigou. Laaksoa reunustavilla vuorten rinteillä syntyvät kesäiset puhtaan valkoiset, kimmeltävät pilvenhattarat. Ne purjehtivat kaukaisille maille kaikkien ihmisten ihailtavaksi: Ne matkaavat pitkin sinistä taivaankantta kuin puuvillakehrät tuulessa antaen maan asukkaan haaveilla ilosta, rauhasta ja onnesta. Iltaisin auringon laskiessa ja aamuisin auringon noustessa värjäytyvät ne lyhyeksi aikaa punertaviksi, kertoen asukkaille yön lähestyvän tai aamun valkenevan. Ja ihminen nähdessään tämän punertavan kajon voi hän vain todeta kuinka kaunis taivaankansi onkaan. Usko minua - kaukana Kiinan maassa ovat nämä pilvenhattarat syntyneet ja vaeltaneet kautta maailmain. Ne ovat syntyneet metsissä, joissa taiat muuttuvat todeksi ja sadut ovat arkipäivää.

Vuorien rinteet ovat täynnä ikiaikaisia metsiä. Näissä on ihmisen hyvä kulkea kevein mielin. Metsissä virtaavat pienet purot, jotka yhtyvä vuolaiksi joiksi. Jyrkillä rinteillä joet taasen muodostavat putouksia. Veden solina näissä saa ihmisen unohtamaan arkiset huolensa. Ainakin niillä, jotka pysähtyvät kuunteleman solinan ja pulinan musiikkia. Ääni laulaa yhtä ainoata laulua: Tyhjennä mielesi kaikesta turhasta ja keskity kuuntelemaan. Näin kulkijan mieli kirkastuu ja kokee kuuluvansa tähän satujen maailmaan. Syvänteissä jokien vedet yhtyvät pieniksi turkoosinvärisiksi lammiksi. Kysyt varmaankin miksi lampien väri on sellainen kun on ja mikä tekee täällä syntyneet pilvenhattarat niin ihmeellisiksi. Se on pitkä tarina keijuista. Kerron tämän nyt. Enkä voi unohtaa perhosta, joka sattumalta tuli tänne etsimään rauhaa ja iloa. Uutta suuntaa elämälleen. Löysi sen juuri ennen kuolemaansa.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Metsissä ovat asustaneet jo sukupolvien ajan keijut. Pienen pienet tuskin vaaksan mittaiset kevyen kevyet olennot. Ne asustavat pensaiden ja puiden juurakoiden alle rakennetuissa taloissa. Ovikäytävät ja ikkunat ovat niin hyvin piilossa, että tarkkasilmäisinkin kulkija ei niitä hevin huomaa. Päivisin, kun leikiltään kerkiävät, keräävät keijut marjoja, yrttejä, pähkinöitä, korsia ja sieniä varastoon talven varalle tai valmistetavaksi keijujen keittiössä kaikkien yhteiseksi iloksi maittavaa ja ravitsevaa ruokaa. Juomiksi keräävät aamukasteen kostuttamaa kukkien mettä, joista sitten panevat herkullista simaa. Vaatteinaan heillä on silkinohuesta kankaasta kudottuja väritykseltään hyvin vaaleita asusteita: valkoisia, sinertäviä, punertavia ja kellertäviä. Mekot ja koltut on tiivistetty sadetta ja kylmää vastaan siitepölystä ja pihkasta valmistetusta vahasta. Vaha on tahmeaa, johon puhalletaan koristeeksi kimmeltävää tomua, joka on täynnä toivoa, iloa ja onnea. Tähän tomuun on tiivistynyt kaikki se elämänilo ja toivo mitä keijuilla on koko olemus täynnä. Lampien väri ja pilvenhattaroiden kimallus on peräisin tästä tomusta kuten tuonnempana käy ilmi. Kaikki jotka asusteita ovat pystyneet, edes hetkeksi, näkemään huudahtavat ilosta: ”Miten kauniita ovat ja aistikkaasti pukevat kantajiaan”. Auringon valo heijastuu kankaista kuin tuhansista pienen pienistä timanteista, kirkkaina ja kimmeltävinä.

Hetkeä ennen auringonlaskua, ihmisten mentyä jo koteihinsa, kerääntyvät Yhdeksän Kylän Laakson keijut pieniksi ryhmiksi leikkiäkseen ja kertoakseen päivän tapahtumista. Kertovat toisilleen hauskoja tarinoita: perhosista, karhuista, oravista, linnuista ja kaikista muista jotka metsissä kulkevat unohtamatta lehdoissa kulkevien rakastavaisten tekemisiä. Kertovat puiden ja pensaiden kuulumisia. Auringon jo laskettua menevät kukin omaan kotiinsa ja unelmoivat uudesta hienosta päivästä. Juuri ennen auringonnoustua kerääntyvät he tanssimaan uuden päivän iloksi. Yksi ottaa käsiinsä huilun, toinen luutun. Ja niin käy musiikin tahti. Pyörivät ja hyörivät kuin vuolas alas vuorilta virtaava vuoksi. Milloin piirissä milloin yksittäin. Vasen jalka ylös, polvi taittuen lähes lantion korkeudelle. Jalkaterä eteen. Askel alas. Oikea jalka ylös. Askel sivulle. Yks', kaks', vaihtoaskel, yks', kaks'. Taitavimmat pyörähtävät paikallaan kuin hyrrä nousten ylös korkealle. Tanssin tahti on niin kiivas, että keijuista pöllähtää vaatteista tomua ylt' ympäriinsä tarttuen kaikkialle sammaliin, pensaisiin, korsiin ja lehtiin. Päivän saapuessa tämä aamukasteen kostuttama tomu haihtuu nousten pilviin. Toisinaan sateen sattuessa huuhtoutuu tomu puroihin. Näin lampien vesi muuttuu turkoosin väriseksi.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Aamuisin, auringon noustessa. Yhdeksän Kylän Laakson liepeillä olevilla vuorilla, pilven hattarat syntyvät. Imevät maasta, puroista ja lammista kosteuden. Hattarat matkaavat yli vuorten kaukaisille maille. Olethan näitä kesällä nähnyt. Katsot vain auringonpaisteella siniselle taivaalle. Nämä ovat niitä valkoisia upeita palleroita, joita taivaankannella näet. Muodoltaan ihan mitä vain. Voi, näetkö tuon pilven aivan kuin norsu tai tuon aivan kuin puu, tai tuon kukan muotoisen, vuoren muotoisen ja monen muun muotoisen - saattavat ihmiset sanoa. Pilvien kauneuden ja muodon syytä eivät monet vain tiedä: Kas kun hattaroihin on noussut kosteuden myös keijujen vaatteista varissut tomu. Siksi ovat niin mielikuvituksellisen muotoisia, valkoisia ja kimmeltäviä.

Tarkkaavainen kuulija voi kuulla hattaroiden keskustelevan keskenään. Eräs korkealle noussut sanoi toverilleen:

”Minä matkustan kaakkoon. Haluan niin kovasti nähdä Polynesian saariston ja näkisin alkuasukkaiden asuvan kylissään palmusaarilla ja toivon heidän olevan onnellisia paratiisissaan.”

Toinen sanoi tälle:

”Mitä vielä. Heillä on syysmyrskynsä ja joutuvat piileksimään luolissaan, ei heidän elämä ole täysin huoletonta ja helppoa. Minä taasen matkustan pohjoiseen. Olisi mukava tuoda iloa Siperian paimentolaisille. Kesäisin he paimentavat poronsa korkeille paikoille sääskiä pakoon ja asustavat porontaljoista tehdyissä teltoissa. Kevään tullen heidän elämä täytyy toivosta. Muutenkin heidän elämänsä on täynnä maagisia asioita joita shamaanit kertovat heille.”

Kolmas totesi sille:

”Niin mutta heillä on ankara talvi, joka tunkeutuu kaikkialle jäädyttäen kaiken elollisen paikallaan pysyvän. Onhan kyllä kuningas Pakkasen jäädyttämä lumilakeuksien taivas ikimuistoinen näky. Sitä ei voi kieltää. Siellä on hyvä purjehtia ja kimallella. Minä taasen matkustan länteen Venäjälle ja Eurooppaan. Vaikka ihmiset ovat usein surullisia ja onnettomia niin silti voin keijukaistomun avulla tuoda heille vähän iloa ja toivoa paremmasta huomisesta.”

Mutta voi neljättä raukkaa. Oli niin humaltunut keijukaistomusta, että imi ja imi sitä lopulta tuli kovin raskaaksi:

”Voi olen niin paksu ja painava etten voi edes lentää vuorten yli. Miten selviän tästä.”

Tähän muut yhteen ääneen sanoivat:

”Mitä olit niin ahne, että humalluit keijukaistomun kyllästämästä kosteudesta. Olet niin painava ettet voi lentää maailman ääriin. Et voi muuta kuin sataa alas ja syntyä uudestaan.”

Ja niin neljäs pilvi satoi alas. Tästäpä vesipisarat innostuivat. Saivat lentää lujaa vauhtia maahan. Tuulen heitellessä niitä sinne tänne pyörien ja hyörien huusivat iloissaan: ”Hei, me lennetään”. Niin pisarat törmäsivät metsiin, poluille, teille ja talojen kattoon. Rips, rops, lits ja läts kuului kaikkialla. Tauoton sateen rummutus kuin uudenlainen rytminen musiikki. Pisarat kerääntyivät noroiksi. Norot puroiksi ja purot joiksi huuhtoen mukanaan keijukaistomua. Valuen lampiin ja muodostaen vesiputouksia sinne tänne kaikkialle keskelle lumottua metsää ja alas laaksoon.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Saapui kerran tänne satujen maahan pieni perhonen kaukaa Lopun Maasta. Katseli ja kuunteli. Päihtyi virtaavista puroista, koskien pauhusta ja putousten jylystä, lumotuista metsistä ja turkoosin värisistä lammista. Tänne halusi se jäädä. Puhutteli keijujen prinsessaa näin:

”Hyvä prinsessa, sieltä mistä tulen käyttäytyvät monet ihmiset kovin huonosti. Ovat yleensä huonolla tuulella. Laskevat aina omat tekemisensä etteivät vaan millään tavalla tekisi enemmän kuin muut. Päin vastoin haluavat vain teettää kaikki työt muilla antamatta mitään tilalle. Haluavat omistaa kaiken, käyvät sotia ja kiusaavat muita. Heillä täytyy kaikessa olla määräyksiä, jotta edes vähän voisivat tulla toimeen toistensa kanssa. Eivät millään voi harrastaa yhteistoimintaa saamatta korvausta siitä. Ovat kateellisia ja toraisia. Aamuisin ovat kiukkuisia kun pitää tehdä sellaista mistä eivät pidä. Ovat ikäviä ja tylsiä. Kovasti haluaisin muuttaa tänne teidän luokse sillä täällä näyttää vallitsevan rauha ja tyyneys.”

