torstai 14. maaliskuuta 2013

Datsoja


Juna saapuu Krasnojarskiin. Kiemurtelee kukkuloiden välistä kuin joki uomaansa etsien. Ikkunasta näkyy datsoja, pienien mökkien muodostama huvilayhdyskunta.

Uskomatonta ja hauskaa. Mitään tällaista en ole koskaan nähnyt enkä varmaan tule näkemäänkään. Yhdyskunnan asemakaava on ruutuasemakaava, jossa jokainen tontti on luokkaa 500 – 1500 neliötä. Varmaan asemakaavaan on merkitty talon paikka. Mutta kukaan ei sitä noudata. Talot ovat mitä mielikuvituksellisimpia. Milloin aumakattoisia milloin harjakattoisia, harjakulmat niinkin jyrkkiä kuin 30 astetta, joskus loivia, lähes tasakattoisia. Milloin jotain näiden välistä. Alunperin on ehkä aloitettu tekemään aumakattoista. Kun kesän loppu on lähellä niin ei ehditäkään tehdä aumaa valmiiksi, jatketaan harjana.

Rakennusmateriaalien kirjo kuvastaa venäläisen ehdotonta mielikuvitusta. On vaneria, lautaa, hirttä, turvetta tiiltä ja savea. Usein kaikki sekaisin. Monet talot somia ja sieviä. Kyllä ikkunoitkin on. Monenlaisia. Yhdessäkin talossa selvästi pesukoneen luukkuja riviin asennettuna, monessa kerroksessa.

Jotkut talot ovat korkeita torneja. Alunperin on varmaan tehty kaksikerroksinen 50 neliön mökki. Taloa pitäisi myöhemmin jatkaa. Mitäs teet ? Uusien perustusten tekeminen liian työlästä. Kuka nyt kesällä jaksaa kaivaa. Kuumakin on. Vanhat perustukset ihan hyvät . Puretaan vanha katto ja jatketaan ylöspäin. Kaksi kerrosta. Maalatakin voisi. Alaosa sininen. Uusi maali taasen vihreä. No mutta kuka nyt jaksaa maalata koko talon. Janottaa ja olutta olisi varastossa. Maalataan vain yläosa. Yksi seinä jo maalattu. Juodaan olutta. Siinä vierähti koko ilta. Seuraavana päivänä sataakin. Maalausinto hiipuu. Maalataan seuraavana vuonna. Maali kuivui purkkiin. Ostetaan uutta. Mutta tämä onkin keltaista. Ei kai sillä niin väliä vaikka on hieman eri värinen. Onpahan kutenkin maalattu.

Kysyin yhdeltä matkaajalta onko venäjällä rakennusmääräyksiä ja valvontaa. Totta kai meillä on. Niitä vasta onkin. Moskovassa ei juuri muuta tehdä kuin rakennusmääräyksiä. Mutta kun ne kokoelmat ovat niin pitkiä ja vaikeata kieltä ettei kukaan jaksa lukea kolmea sivua pidempään. Vaikka jaksaisi lukea ei meillä aina ole sopivia materiaalejakaan. Mutta eivätkö viranomaiset sitten puutu ? No - kyllähän he. Ei kuitenkaan jo rakennettua lähdetä purkamaan. Riittävän suuri vaiva oli jo rakentamisessa. Ovat kyllä