Johon prinsessa vastasi:

”On totta, että monet ihmiset eivät tiedä miten pitäisi elää. Monilla on ympäristönsä ja sukunsa rasite, vieraantuneita omasta itsestään. Tavoittelevat valtaa, kunniaa ja rikkauksia. Kuitenkin melko turhia asioita. Mutta on myös paljon sellaisia, kuten varmaan olet huomannut, jotka ymmärtävät maailmaa syvemmin. Osaavat nauttia kauneudesta ja toisten läheisyydestä. Pilvien avulla, niihin takertuneen tomun kautta, yritämme kovasti kertoa kaikille maan olevaisille sen kuinka hauska paikka maailma on. Jotkut ymmärtävät sanoman toiset taasen eivät.

Hyvä perhonen olet siiviltäsi kovasti kaunis ja hauska katsella. Kovasti olet tervetullut meille. Niin ikävää kuin se onkin tiedän kuitenkin ettet voi asua täällä pitkään. Olet luotu vapaaksi menemään minne haluat. Me keijut taasen olemme sidottu tähän metsään. Voisimme toki matkustaa muuallekin, mutta matka on kovasti pitkä, mutkikas ja vaarallinen. Et ehkä tiedä mutta tänne Yhdeksän Kylän Laakson rinteille tulee myöhemmin talvi. Joutuisimme rakentamaan talon sinulle, jotta olisit säätä vastaan suojassa. Tiedän että silloin ikävöisit vapauteen etkä voisi asua sisällä. Ulkona olisi tavattoman kylmä, kohmettuisit ja kuolisit silloin. Mene siis etelään. Löydät paljon paikkoja joissa elää hyviä olentoja. Sellaisia jotka elävät huoletonta yksinkertaista elämää ovat tavalla tai toisella sulautuneet ympäristöönsä. Ovat ymmärtäneet sen sanoman mitä putoukset laulavat.”

Niin perhonen lähti hieman alakuloisena Songpanin kylään, kymmenien virstojen päähän. Matkallaan se mietti kaikkea mitä oli nähnyt ja kuulut: Mietti kesäisiä niittyjä ja järviä Lopun Maassa, paikalla missä oli syntynyt. Pohti kuinka rauhallisia järvet ovat auringon noustessa ja laskiessa. Mietti suuria kaupunkeja ja niiden kiireisiä ihmisiä. Mietti rikkaita ja köyhiä. Tunsi suurten jokien hiljaisen kulun omanaan. Muisti ihmiset, jotka elivät köyhää ja vaatimatonta elämää Baikalin rannoilla. Muisti Mongolian suuret hevoslaumat ja Kiinan lukuisat ylängöt. Muisti niitä maanviljelijöitä, jotka päivästä toiseen iloitsivat yksinkertaisesta ja kiireettömästä elämästä sekä nauttivat maan hedelmästä. Ja muisteli monia muitakin asioita. Huomasi kuinka paljon hienoja asioita oli lyhyen elämänsä aikana kokenut ja nähnyt. Kun saapui illalla Songpanin kylään oli päivällä satanut. Kulki pitkin kylän katuja. Ihmiset olivat jo menneet nukkumaan. Yhdessä liikkeessä istui kauppias. Kaupan valaistuksena oli johdon päähän kytketty hehkulamppu ilman varjostinta. Kauppias lämmitteli itseään lattialla olevan keittolevyn avulla. Kuunteli musiikkia, jossa huilun säestyksellä lauloi nainen haikeata laulua. Laulu kertoi sumuisista vuorista, kaipauksesta, rakastetusta, joista, kukista ja metsästä. Perhonen kuunteli ja ahmi kuulemaansa. Kauppa suljettiin yöksi ja musiikki hiljeni. Perhonen lensi läheisen joen törmälle tyytyväisenä. Oli kylmä. Perhonen kohmettui ja kuoli autuaana. Paikkaan mihin kuoli kasvoi ihmeen kaunis kukka. Kaikki, jotka sen näkivät tulivat hyvälle tuulelle ja kevein mielin jatkoivat arkeaan.

Tarina Nanxiangsta ja Shinanista.

Hyvin kauan siten kaukana Kiinan maassa eli tyttö Nanxiang. Hän asui isoäitinsä kanssa ja ansaitsi vähäisen elantonsa poimimalla teenlehtiä Qingchen vuoren rinteen viljelmillä. Tyttö oli sievä kuin nukke. Pukeutui aina huolitellusti. Vaikka kuinka teki töitä niin vaatteet olivat aina huolitellusti paikallaan. Aivan kuin kaikki vaatteet olisivat taiottuja, haluten vain tytön olevan aina kaunis ja sydämellinen. Hän auttoi kaikessa missä voi isoäitiään ja muita kyläläisiä. Pesi pyykkiä , hoiti naapureiden lapsia, huolehti sairaista. Vapaa aika oli työntäynteistä. Teki kaiken valittamatta aina iloisin mielin. Kaikki halusivat hänen seuraansa. Todellinen valopilkku, päivänsäde, koko kylälle. Isoäiti oli ylpeä.

Naapuri kylässä eli poika Shinan. Oli kylän paimen. Huolellinen, luotettava ja tarkkaavainen. Huolehti karjasta niin hyvin kuin vain voi. Hän oli niin suosittu, että lähes kaikki talot halusivat hänen hoitavan omia eläimiään. Ajavan aamulla niitylle ja palauttamassa illan tullen eläimet isännilleen. Auttoi kaikissa raskaimmissa töissä. Kaikkeen mihin ryhtyi selviytyi aina erinomaisesti. Älykäs, ahkera ja urhea. Poika josta kaikki voisivat vain sanoa: Loistava tulevaisuus edessään.

Kerran työpäivän jälkeen meni Nanxiangin keräämään villejä ruusunkukkia isoäidin iloksi. Niityllä, polun varrella tapasi hän Shinanin. Jo ensisilmäyksellä tuhannet kukat puhkesivat kukkaan ja linnut lauloivat Nanxiangin ja Shinanin ylistykseksi. Päivä toisensa jälkeen tapasivat he samalla niityllä ja viettivät aikansa illan hämärään saakka. Yöllä tapasivat he toisensa unisaan kävellen kuun siltaa pitkin. Kaikki kyläläiset olivat onnellisia nuoren parin ilosta.

Kerran päättivät mennä naimisiin. Koko kylä osallistui häävalmisteluihin. Yksi talo lainasi härkävankkurin toinen auttoi vaatteiden tekemisessä ja kaikki varustivat parille ruuat häitä varten. Häät tulevat pidetyksi tytön vanhempien kotikylässä muutaman virstan päässä.

Lähtivät matkaan. Mutta maantierosvot, jotka näkivät hyvin varustellun härkävankkurin päättivät ryöstää sen. Shinan puolusti urheasti. Haavoittui vakavasti ja jäi makaamaan tien vierelle. Rosvot ryöstivät mukaansa Nanxiangin. Yön tullen Nanxiang pakeni. Saapui aamun tullen paikalle missä muisti Shinan maanneen. Löysi hänet. Kaikki mistä Nanxian oli unelmoinnut oli hävinnyt, makasi kuolleena maassa. Nanxianin sydän oli surusta ja murheesta musta ja raskas. Nanxian hirtti itsensä läheiseen puuhun.

Illan tullen, auringon laskettua, näkivät peikot nämä kaksi ruumista. Salaa, kateellisina, ihmisten onnesta olivat he iltaisin seuranneet pariskunnan iloa poluilla ja lehdoissa. Liikuttuneena heidän kohtalostaan hautasivat he nuorenparin polun viereen. Illalla alkoi ankara rankkasade, ikään kuin taivaskin olisi olut surusuissaan heidän kohtalostaan. Aamun tullen oli hautojen paikalle kasvanut kaksi puuta. Toinen pörröinen kuin Shinanin tukka ja toinen uurteinen kuin Nanxianin suru.

Keijukaisten kuningattaren kuultua peikkojen liikutuksesta. Puhkesi hän kyyneliin ja määräsi tyttärensä ja suuren joukon keijukaisia vartioimaan ja huolehtimaan puista ja ympäristöstä. Paikasta kehittyi satumaisen kaunis.

Paljon myöhemmin taolaisen munkkien kuultua paikan kauneudesta ja surullisesta legendasta perustivat he paikalle luostarin ja asettivat kaksi leijonapatsasta vartioimaan puita. Näin piti ihmistenkin vaalia Nanxianin ja Shinanin muistoa. Vielä tänään satoja vuosia myöhemmin voivat ihmiset kävellä paikalla ja ihailla satujen maata.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Mao Tse-tungin kadonnut maine

Matkustaessani pitkin Kiinan laajaa maata yksi asia ihmetyttää: Maon patsaiden ja kuvien totaalinen puuttuminen. Mao Tse-tung kuva on toki kaikissa seteleissä, kasvokuva kielletyn kaupungin sisäänmenoportissa ja yksi patsas ChengDussa. Siinä kaikki – mikä silmään pisti. Ei poliittisia tai anti-imperialistista iskulauseita missään eikä ylistystä työväenluokan ja proletariaatin kaikkivoipaisuudesta. Kumma.

Kun maailma avautui suomalaisten mieliin joskus 60 luvulla, television tunkeuduttua jokaiseen olohuoneeseen, saimme myös nähdä kuvia Kiinasta: hymyileviä kasvoja ahertamassa pelloilla, Maon tervehtimässä pikku pioneereja kouluissa ja lastentarhoissa, kuvia Pekingin polkupyöriä täynnä olevista kaduista. Kuka muistaa niitä puhtaita julisteita, jossa punaposkinen, lettipäinen, terveyttä uhkuva punakaartilainen julistaa Kiinan maatalouden ja teollisuuden jättiedistystä. Joskus julisteet olivat hurjia kun kuva-asetelmassa yhdellä oli käsissään Kalasnikov (tai tämän kiinalainen versio) toisella moukari ja kolmannella sirppi. Ihanteellista ja puhdasta. Kiinalainen versio sosialistista realismia edustavasta julistetaiteesta. Muistan kun kiirehdimme Suomi-Kiina seuraan ostamaan hienoja julisteita ja Maon punaista kirjaa. Jälkimmäinen kun löytyi jokaisen kiinalaisen taskusta – osasipa hän lukea tai ei. Yhtä julistetta ei kuitenkaan Suomessa kehdattu myydä. Tässä vielä 60 luvulla Kiinassa yleisessä seinäkoristeessa oli kuvattu vasemmalta oikealle Engels, Marx, Lenin, Stalin ja Mao. Sosialistisen ajattelun kehityskaari, jonka huipentuma oli tietenkin Kiinan johtaja. Sitä ei myyty Euroopassa kun Stalin oli täällä hieman arveluttava hahmo.

Näin sitä vain oltiin maolaisia. Jopa porvarit hieman hyväksyivät tämän ilmiön kun Kiina pani kampoihin Neuvostoliitolle. Sitten myöhemmin 70-luvun alussa propagandasodan voitti Neuvostoliitto huolimatta siitä, että maa oli tukehduttanut Unkarin kansannousun 1956 ja miehittänyt Tšekkoslovakian 1968. Mitä pienistä. Oltiin kunnon sinipaitoja, stallareita, luettiin Tiedonantaja ja Neuvosto-Karjala lehtiä, kuuluttiin SOL:iin, perustettiin opintopiirejä, oltiin anti-imperialisteja ja rauhan aatteen kannattajia. Neuvostoliitto oli maailman rauhan tae – väitettiin. Niin sitä uskottiin, että Neuvostoliitto oli taistelemassa Afganistanissa aina kaikkialla vaanivaa fasismia vastaan. Tosiasiassa se hamusi lähi-idän öljyä, maayhteyttä Irakiin, Kuwaitiin ja Iraniin. Öljy kun oli väkevä pelinappula maailman ”status quo”-nimisessä pöytäpelissä.

Propagandasodassa sekä Kiina että Neuvostoliitto pystyivät hyvin konkreettisesti ja tajuttavasti kuvaaman imperialismin luonnetta. Edellinen siksi, että se oli kokenut imperialismin todella raakana kuten Japanin invaasio, oopium sodat ja Ranskan toimet Yuanin maakunnassa Vietnamin pohjoispuolella. Jälkimmäinen taasen siksi, että se oli mitä suurimassa määrin imperialistinen valtio: Valtaosa Mongolian hevosista päätyi pilkkahinnalla kaikkiin Neuvostoliitossa myytyihin makkaroihin. Satelliittivaltioiden kuten DDR:n, Unkarin, Tšekkoslovakian, Bulgarian, Romanian ja muiden teollisuustuotteet päätyivät pitkälle Neuvostoliittoon. Hintaneuvottelut olivat varmaan oma lukunsa. Kun ostaja ei ollut tyytyväinen myyjän ehdottamaan hintaan saattoi ostaja varmaan huomauttaa maassa olevista varuskunnista.

Harasoo. Mao puuttuu siis kaupunkikuvasta. Poistettu ja hävitetty, ikään kuin koristeellinen pakkaus kuskataan kaatopaikalle kun ihka uusi tavara on otettu käyttöön. ChengDu on poikkeus. Ja kaupunki ei ole mikään kaatopaikka vaan ehkä nopeimmin kehittyvä teollisuuskeskus. Leivän tuoja ainakin 50 miljoonalle ihmiselle. Patsas on jättiläiskokoinen, oikea käsi ylhäällä tervehtiäkseen jotakin. Mitä Mao tervehtii? Käännymme 180 astetta ja katsomme valtavan suuren aukion toiselle puolelle. Vieri vieressä eri yritysten lasipalatseja lähes silmänkantamattomiin. Ikään kuin Mao yrittäisi sanoa: tervetuloa kaiken siunaava markkinatalous. 

Patsaan toisella puolella, kummun takana, hieman katseilta piilossa on ChengDu:n suuri tiedekeskus. Rakennuksesta puolet on muodollisesti poliisin koulutuskeskus ja parkkipaikka täynnä, kymmenittäin, poliisien busseja. Aukion alla sijaitsevassa kävelykäytävällä lepää taasen kymmeniä poliiseja ikään kuin sisiliskoja kuumalla kivellä. Itse aukiolla partioi runsaasti poliiseja. Näitä ei voi olla huomaamatta. Vaikuttaisi siltä, että täällä pelätään jotain. Mutta mitä ? Mielenosoituksia Tiibetin autonomian puolesta (Sichuan on Tiibetin naapuriprovinssi) – kukaties ? Vai historian heijastumia kulttuurivallankumouksesta. Puhdasoppisten kommunistien vastareaktiota nykyiseen kehitykseen? En tiedä. Kyselin paikallisilta ja kukaan ei osannut vastata. Sen kuitenkin tiedän, että ChengDu on ollut eräs päänäyttämö kahdessa Kiinan nykyhistorian suuressa poliittisessa katastrofissa. Nimittäin ”suuressa harppauksessa eteenpäin” ja tämän seurauksena syntyneessä kulttuurivallankumouksessa. Kummatkin vaativat miljoonien – ehkä kymmenien miljoonien – ihmisten hengen. Osa kuoli nälkään, osa taasen avoimen terrorin uhreina. Kulttuurivallankumouksen jälkeen monia entisiä korkearvoisia virkamiehiä ja puoleaktiiveja on rehabilisoita, palautettu kunnia. Kuten Hrutsevin aikana tehtiin Stalinin uhreille. En kuitenkaan nähnyt yhtään uhreille pystytettyä muistomerkkiä koko Kiinan maassa. - Ei näitä patsaita juuri Venäjälläkään ole kylvetty. Vorkutassa oli ehkä suurin näkemäni. Jos minulta kysyttäisiin – vaikka kukaan ei juuri kysykään – niin muistomerkin pystyttäminen ChengDu:hun Maon patsaan juurelle voisi olla sopiva paikka. Patsas olisi ainakin satunaiselle matkailijalle suuri päänvaiva. Tiivistäisi sopivasti koko Kiinan vallankumouksen jälkeiset tapahtumat hyvin kompaktiin muotoon, yhteen ainoaan aukioon ja sen näkymiin.

Maon patsaan paikka siis hieman kummastuttaa. Siellä missä patsas on nykyään oli aikoinaan hienon hieno Ming dynastian aikana rakennettu suuri palatsi. Kooltaan puolet Pekingin kielletystä kaupungista. Kulttuurivallankumouksessa palatsi tuhottiin lähes täydellisesti. Varmaan kostona tapahtumille, jotka johtivat ”suuren harppauksen eteenpäin” lopettamiseen. Kulttuurivallankumousta ei ehkä ole kunnolla selvitetty juuri missään. Vaiettu asia. Muutaman rivin maininta koulujen oppikirjassa. Onko niin, että patsas muistuttaa monille aroista kulttuurivallankumouksen aikaisista asioista? Monumentti virheistä ja terrorista. Ehkäpä siksi paikalla on runsas poliisivartiointi.

Kiinan kansantasavalta perustettiin ensimmäinen lokakuuta vuonna 1949. Ennen perustamista maassa käytiin kolmivuotinen sisällissota kommunistien ja Kuomitangn välillä. Kommunistien johtama kansan vapautusarmeija voitti sodan kenraali Chian Kai-shekin hallitsemassa maassa. Syynä voittoon oli moninaiset. Ensinnäkin Chian Kai-shekin johtama Kiinan tasavallan hallinto oli erittäin korruptoitunut ja monet maakunnat olivat kehnosti hallittu. Kansa ei oikein luottanut hallintoon. Toiseksi Mao Tse-tung loistava poliittinen ja sotilaallinen taktiikka sai kansan puolelleen ja kansan vapautusarmeija oli erittäin motivoitunut. Mao oli sankari, lähes jumalallinen ilmestys, vapahtaja kansan kurjuuden keskellä.

Saattaa patsas olla täällä siksi, että Kiinan vallankumouksessa viimeinen taistelu käytiin ChengDu:ssa. Muistomerkki onkin siis kunnioitus valtion perustamiseen johtuvista tapahtumista. Tähän ei kuitenkaan tarvita poliisivartiointia.

Uusi Kiina

Perustamisen jälkeen oli syntynyt ”uusi Kiina”, joka pystyi yhdistämään koko maan yhden voimakkaan keskushallinnon alle. ”Uudessa Kiinassa”, jokaisella piti olla oma paikkansa uuden ideologian alaisuudessa. Maassa tehtiin mittava maareformi, jossa suurtilallisten maat jaettiin pientalonpojille. Ken tätä reformia vastusti määrättiin uudelleen koulutukseen tai yksinkertaisesti teloitettiin vastavallankumouksellisena, porvarillisen tien kulkijana. Samoin kävi kaikille muillekin, joiden katsottiin olevan kapitalisteja. Vapautuksen ilo oli monelle tervetullut, mutta terrori oli myös kovin kouriintuntuvaa toisille. Kukaan ei tiedä kuinka paljon ihmisiä hävisi tällöin. Kas kun nokkelina ihmisinä tulevat kulttuurivallankumoukselliset, punakaartilaiset, hävittivät kaikki tilastot ja muut asiakirjat 60-luvulla. Ehkäpä kadonneita oli miljoonia (Kiinassa kaikki on suurta).

Suuri harppaus eteenpäin

Kiina oli siis maatalousvaltio. ”Uudessa Kiinassa” viljeltiin hyödyllisten kasvien lisäksi sellaisia viljelykasveja, jotka puolueen mielestä olivat ”täynnä pahuutta” (kuten oopium). Nämä piti hävittää ja korvata hyödyllisimmillä kasveilla kuten riisillä. Kaupungeissa miljoonat oopiumista riippuvat piti parantaa ja uudelleen kouluttaa. Lukumäärä saattaa tuntua suurelta mutta on muistettava, että pelkästään Englanti toimitti Kiinaan 30 luvulla oopiumia sellaisen määrän, joka vastaa miljoonan ihmisen vuotuista tarvetta.

Mao Tse-tung oli vakuuttunut, että ”uuden Kiinan” pitää muuttua kommunistiseksi ihannevaltioksi hyvin ripeässä tahdissa, parissa kymmenessä vuodessa. Käytännössä tämä tarkoitti maatalouden kollektivisointia ja nopeaa teollistamista. Objektiivisina mittareina hän piti viljan ja teräksen tuotantolukuja. Neuvostoliitossa Hrutsev oli jossain puoluekokouksessa esittänyt, että Neuvostoliitto tulee ohittaman terästuotannossa Yhdysvallat parissa kymmenessä vuodessa. Tähän Mao oli todennut, että Kiina tulee ohittamaan Englannin raudantuotannon 15 vuodessa. Jep. Lähtökohta lähes nolla.

Puolueen sisällä käytiin laajaa keskustelua siitä miten tähän ihannevaltioon pitäisi siirtyä. Monien mielestä siirtyminen pitäisi tapahtua asteittain. Maatalouden kollektivisoinnin pitäisi odottaa teollistamisessa tapahtunutta edistystä. Ajatuksena oli, että teollistamisen seurauksena maatalous voisi saada kipeästi tarvitsemia koneita ja muita teollisesti tuotettuja työkaluja. Mao Tse-tung kanta kuitenkin voitti. Tässä paras tapa teollistamiseen tapahtuu valtion hallitseman maanviljelyksen kautta. Monopolin viitoittamaa tietä pitkin voisi valtio saada kipeästi tarvitsemaa pääomaa ostamalla halvalla viljan ja myymällä se kalliimmalla sekä sisäisesti että maailmanmarkkinoilla. Erotuksena saatu pääoma taasen käytettäisiin teollistamisohjelmiin.

Vuonna 1958 käynnistettiin, viisivuotissuunnitelman osana, hanke, jota kutsuttiin Suureksi Harppaukseksi Eteenpäin. Hanke päättyi täydelliseen katastrofiin, suureen kiinalaiseen nälänhätään vuonna 1961. On arveltu kampanjassa kuolleen, nälänhätä ja terrori mukaan lukien, noin 2 – 5 % Kiinan väestöstä. Kiinan mittakaavassa tämä tarkoittaa miljoonia. Joissakin maakunnissa kuten Sichuanin vilja-aitassa kuolleita on voinut olla jopa 10 % väestöstä. Tarkkojen lukuarvojen saaminen on melkein mahdotonta koska ensinnäkin kaikki tilastot on hävitetty ja toiseksi historialliset lähteet ovat pääosin amerikkalaisten tutkijoiden laatimia (vanhimmat 60 luvulta), jolloin tietty poliittinen tarkoituksenmukaisuus saattaa värittää lukuarvoja. Amerikkalaiset kun halusivat pyhittää oman anti-kommunistista ristiretkeään Vietnamiin. Oli miten oli, yksikin kuollut ihminen poliittisen hurmahenkisyyden seurauksena on liikaa. - Hämmästyttävintä tässä nälänhädässä oli Kiinan kieltäytyminen kaikesta ulkoisesta avusta (kuten Japanin tarjouksesta) ja Kiina toimitti laivalasteittain viljaa esimerkiksi Kuubaan vielä vuonna 1960, harppauksen ollessa kiivaimmillaan ja nälänhädän kurjimmillaan. Kasvoja ja uhoa ei voitu menettää.

Ennen vallankumousta kiinalaiset maanviljelijät viljelivät hyvin pientä peltoa, pienimmillään muutaman kymmenen aaria. Toki riisinviljelyn edellyttämä kastelujärjestelmä vaati hieman suuremman yhteisen ponnistuksen ja riisin jyvien kuoriminen (hionta) vaati omat usein yhteisesti omistetut myllynsä. Heti vallankumouksen jälkeen, vuosina 1949 – 1958, perustettiin 5 – 15 talouden ”keskinäisen avun ryhmiä”. Samoin 1953 perustettiin ”maanviljelyksen perus osuustoimintaryhmiä”, joka muodostuivat 20 – 40:stä taloudesta. Peruskokoa kasvatettiin 100 – 300 talouteen 1956. Jne. kaikilla uusilla ryhmillä oli hieman mahtipontiset ja vaikeasti käännettävä nimensä. Olennaista tässä oli kuitenkin se, että viljelijät omistivat omat maansa ja liittyminen näihin ryhmiin oli enemmän tai vähemmän vapaaehtoista. Suuressa Harppauksessa kiellettiin kokonaan yksityinen omistus ja pakotettiin perheet liittymään kollektiivisesti valtion johtamiin kommuuneihin. Vastustus tietty oli suurta ja osittain terrorin ja loputtomien pitkien ”uudelleen koulutus istuntojen” (kehityskeskustelujen) kautta siirtyivät ihmiset kommuuneihin. Saman aikaisesti lopetettiin keskeiset kiinalaiset instituutiot kuten uskonnon harjoittaminen, esi-isien kunnioittaminen erilaiset juhlatilaisuudet (festivaalit). Kommuunit olivat kohtalaisen suuria. Niihin saattoi kuulua jopa 5000 taloutta. Kommuuneilla oli omat ruokasalinsa ja keittiönsä, joissa valmistettiin ruoka kaikille kommuunin ihmisille. Harppauksen alkuaikoina ruoka oli ilmaista jokaiselle jäsenelle, mutta muuttui myöhemmin maksulliseksi Harppauksessa syntyneiden taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Kiinalainen perinteinen perheyhteisö myös hajotettiin täysin. Ei ollut enää markkinoita, festivaaleja ja häitä Maanviljelijät menettivät kaiken sen mitä voidaan kutsua elämän iloksi ja jäljelle jäi loputon raadanta joidenkin sellaisten epämääräisten käsitteiden kuten luokkataistelun tai kommunistinen ihanneyhteiskunnan hyväksi. Vieläpä niin, että kiinalaisessa proletariaatissa oli kaksi luokkaa. Etuoikeutetumpi luokka oli kaupunkien teollisuusproletariaatti ja alempana luokkana maalaisproletariaatti. Jonkinlainen henkinen ja sosiaalinen aparheid politiikka oli näin syntynyt. Eriarvoinen ilmapiiri syntyi koska kommuunien ensisijainen tehtävä oli ruokkia kaupunkien virkamiehiä, kouluja ja teollisuus työntekijöitä ja Harppauksen edistyessä viljelijät jäivät ilman ruokaa kaupunkien hyväksi. Kaikki, jotka vähänkin arvostelivat uuta järjestelmään katsottiin olevan vaarallisia, luokkataistelun vastaisia, porvareita, reformisteja tai pahimpana kaikista revisionisteja. Näitä tietty piti rangaista. Pakeneminen myös oli mahdotonta koska maassa oli luotu passijärjestelmä ja sisäinen matkustuskielto (kuten Neuvostoliitossa aikoinaan).

Ainoa inhimillinen hyöty mitä tässä prosessissa on ollut oli sovittujen lapsiavioliittojen kieltäminen, samoin kiellettiin tyttöjen jalkojen sitominen ja jalkojen luonnollisen kasvun estäminen (käyttämällä liian pieniä rautakenkiä) sekä oopiumin käytön ja myynnin ehdoton rankaisu.

Teräksen tuotantoa piti myös kehittää. Mao:lla ei ollut harmainta hajuakaan metallurgiasta, ei minkäänlaista käsitystä rautamalmin pitkästä tiestä konepajojen ja rakennusten raaka-aineeksi. Vuonna 1958 Maolle näytettiin pieni ns. takapihasulatto ja sen tuottamaa rautaa. Tällaisia pieniä sulattoja on käytetty Kiinassa kautta vuosisatojen ja niiden tuotteita ovat sepät käyttäneet valmistaessaan pieniä tarvekaluja kuten puukkoja, miekkoja, kuokkia ja kirveitä. Työstäneet sitä ahjoissa. Materiaali on lähes kelvotonta konepajateollisuuden ja rakennusteollisuuden tarpeisiin. Niistä puuttuu kaikki tarpeelliset lisäaineet kuten pii, ovat haurasta, vaikeasti hitsattavia ja koneistettavia. Nykyään uskotaan, että näyte jota Maolle näytettiin oli valmistettu jossain muualla todennäköisesti Mantsuriassa sijaitsevassa suuressa terästehtaassa. Täällä oli suuri malmin käsittelylaitos, masuuni oli suuri (yli 15 metriä korkea), polttoaineena käytettiin hiiltä jne.

Mao oli kuitenkin vakuuttunut takapihasulaton siunauksellisuudesta. Niinpä jokaiseen kommuunin määrättiin perustettavaksi sulatto. Sulon ylläpitäminen ja raudan valmistaminen sitoi valtavasti kouluttamatonta työvoimaa. Raaka-aineena käytettiin kierrätysmateriaaleja kuten valmiita rautaesineitä (rautaa ja terästä voidaan loistavasti kierrättää). Polttoaineena käytettiin puuta hiilen sijasta. Kuivaa puuta ei ollut juurikaan saatavissa. Mikä neuvoksi? Taloista otettiin ikkunat, ovet ja huonekalut. Viljelijät eivät näitä enää tarvinneet kun asuivat kommuuneissa. Kaikki kattilat, pannut, vanhat polkupyörät ja muut mikä vähänkin haiskahti raudalle syötettiin sulatolle. Tuotantoluvut olivat aluksi hyvät. Näytti siltä, että terästuotanto pysyi suunnitelmissa. Ainakin kaksi ensimmäistä vuotta. Sitten seurasi romahdus, ei ollut enää raaka-aineita. Kaikin mahdollisin keinoin yritettiin pitää tuotantolukuja korkeina. - Vaikka Kiinan metallurgian asiantuntijat kutsuivat Kiinan johtoa vierailemaan jo vuonna 1959 Mantsurian terästehtaaseen ja vakuuttivat takapihasulattojen järjettömyydestä, niin silti takapihasulattoja pidettiin yllä. Uskollisuuden osoituksena poliittisille dogmeille kukaan ei juuri uskaltanut vastustaa puoluejohtoa.

Sulattojen ylläpito vaati paljon ihmistyövoimaa. Siinä määrin, että ei ollut työvoimaa maatalouden tarpeisiin. Monin paikoin sato mätäni pelloille. Samanaikaisesti monet virkamiehet vääristelivät viljan tuotantolukuja, osoittaakseen maakunnan uskollisuutta keskushallinnon tavoitteisiin. Seurauksena oli viljan pakkovienti maakunnista (kuten Sichuanista). Tätä viljaa sittemmin myös rahdattiin ulkomaille Kiinan kaikkivoipaisuuden osittamiseksi. Viljan viljellyssä kokeiltiin uusia ihmeellisiä menetelmiä, kuten kasvien tiheämpi välistä istuttamista tai erittäin syvälle (jopa 2 metrin syvyyteen). Näistä sekavista kokeiluista oli seurauksena peltoalojen pieneneminen, paljon hedelmällistä maata jäi käyttämättä. Lopulta sääolosuhteet olivat melko huonot, jolloin satokin oli pieni. Kaikki katastrofin elementit olivat valmiina. Näin Kiinan suuri nälänhätä syntyi, mielettömän poliittisen sokeuden seurauksena.

Suuri harppaus sai jo alkuvaiheessa ylemmässä Kiinan johdossa vastustusta. Yksi näistä oli puolustusministeri talonpikaistaustainen marsalkka Peng Dehuai. Tämä kirjoitti hyvin varovaissävyisen yksityisen kirjeen Maolle. Kirjeessä huomautettiin Harppauksen olevan vastoin taloudellisia realiteetteja ja saavan talonpoikien vastustuksen. Mao vastasi kritiikkiin siirtämällä Peng:n pois virasta ja syyttämällä häntä ja hänen kannattajiaan porvareiksi ja käynnisti propagandakampanjan ”oikeisto opportunismia vastaan”. Kulttuurivallankumouksen aikana Peng:n katsottiin olevan suuri syntipukki ja kidutettiin, häväistiin ja rangaistiin julkiseksi. Peng kuoli sekavissa olosuhteissa vankilassa 1974. Hänen kunnia on nykyään palautettu post-mortem. Uudeksi ministeriksi tuli Maolle uskollinen Lin Biao. Vuonna 1961 keskeytettiin Suuren Harppauksen viisivuotissuunnitelma. Suurena syynä oli puolueen sisällä syntynyt avoin kritiikki, merkittävinä kriitikoina Liu Shaoqi ja Deng Xiaoping. Jälkimmäisestä monien vaiheiden jälkeen tuli Kiinan modernin ajan johtaja, jota voidaan kiittää nykyisestä Kiinan huikeasta kehityksestä,talousuudistusten käyntiin panijaksi. Edellinen, arvoasteikossa puoluejohtaja Maosta seuraava, valtion johtaja (presidentti), kuoli 70 vuoden ikäisenä raaoissa olosuhteissa vuonna 1969 kulttuurivallankumouksen aikana. Myöhemmin mies on rehabilisoitu vuonna 1980.

Nälänhätä oikeastaan loppui samoilla keinoilla millä Lenin aikoinaan sai Neuvostliiton alkuaikoina vaivanneen nälänhädän loppumaan: Sallimalla tietyssä määrin yksityisyrittäjyyden. Käytännössä tämä tarkoitti, sitä että valtio vuokrasi maata viljelijöille ja osti heiltä tietyn osan tuotannosta. Idea syntyi Deng Xiaopingin aloitteesta. Viljelijöillä oli myös mahdollisuus myydä osa tuotannosta vapailla markkinoilla kuten toreilla. Samoin otettiin vastaan ulkomailta tarjottua vilja-apu. Talonpojat saivat vähän aikaa rakentaakseen elämänsä uudelleen. Aika jäi kovin lyhyeksi kun nurkan takana vaani jo uusi ilmiö, kulttuurivalankumous.

Kulttuurivallankumous

Mao Tse-tung oli kärsinyt valtavan arvovaltatappion vaikka säilytti puoluejohtajan asemansa, maan ylimpänä johtajana. Myöhemmin hän vastasi kritiikkiin käynnistämällä ns. kulttuurivallankumouksen. Liike oli ehkä mittakaavassaan vainoharhaisin poliittinen hurmosliike mikä kautta historian on esiintynyt. Toimintamalliltaan hieman saman tyylinen kuin Saksan kansallissosialistien SA liike 1930 luvulla. - Jos 1900 lukua pitää kutsua jollain nimellä, niin varmaan joku voisi ehdottaa nimeksi ”fanaattisuuden vuosisata”. Liian monta jumalallista liikettä yhdelle vuosisadalle.

Mao Tse-tung käynnisti kymmenvuotisen kulttuurivallankumouksen toukokuussa 1966. Sen tavoitteena oli lujittaa kommunismi poistamalla kapitalistiset, perinteiset ja kulttuurilliset tekijät maasta sekä vahvistamalla maolainen ortodoksisuus. Sivutuotteena propagandakoneisto synnytti valtaisan henkilökultin Maon ympärille. Liikkeen kautta Mao palasi valtaan ennen näkemättömällä, vastaansanomattomalla, gloorialla. Uusi Jeesus oli syntynyt vapauttaakseen maan matoiset tuskasta, kärsimyksestä ja raadannasta. Mao itse esitti kulttuurivallankumouksen päättyneen 1969 mutta sen aktiivinen vaihe kesti puolustusministerin Lian Biaon kuolemaan saakka vuonna 1971. Monet historioitsijat katsovat kuitenkin, poliittisen sekasorron aikojen, vuodesta 1971 ns. ”neljän koplan” pidätykseen saakka 1976, kuuluvan olennaisesti kulttuurivallankumouksen aikaan. Maon lesken johtamaa neljän koplaa syytetään yleisesti kulttuurivallankumouksen virheistä. Maon omaa osuutta tuskin voidaan kuitenkaan väheksyä. Kuten Deng Xiaoping on todennut: ”Mao oli 70 % hyvä ja 30 % paha” (Deng on tullut maailmalla tunnetuksi myös sattuvista lohkaisuistaan kuten Julius Ceasar aikoinaan oli tunnettu).

Aluksi Maolle uskollisen Lin Biaon kuolema on hieman hämärän peitossa. Hän pakeni lentäen Kiinasta tavoitteena Moskova. Lentokone todennäköisesti törmäsi vuoreen Mongoliassa. Joko lentäjä lensi liian alhaalla välttääkseen tutkat tai polttoainetta oli liian vähän. Onpa esiintynyt väitteitä, että lentokone olisi ammuttu alas tai siinä olisi ollut pommi. Neuvostoliittolaiset tutkijat eivät ole löytäneet syytä turmaan.

Syynä liikkeen käynnistämiseen oli Maon näkemys yhteiskuntaan luikerrellusta porvarillisista tekijöistä. Nämä tekijät olivat hänen mielestään imeytyneet kaikkialle yhteiskuntaan korkeinta johtoa myöden. Revisionistit, vastavallankumoukselliset, piti poistaa luokkataistelun kautta. Maon pyyntöön Kiinan nuoriso vastasi perustamalla punakaarteja ympäri maata. Liike levisi armeijaan, teollisuustyöväestöön ja kommunistisen puolueen johtoon. Taistelu kohdistui lähes kaikkialle yhteiskunnan rakenteisiin, puolueen korkeita virkamiehiä myöden. Kaikkia niitä joiden katsottiin omaksuneen kapitalistisen tien olivat pahasta. Erityisen suuria paholaisia oli em. Deng Xiaoping ja Kiinan kakkosmies Liu Shaoqi. Jonkun ihmeen kautta Deng Xiaoping selvisi myrskystä hengissä ja ponnahti uudelleen esille puoluejohtoon myöhemmin.

Kulttuurivallankumouksen aikana miljoonia ihmisiä vainottiin, julkisesti häväistiin, kidutettiin, systemaattisesti kiusattiin ja omaisuus takavarikoitiin. Huomattava määrä ihmisiä siirrettiin pakolla kaupungeista maaseudulle. Monet temppelit ja ikiaikaiset muistomerkit hävitettiin. Esimerkiksi Tiibetissä pakotettiin munkit purkamaan omat luostarinsa. Jopa 6000 luostaria hävitettiin. Väkivaltainen terrori oli erittäin avointa.

Suuri proletariaatin kulttuurivallankumous käynnistettiin toukokuussa 1966. 18 elokuuta 1966 punakaartilaisia oli jo yli 11 miljoonaa, jotka kokoontuivat valtion kustannuksella Pekingin Tianmein aukiolle tervehtiäkseen Maoa ja Lin Biao. Jos Mao oli lihaksi tullut uusi Jeesus niin Lin Biao oli vähintään Johannes Kastajan inkarnaatio. Mao ylisti kaartilaisten toimintaa. Halu liittyä punakaartiin oli suuressa määrin propagandakoneiston tuote. Kuuluisa slogan tältä ajalta sanoo:”Vanhempani saattavat rakastaa minua mutteivät kuitenkaan yhtä paljon kuin puhemies Mao”. Aluksi punakaartilaiset eivät harjoittaneet fyysistä väkivaltaa, suosittiin fyysisen toiminnan sijasta verbaalista painistusta. ”Toiminta istunnot”, kokoukset, muuttuivat asteittain luonteeltaan väkivaltaisiksi. Varsinkin kun kaartilaiset saivat kaapattua armeijalta aseistusta. Kenraalien katsoessa voimattomana sivusta. - Jos olisivat puuttuneet niin helposti olisi saanut revisionistin leiman eli vankeus- tai kuolemantuomion.

Kaartilaiset tunkeutuvat yhteiskunnan kaikkiin rakenteisiin, virastoihin, tehtaisiin, kouluihin ja myöhemmin armeijaan suurimpana tavoitteenaan paljastaa vastavallankumoukselliset reformistit. Kulttuurivallankumouksen aikana kaikki ne poliitikot, jotka eivät olleet dogmaattisesti Maon kannalla katsottiin olevan vastavallankumouksellisia. Näitä vainottiin, siirrettiin uudelleen koulutus keskuksiin, työleireihin ja vankiloihin. Monet kuolivat tai vammautuivat siellä.

22 elokuuta 1966, neljä päivää Pekingin massatapahtuman jälkeen Mao kehotti poliisia olemaan puuttumatta punakaartilaisten taktiikkaan ja toimintaan. Ne poliisivoimissa, jotka eivät kehotusta noudattaneet katsottiin olleen vastavallankumouksellisia, joita piti rangaista. Mao ehdotti, että ”todellisen vallankumouksellisen tunnusmerkki oli halu tappaa”. Xie Fuzhi poliisivoimien päällikkö totesi, ettei ole suuri asia jos kaartilaiset pahoinpitelevät ”huonoja ihmisiä” kuoliaaksi. Punakaartilaisilla oli siis lähes vapaat kädet. Xien viesti välitettiin kaartilaisille jolloin muutaman viikon kuluttua pelkästään Pekingissä kaartilaiset pahoinpitelivät satoja koulujen opettajia ja virkamiehiä hengiltä. Loukkaantuneita oli tuhansia.

1967 luokkataistelu ulotettiin myös armeijaan. Syynä oli monien korkea-arvoisten upseerien huoli kulttuurivallankumouksen riistäytymisestä käsistä ja monien mielestä toimintatapa oli suuri virhe. Siispä revisionisteja ja kuka ties porvarillisia vastavallankumouksellisia, jotka vain juonivat maan saattamiseksi kapitalistiseksi. Kaikkia näitä kriittisiä upseereita alettiin vainota ja rangaista. Ylin johto puhdistettiin Maolle uskollisilla miehillä. Maon puoliso Jiang Qiang, jopa ehdotti armeijan korvaamista tarpeen vaatiessa punakaartilaisilla. Jiang Qiangin ylistys johti siihen, että kaartilaiset alkoivat varastaa aseita ja muita tarvikkeita kasarmeilta. Varastelu jatkui kevääseen 1968 saakka. Kenraalit eivät oikein pystyneet pysäyttämään toimintaa (joutumatta epäilyksenalaiseksi reformistisesta vastavallankumoustoiminnasta). Saman aikaisesti monet suuret ja merkittävät punakaartijärjestöt kritisoivat toisiaan epäyhtenäisistä vallankumouksellisista viesteistä ja toiminnasta. Maa oli ajautumassa hyvää vauhtia kaaokseen.

Syksyllä 1966 Mao aloitti puhdistuskampanjan virkamiehiä vastaan. Kaikki jotka eivät olleet ehdottoman lojaaleja hänelle lähetettiin maaseudulle työleireille. Joulukuussa käynnistettiin kampanja ”takaisin maaseudulle”. Tarkoituksena oli, että nuoret kaupunkilaiset sivistyneistön edustajat oppisivat myös tekemään fyysistä työtä, ymmärtämään fyysisen työn merkityksen proletariaatin maailmankuvassa. Nuorta sivistyneistöä, älymystöä, olivat monesti kaikki ne, jotka olivat vastikään suorittaneet keskiasteen koulun. Vasta vuoden 70 loppupuolella nämä ”älyköt” saattoivat muuttaa takasin kaupunkeihin. Maassa vallitsi melkoinen sekasorto. Pikku hiljaa alkoi syntyä salaliitto Mao vastaan erityisesti armeijan piirissä. Maolle välitettiin myös viesti salaliitosta. Mao piti tappaa hänen ylittäessä Shanghain uusi silta matkallaan Pekingiin 8 – 10 syyskuuta 1971. Mao ei kuitenkaan koskaan ylittänyt siltaa. On hieman epäselvää oliko puolustusministeri Lin Biao mukana hankkeessa. Joka tapauksessa hän pakeni maasta lentokoneella. Lentokone kuitenkin törmäsi vuoreen Mongolian yllä, kuten yllä kerrottiin. Tapaus tuotti suurta päänvaivaa propagandakoneistolle. Miten Johannes Kastajan inkarnaatio, punakaartin toinen isä saattoi paeta maasta inhottavaan Neuvostoliittoon, törmätä vuoreen ja kuolla. Siinäpä pulma. Keksittiin hänen olleen suuri revisionisti, kaksinaamainen mies ja sietikin kuolla. - Maan asioista ja tilanteesta ei juurikaan kerrottu ulkomailla. Muistan kun tapaus uutisoitiin Helsingin Sanomissa pienellä keskiaukeaman uutisella. Tämäkin vasta pari kuukautta tapahtuman jälkeen. Monet Lin:n tukijat pakenivat maasta Hong Kongiin. Ne jotka eivät päässeet pakenemaan rangaistiin.

Paikallishallinto oli invalidisoitunut kuin kädetön ja jalaton pyörätuolipotilas. Paikallisesti muodostettiin pieniä ryhmiä eri asioiden ajamiseksi. Ryhmillä ei ollut aina mitään ideologiaa takana. Ryhmät taistelivat keskenään toisinaan kaduilla tai iskut oli suunnattu hallintoon. Salaliitot kukoistivat. Poliisi, armeija ja viranomaiset olivat voimattomia, kun kaikki vaiva ja energia meni vastavallankumouksellisten revisionistien paljastamiseen ja vainoamiseen. Maa oli luisumassa täydelliseen anarkiaan. Sisällissodan vaara oli ilmeinen.

Maon terveys alkoi heiketä, hänelle ei oikein löytynyt kunnon seuraajaa. Seuraajaksi valikoitu nuori kaartilainen, tehdastyöläinen, Wang Hongwen. Maon puolison Jiang Qiang:n asema vahvistui. Hänellä oli suuri valta kaartilaisissa. Jiang Qiang:lla oli tietty omat poliittiset ambitionsa. Varmaan toivoi olevansa uusi leskikeisarinna. Hän liittyi Wang Howenin ja propaganda-asiantuntijoiden Zhang Chunqiao ja Yao Wenyan kanssa muodostaen ryhmän, jota myöhemmin alettiin kutsua ”neljän koplaksi”. Tätä koplaa on myöhemmin syytetty kaikista kulttuurivallankumouksen virheistä.

Maan talous oli erittäin heikossa kunnossa. Neljän kopla piti päävastustajanaan talousasioita vastaavaa käytännöllistä Zhou Enlaita. Tämän terveys oli kuitenkin heikkenemässä. Nyt astui uudelleen kuvioon Deng Xiaoping, mies joka keksi ulospääsytien suuresta harppauksesta. Zhou pyysi häntä toimimaan varamiehenään. Hän oli nyt tavallinen tehdastyöläinen. Hyvin nopeasti hän alkoi johtaa maata. Hän keskittyi talouden kuntoon saamiseen kuten rautateiden kehittämiseen, terästuotantoon ja muihin keskeisiin tuotantoaloihin. Johti viikoittaisia hallituksen kokouksia jne. Myöhemmin vuonna 1975 Mao katsoi Dengin toiminnan talouden uudelleen järjestämiseksi hävittävän kulttuurivallankumouksen perinnön. Mao käynnisti jälleen uuden kampanjan oikeisto-opportunismin kitkemiseksi maasta. Mao näyttää olevan kova keksimään kampanjoita. Tammikuussa 1976 Zhou kuoli. Hautajaisissa oli läsnä kaikki keskeiset maanjohtajat lukuun ottamatta Maoa itseään. Zhoun seuraajaksi Mao valitsi tuntemattoman Hua Guofengin.

Zhoun kuoleman jälkeen Pekingin Tianmenin aukiolle kerääntyi muutaman päivän aikana miljoonia kiinalaisia muistamaan tätä merkittävää miestä. Rauhallinen tapahtuma yritettiin hillitä, joka tosin johti äänekkääseen mielenosoitukseen. Osittaisena kärkenä oli kansan viha kulttuurivallankumousta vastaan. Neljän kopla syytti tapahtumasta Deng Xiaoppingia. Oiva tilaisuus saattaa mies pois keskeisiltä paikoilta. Deng joutui jälleen sivuraiteille. Vaikka hän oli maan todellinen johtaja vailla merkittäviä asemia puoluehierarkioissa.

9 syyskuuta 1976 Mao kuoli. Mao kehotti Huata seuraamaan itseään. Neljän kopla ei kuitenkaan katsonut hänen olevan merkittävän uhan sikäli kun hän oli poliittisesti kokematon ja eikä ollut luonnut kunnon verkosta ympärilleen. Neljän koplan radikaalit ajatukset eivät juuri enää miellyttäneet vanhempia puolueen jäseniä. Armeijan marsalkan Ye Jianying avulla lokakuussa neljän kopla pidätettiin verettömässä iskussa. Vihdoinkin Kiina oli vapautunut kulttuurivallankumouksen kurimuksesta.

Maa oli täydellisessä kaaoksessa vallankumouksen jälkeen. Talous oli niin kuralla kuin vain voi olla. Kouluopetus oli romahtanut täysin oppimateriaalin ja opettajien puuttuessa. Joillakin paikkakunnilla vielä 20 vuotta vallankumouksen jälkeen lukutaidottomuus oli 40 %. Ns. sivistyneistö oli pakotettu muuttamaan maaseudulle raskaisiin töihin. Kaikki joiden tiedot ja taidot yrittivät keskiarvon katsottiin vallankumouksen aikana olevan epäilyttäviä. Monia vainottiin ja siirrettiin työleireille. Vallankumouksen loputtua monet palasivat takaisin kaupunkeihin ja huomattava osa siirtyi ulkomaille.

Kokematon Hua johti maata. Hyvin nopeasti hänelle selvisi että ilman Deng Xiapiongia olisi vaikeata johtaa maata. Vanhemmat puoluevirkailijat toivoivat Deng:n paluuta. Deng Xiapiong:lla oi loistava kyky saada ihmiset puolelleen ja muodostaa ympärilleen sopivia verkostoja. Ehkäpä siksi hän selvisi kulttuurivallankumouksessa hengissä.

Miten selvitä henkisesti tästä tilanteesta? Toukokuussa 1981 julkaisi keskuskomitea selvityksen missä pohdittiin muutamia keskeisiä seikkoja puolueen historiassa vuodesta 1949. Maoa ei voitu syyttää, kovin suorasanaisesti, olihan hän luonnut Kiinan kansantasavallan, johtanut menestyksekkäästi Japanin vastaista rintamaa toisen maailmansodan melskeessä hänen ympärilleen oli rakennettu suunnaton heroistinen henkilökultti. Hyviksi syntipukeiksi osoittautui sittemmin Lin Piao (joka siis pakeni maasta ja kuoli lento-onnettomuudessa) sekä ”neljän kopla”. Monia kulttuurivallankumouksen uhreista on rehabilisoitu, mutta avointa keskustelua tapahtumista ei ole vieläkään käyty.

Kyselin monilta kiinalaisilta, jotka vähääkään englantia osasivat, tapahtumista. Vain yksi tyttö tiesi muistella isoäitinsä kertomia asioita tämän ensimmäisen miehen kuolemaan johtaneista seikoista kulttuurivallankumouksen aikana. Nuoriso oli vain ohimennen lukenut oppikirjoissaan lyhyen muutaman rivin maininnan tapahtumista. Historiaa ei saa olemattomaksi vaikenemalla siitä joten sitä pitää käsitellä, muistella ja asettaa palikat oikeisiin paikkoihin. Ilmeisesti Kiinassa on monin paikoin syvät haavat tapahtumista vielä 30 vuotta tapahtumien jälkeenkin. Ehkäpä siksi ChengDu:ssa Maon aukiolla on tiukka poliisivartiointi.

Hyvä kiinalaisten on hehkutta Nanjingissa japanilaisten tekemästä verilöylystä, kun osaavat tappaa omiakin kansalaisiaan nälkään ja terroriin. Vieläpä raskaimman kautta. Ehkäpä joskus ChengDu:ssa pystytetään muistomerkki tapahtumien uhreille. - Olisi syytä.

Ei ole väliä onko kissa valkoinen tai musta kunhan osaa pyydystää hiiriä

Otsikon lause on vanha Sichuanilainen sananlasku, joka levisi maailmalle Deng Xiaopingin suusta.

Mitä on sanottava Maon aukion kolmannesta elementistä eli suurista liikepalatseista ? Maa oli kulttuurivallankumouksen jälkeen sekä henkisesti että taloudellisesti kirjaimellisesti sanottuna nollapisteessä. Pöytä oli raivattu pienintä pölyhiukkasta myöden. Maa oli täysin eristyksissä, suhteet Neuvostoliittoon oli katkennut, varovaisia tunnusteluja tehtiin Yhdysvaltojen kanssa ja Vietnamiin oli tehty ihmeellinen sotaretki. Voiko mikään maa olla enää surkeammassa asemassa? Todella säälittävä näky, pahempi kuin järveen tipahtanut ja kuiville nostettu kissa. Tästä tilanteesta Kiina on selvinnyt vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa. Noussut yhdeksi maailman johtavimmista valtioista. Kolmelle neljäsosalle maan kansalaisista on luotu kohtuullinen ja monin paikoin jopa hyvä elintaso. Kiinan mittakaavassa tämä tarkoittaa 800 miljoonaa ihmistä. Vieläpä niin, että Kiina on tänään ehkä suurin peluri rahoitusmarkkinoilla (mainittakoon että Lontoossa kiinalais-omisteinen Hong Kong Bank on suurin pankki). Maa ostaa aktiivisti tuotantolaitoksia ympäri maailmaa. Tämän suurempaa ihmettä ei ole nähty missään koko maailmanhistorian aikana. Ei voida riittävästi korostaa sitä, että Kiinan kommunistinen puolue on luonnut valtaosalle väestöstään siedettävän elintason.

Muodollisesti puolustuskomitean puheenmiehenä Deng Xiaoping johti maata vaikka ei ollut puoleen puheenjohtaja tai valtion päämies. Maata piti kehittää. Luotiin kokonaan uusi talousmalli, jolle on keksitty jopa oma nimensä: Sosialistinen markkinatalous. Ihmisten motivoiminen tähän oli ilmeisen helppoa. Deng:llä oli valmiina slogan: ”on kunniakasta olla rikas”. Jostain kumman syystä kaikki mitä täällä johtajat sanovat omaksuu kansa välittömästi. Deng:n viitoittama kehitypolitiikka jatkuu yhä vieläkin. Tie osoittautunut hyväksi ja tehokkaksi väyläksi köyhyyden poistamiseksi. Euroopan olisi hyvä ottaa mallia

Käytännöllinen Zhou Enlai näki aikoinaan Kiinan talouden pullonkaulojen olevan neljä: Maanpuolustus, maanviljely, koulutus ja teollisuus. Deng lisäsi tähän listaan vielä viidennen eli maassa pitäisi luoda kansainväliselle sijoitustoiminnalle omat erityisalueensa. Erityisalueiden ja viennin kautta saadaan maahan kipeästi kaivattua pääomaa. Suunnitelamtalouden avulla voidaan pääomia kohdistaa hyvin systemaattisesti eri paikkoihin pitkin maata. Kuten Deng taasen sanoi osuvasti: ”ei ole väliä mikä alue ensimmäisenä tulee rikkaaksi”.

Tapasin matkallani erään saksalaisen teollisuussuunnittelua tekevän insinöörin. Hän oli ollut maassa jo 8 vuotta. Kertoi, että tuli vain eksotiikan vuoksi korkeintaan vuodeksi – kommunismi oli hänelle pahasta lähes saatanasta. Jäi tänne siksi, että kaikki sujuu erinomaisesti. Rakenteellinen aluesuunnittelu ja tehtaiden rakentaminen tapahtuu hyvin systemaattisesti. Suurimpia suunnitelmatalouden ihailijoita, joita koko matkalla näin. Koko prosessi tarpeesta valmiiseen tehtaaseen tapahtuu päinvastoin kuin Euroopassa, jossa käydään loputtomia keskusteluja tehtaiden sijainnista eikä aina ole täyttä varmuutta laitosten ja niiden sijainnin kannattavuudesta. Rahoitus on riskipeliä, rakennetut yksiköt ovat pienehköjä ja perustuvat siihen, että paikalla on jossain määrin jo rakennettua infrastruktuuria. Kiinassa tehdään ensin kunnollinen selvitys tuotannon kannattavuudesta. Tähän tarvekartoitukseen käytetään koti- ja ulkomaisia konsulttitoimistoja ja tutkimuslaitoksia. Sitten yhdessä viromaisten kanssa pohditaan tehtaiden sijainti (tänään kehitetään ChengDu:ta ja muita maakuntia Shanghain tai etelän sijasta) suunnitellaan ja rakennetaan kaikki tarpeellinen. Asunnot, tiet, energianhuolto, kaikki tuotantolaitokset jne. Hyvin systemaattisesti ja määrätietoisesti pyritään parantamaan ihmisten elintaso. Hän ei halunnut palata Eurooppan sekavaan ja monin paikoin kaoottiseen maailmaan. Siinä kun Eurooppalainen mieli on tänään hyvin pessimistinen ja menettänyt uskon tulevaisuuteen on Kiinalainen mieli optimistinen ja lujasti huomiseen uskova. Vieläpä kaikissa köyhimmissä maakunnissa.

Ensimmäinen kehityskohde oli maanviljelyksen kehittäminen. Tässä kollektiivien ja kommuunien maa jaettiin takaisin viljelijöille. Näiden piti vastikkeeksi toimittaa tietty osa sadosta valtiolle. Lopun osan voivat viljelijät pitää itse ja myydä vapaasti. Tällä tavalla maanviljelys otti jättiharppauksen eteenpäin ja toi minimielintason sadoille miljoonille viljelijöille. Tänään kuitenkin, monin paikoin, kaupunkien ja maaseudun välillä näkee suuren elintasokuilun. Monet kiinalaiset näkevät saastumisen lisäksi tämän kuilun olevan ehkä maan suurimman ongelman.

Teollisuudessa tehtiin suuria reformeja. Ensinäkin sallittiin yksityinen yritteliäisyys. Tämä on ollut niin menestyksekästä, että Kiinan on muodostunut superrikkaidenihmisten joukko. Valtion omistamille yrityksille muodostettiin kaksihintajärjestelmä. Tässä kaikki tuotanto mikä ylitti tavoitteen voitiin myydä vapaasti. Tuotteet voitiin myydä joko tuotanto- tai markkinahinnalla. Sosialistisia talouksia on aina vaivannut tuotannon pienuus. Ei tuoteta riittävästi markkinoiden tyydyttämiseksi. Kaksihintajärjestelmällä saatiin tämä puute osittain ratkaistua.

Kiina muodosti tietyt erityisalueet kansainväliselle sijoitukselle ja yrityksille. Nämä ovat olleet erityisen houkuttelevia, koska byrokratia on supistettu minimiin, motivoitunutta työvoimaa on ollut saatavissa riittävästi, verokohtelu suotuisaa. Monilla tuotealueilla ei juuri muunmaalaisia tuotteita ole enää saatavissa (esimerkiksi rakentamisessa käytetyt mittalaitteet).

Tutkimuksessa ja opetuksessa Kiina on toiminut aktiivisti. Se on lähettänyt lahjakasta nuorisoaan ympäri maailmaa eri yliopistoihin opiskelemaan. Palattuaan nämä monesti kehittivät sekä kiinalaista teollisuutta että tiedettä. Tuotekehityksessä myös ostetaan aktiivisti ulkomaisten palveluja tai perustetaan yhteisyrityksiä. Ne tyyppit, joita Shanghaissa tapaa joka kadunkulmassa puhumassa englantia ovat melkein poikkeuksetta joko englanninkielenopettajia tai asiantuntijoita eri yrityksissä. Kiinan on rakentanut maailman nopeimman tietokoneen (ties mitä tarkoitusta varten), lähettänyt ihmisiä avaruuteen, muodostanut oman GPS paikannusjärjestelmän jne. Ei niin huonosti runsaassa parissa kymmenessä vuodessa.

Kiinalla on riittämiin pääomaa ulkomailla lepäämässä rahoitusmarkkinoilla. Ehkä suurin yksittäinen tekijä. Harvoja maita, joilla nettovelka on positiivinen etumerkiltään. Kuten kaikki tietävät ovat rahoitusmarkkinat hyvin riskialtista bisnestä – kukapa haluaisi rahansa rytkölöiden, fryckmannien ja muiden mällättäväksi. Niinpä Kiina pyrkii suojaamaan pääomansa ostamalla kannattavia yrityksiä ympäri maailmaa. Kiinan pääomat ulkomailla ovat nykyään niin suuria, että he ovat suurin stabiloiva tekijä rahoitusmarkkinoiden kriisejä vastaan (kriisit ovat epäedullisia Kiinalaisille). On arveltu, että vuoden 2008 pankkikriisi olisi ollut olennaisesti syvempi ja pitkäkestoisempi ilman Kiinan rahoitusjärjestelyjä. Kun Kiina on ostanut yrityksiä pitkin maailmaa on tämä toisinaan herättänyt närää omien kansallisten ylpeyksien häviämisestä vieraisiin taskuihin. Mutta monesti mikään muu ei ole muuttunut kuin yrityksen hallituksen kokoonpano. Yrityskulttuuri ja tuotantotavat ovat säilyneet ennallaan.

Siispä Kiina Go Go. Ostamalla maailman luot myös parhaimmat edellytykset rauhalle. Arvokkaimmalle asialle mitä ihmisillä kokonaisuutena on.

(Huh huh, mitä mielikuvia yksi patsas herättikään).

Leshanin suuri buddha

Egyptillä on Sfinksinsä ja Kiinalla Leshanin Buddha. Edelliset vartioivat mahtimiehiä ja jälkimmäinen suojelee vesillä liikkujia. Edelliset rakennettu palikoista ja jälkimmäinen koverrettu kallion sisään. Buddha on mahtava. Niin mahtava että ihminen on vaivaisen varpaan kynnen kokoinen. Korvatkin ovat 7 metriä korkeat, hartia 28 metriä leveä ja patsas 71 metriä korkea. Siis sellaisen kerrostalon kokoinen, jossa on kaksikymmentäkolme kerrosta. Lieneekö Helsingissä edes niin isoa taloa?

Buddha sijaitsee Leshanin kauungissa kolmen joen Minjiang, Dadu ja Qingyi risteyskohdassa. Ennen buddhaa oli joen virtaukset ja ristiaallokko niin mahtavaa, että suurillakin laivoilla oli vaikeuksia kulkea siinä. Tang dynastian aikainen munkki Haitong oli nähnyt ennusteen, että kun risteyskohtaan valmistuu buddhan patsas niin virtaukset rauhoittuvat siinä määrin, että kulkeminen voi olla turvallista. Kaiverrustyöt aloitettiin vuonna 713 ja rahoituksen järjestäminen oli vaikeaa ja hanke keskeytyi useampaan kertaan. Legenda kertoo, että eräät paikalliset viranomaiset olisivat havitelleet rakennushankkeen rahoja. Munkki oli tähän todennut, että he voisivat saada hänen silmänsä mutteivät rahoja. Munkki kaivoi silmät päästään ja viranomaiset juoksivat kauhuissaan pakoon. Näin munkki oli osoittanut oman hurskautensa ja vilpittömyytensä. Munkin kuoleman jälkeen hanke keskeytyi useampaan kertaan. Lopulta paikallinen Tang dynastian aikainen sotilaskuvernööri (ns. jiedushi) päätti rahoittaa hanketta sen loppuun viemiseksi. Patsas valmistui vuonna 803. Rakentamisen aikana huomioitiin myös sade- ja valumavesien syövyttävä vaikutus. Patsaaseen on rakennettu hyvin kehittynyt vesien poistojärjestelmä. Järjestelmän tehtävänä on pitää patsas kuivana .

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Patsas on hyvin viehättävä. Jo yli tuhannen vuoden ajan on se pieni hymynväre huulillaan ja puoliavoimin silmin katsonut maailman kulkua. Kulku on toisinaan verkkaista ja tosinaan syöksyvää kuin veden virtaus joessa. Buddhan tukka on muodostunut 1021 kiehkurasta. Nämä korostavat kasvojen ja asennon tyyneyttä. Patsas ikäänkuin yrittää sanoa: Niin ne ihmiset vain mesoaa. Silti kaikki on turhaa ja väliaikaista koko suuren maailmankaikkeuden pyörässä.

Patsaan veistämisessä syntyi paljon jokeen sysättyä kiviainesta. Skeptikot arvelevat tämän aineksen riittävän rauhoittamaan joen virtauksia. Oli sitten syynä Buddha tai kiviainekset niin kuitenkin ennustus toteutui: Jokien risteys oli vastedes turvallista purjehtia.

Kun Buddha valmistui rakennettiin sen ympärille kullatuista puista suojarakennus. Mutta mongolit tuhosivat tämän suojarakennuksen (varmaan havittelivat suojarakennuksen kullat).

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Nykyään paikka on suosittu turistikohde. Onhan se luetteloitu UNESCO:n maailmanperintökohteeksi. Alueella on useita temppeleitä ja vielä aktiivisia luostareita.

ChengDu:n kurja menneisyys ja loistava tulevaisuus

Kun kotona tein matkasuunnitelmaa kävi usein mielessäni, että matkustaisin vain itärannikkoa pitkin Hong Kongiin ja sieltä Hanoihin. Mieltäni kuitenkin vaivasi kokoajan Kiinan länsiosat. Näin untakin, että tulisin rikkaaksi lännessä. Vältin kuitenkin merkitsemästä suunnitelmaani reittiä ChengDuhun. Ajattelin matkustavani joskus myöhemmin länteen, ehkäpä Tiibetiin asti. Kukaties toista matkaa ei tulekaan. Sen sijaan unessani näkemäni ennuste tulla rikkaaksi toteutui paremmin kuin hyvin (kuten tulevissa blogeissa voidaan lukea).

Ensimmäistä kertaa ChengDu:n ympäristöstä mainitsi eräs tyttö junamatkalla Xi'anista Sanghaihin. Myöhemmin useampi henkilö kehui Sichuanin maakuntaa Suzhoussa ja Hangzhoussa. Olin kuitenkin kuuro kuin kivi. Lopulta kun matkan piti jatkua Hangzhousta eteenpäin ja varasin makuupaikkoja tulevissa kylissä ja kaupungeissa olivatkin kaikki vuoteet varattuja. ChengDu:ssa oli vapaata. Ikäänkuin kohtalo pakotti itseäni matkustamaan länteen. Kiitos ja ylistys kohtalolle: maan matonen on liian heikko voimasi edessä. Törmäsin pohjoiseen vuoristoon Tiibetin juurella, ikiaikaisiin sydämen kääntäviin legendoihin, hienoihin lehtoihin, Emei vuoriston hiljaisiin luostareihin ja myös aloin ymmärtää Kiinan viimeaikaisia historioita sekä Euroopan ja Yhdysvaltojen väärää tietä neo liberalistisessa kapitalismissa (esimerkiksi Helsingissä on enemmän kerjäläisiä kuin koko laajassa Kiinan maassa yhteensä).

ChengDu sijaitsee Sichuanin maakunnassa. Monet (ainakin Bertol Brechtin näytelmiin perehtyneet) tuntevat maakunnan sen vanhalla nimellä Sezuan. Kaupunki on maakunnan pääkaupunki jossa asukkaita (ympäristöineen) 14 miljoonaa ja kasvaa huikeata vauhtia ei niinkään väestön hedelmällisyyden vaan teollistamisen vuoksi.

ChengDu sijaitsee, kuinkas muutenkaan, ChengDun alangolla. Alankoa kutsutaan ”taivaan maaseuduksi” tai ”yltäkylläisyyden maaksi”. Ei juuri ole mikään ihme, että alueella on ollut asutusta ja järjestäytynyttä yhteiskuntaelämää jo varhaisella pronssikaudella yli 4000 vuotta sitten. Syynä tähän viljavuuteen on varmaan suojainen paikka vuoristojen keskellä. Koillisessa alanko rajoittuu ns. Longmenin vuoristoon ja lännessä Qiongli vuoristoon. Jälkimmäisessä vuoristossa on lumihuippuisia vuoria, jotka ylittyvät yli viiden kilometrin korkeuteen. Monet matkailijat saapuvat tänne vaeltaakseen näissä maisemissa. Maisemat ovat monelle tuttuja vaikka eivät sitä oikeastaan itse tiedosta: Kas kun läntiset vuoret ja kukkulat ovat tunnettuja jättiläispandojen kotipaikkana. Idässä taasen alanko rajoittuu Longquanin kukkuloihin (vuoriin). Pohjoisessa taasen Quin vuoristoon, joka toimii tehokkaana jarruna Siperian kylmille ilmavirtauksille. Ilmasto on kohtaisen tasainen ja lämmin (talvella keskilämpö on 9 astetta ja kesällä runsaat 25 astetta). Myöskin yltäkylläisyydelle osittaisena syynä lienee 2500 vuotta sitten rakennettu yhä vielä toimiva kastelujärjestelmä.

Ehkäpä ainoa murheenkryyni maantieteessä on se, että alue sijaistee mannerlaattojen yhtymäkohdissa. Maanjäristykset ovat suuri riesa. Viimeksi nähtiin sellainen huhtikuussa 2013. Kuolonuhreja oli hieman runsaat 160. Ei mitään verrattuna vuoden 2008 järistyksiin. Tällöin väärin suunnitellut rakennukset sortuivat, tiet katosivat kartalta ja tuho oli ennennäkemätön. Kuolonuhreja oli 69 197 ja 18 392 ihmistä katosi jäljettömiin. Järistyksen keskus oli vain 80 kilometriä ChengDu:sta länteen.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Idästä matkaava kiinnittää varmaan huomiota, vilkuillessaan junan ikkunasta, taloihin ja niiden melko varakkaaseen ilmeeseen. Siinä kun itärannikon maalaistalot ovat ryhmittyneitä kylliksi ja ovat väritykseltään ankean harmaita ovat talot ChengDuta lähestyttäessä toisenlaisia. Ne sijaitsevat yksittäin ja kukkuloiden rinteitä myötäilee pari metriä leveä betonoitu polku talosta toiseen ja rinteillä oleviin viljelmiin. Talot ovat yleensä kaksikerroksisia ja pohja-alaltaan runsaat sata neliötä. Ylempään kerrokseen on rakennettu terassi tai luhti. Terassi on katettu talon katon jatkeella. Terassi on tuettu pylväillä alhaalta päin ja on pituudeltaan läpi talon. Pihapiiri usein miten kivetty ja puutarhan virkaa hoitaa ruukkuihin istutetut kukat. Ensimäistä kertaa näin uusia maataloja, joiden ulkoasu on koristeltu: Talot ovat tehty punaisesta poltetusta tiilestä ja päältä valkoiseksi rapattuja. Rappausten välistä pilkistää punaiset tiilenpäät erilaisiksi kauniiksi ornamenteiksi jätettynä. Vaikutelma on hyvin varakkaan oloinen. Laaksoissa viljellään ilmeisesti riisiä (sikäli kun pellot ovat nyt veden peitossa), rinteillä taasen kasvaa kohtalaisen pienillä peltotilkuilla runsaasti erilaisia hedelmäpuita ja marjapensaita. Samoin näyttää kaali ja sipulikasvit olevan suosittuja. Rinteiden pellot ovat kohtalaisen pienikokoisia (kuinkas muutenkaan kun koneellinen viljely saattaa olla vaikeata). Seutua katsellessa toivoo matkailija omistavansa polkupyörän ja kiinan kielen taidon. Olisi hauska ajella täällä ja kuunnella ihmisten ajatuksia ja käsityksiä nykyisestä elämänmenosta.

Arkeologiset kaivaukset osoittavat että alueella oli merkittävää asutusta ja kulttuuria yli 4000 vuotta sitten. Neljännellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua kaupungista muodostui ns. Shu valtion pääkaupunki. Legenda kertoo että kuningas (Kaiming IX) oli ihastunut mietteeseen jonka mukaan asutusta alueesta tulee vuodessa kaupunki ja kaupungista tulee pääkaupunki kahdessa vuodessa. Niinpä nimi ChengDu tarkoittaa tulevaa pääkaupunkia. Kaupungista tuli kiinalainen vuonna 316 (eea.) kun Qin valtio valloitti Shu valtion. Kiinan eri hajannuksen tiloissa on ChengDu ollut monienkin kuningaskuntien pääkaupunkina (yhteensä kuuteen kertaan). Kuitenkin se on ainoa Kiinan kaupunki joka on sekä säilyttänyt nykyisen sijaintinsa että nimensä yli 2000 vuotta.

ChengDu:ssa kehitetiin myös ensimmäinen paperiraha 950 luvulla. Kun kaupungin varakkuus kasvoi niin olihan toki kätevää kantaa lompakossa kevyttä rahaa kuin säkillistä painavia kolikoita. Vuonna 1279 mongolit valloittivat kaupungin. On väitetty mongolien tappaneen yli miljoona kaupungin asukasta. Kuulostaa uskomattoman suurelta määrältä siitäkin huolimatta, että tiedetään mongolien olleen melko raakoja. Mikä lie syynä heidän raakuuteensa ? Ainakaan eivät saaneet valloittamillaan alueilla kansan suosiota. Mongolivaltio oli ilmeisesti maailman suurin ulottuen Kiovasta – Kiinan mereen ja Baikalin pohjoispuolelta – Vietnamiin. Jostain kumman syystä eivät saaneet Afganistania hallintaansa (eipä kukaan muukaan valloittaja ole siihen kyennyt).

Myöhemmin Ming dynastian loppuvaiheessa vuonna 1644 muuan kapinnallinen Zhang Xianzhong muodosti hyvin lyhytaikaisen Daxi dynastian Sichuaniin ChengDu:n ollessa pääkaupunki. Kaupungin nimeksi tuli Xijing eli läntinen pääkaupunki. Zhangin väitetään tappaneen huomattavan määrän Sichuanin ja ChengDun asukkaista. Jolloin kaupungista muodostui aavekaupunki. Myöhempinä (Qing dynastian) aikoina jouduttiin siirtämään muualta Kiinasta miljoonia ihmisiä alueelle.

Kapinallinen Zhang myös hävitti vanhat vuosina 221 – 206 (eaa.) rakennetut muurit. Nykyään ei myöskään ole jäljellä mitään Ming dynastian (1368 – 1644) aikana rakennetusta palatsista. Palatsi oli pinta-alaltaan puolet Pekingin kielletystä kaupungista. Palatsi hävitettiin kulttuurivallankumouksen aikana. - Aivan niin. - Hävitystyön jälkeen jäi jäljelle vielä muutama portti, jotka nekin poistettiin vuonna 1979. Vähäisinkin muisto vanhasta palatsista piti poistamaan kansan tietoisuudesta. Tilalle rakennettiin Mao Zedong:n patsas, yksi niistä harvoista, joita vielä on jäljellä laajassa Kiinan maassa.

Kaupungin edullinen sijainti Tiibetin juurella teki siitä merkittävän kasvukeskuksen. Vielä tänään se on yksi Kiinan teollistamisen painopistealueista. Täällä tuotetaan kaikkea mahdollista elektroniikasta keskiraskaaseen konepajateollisuuteen. Tekstiiliteollisuus on myös hyvin keskeinen. Kaupungin sisempää kehätietä kävellessäni kiinnitti huomiota kymmenet vierivieressä sijaitsevat pienet myymälät, joissa ei myyty mitään muuta kuin vaaituskoneita, ristilasereita, etäisyysmittareita, teodoliitteja ja takymetreja. Mittalaitteita, joita tarvitaan talonrakennuksessa. Lienee merkki kiivaasta rakentamisesta.

ChengDu lienee myös melkoinen Suomi-magneetti. Matkustaessani pitkin Kiinaa tapasin Sangahaissa yhden suomalaisen perheen ja yhden äijäporukan. Olivat tulleet katsomaan Kimi Räikköstä Formula kisoihin. Mutta ChengDu:ssa tapasinkin suomalaisia retkeilijöitä. Kaksi nuorta turkulaistyttöä käytti kaupunkia majapaikkanaan retkeilläkseen vuorilla. Samoin tapasin kaksi yksin matkaavaa Suomi tyttöä täällä. Toinen oli juuri tullut ylioppilaaksi ja toinen valmistumisen loppuvaiheessa. Kumma juttu muuten - kun tapaa yksinäisiä matkailijoita, niin nämä ovat aina naisia eivät koskaan miehiä. Vaikka kuulemma miehiä on likimäärin puolet väestöstä. Pelkureita kukaties.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

ChengDun ehkä ylivoimaisesti suosituin turistikohde on tietenkin Pandapuisto. Yleensä en juurikaan viihdy eläintarhoissa. Aina niissä käydessä herää ajatus siitä, että miksi ihmisen pitää olla niin itsekäs että vangitsee villieläimiä vain jotta joku voisi pällistellä niitä. Pandatarha oli kuitenkin toisenlainen. Ensimmäinen eläintarha jossa voin kiittää suunnittelijoita. Pandoilla on lähes luonnonmukaiset oltavat. Lukuisat toisistaan eristetyt osiot ovat kukin useita hehtaareita. Näistä uhanalaisista eläimistä pidetään myös hyvää huolta. Lääkitään ja avustetaan synnytyksessä. Pandoilla on jopa oma sairastupansa (sairasmetsikkönsä).

Kuten kaikkialla muuallakin niin ChengDu:ssa on viehättäviä puistoja. Erikoisuutena täällä taasen ovat lukuisat teehuoneet. On erittäin virkistävää istahtaa juomaan teetä ja katsoman ihmisiä pelaamassa Mahjongia tai erilaisia korttipelejä.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher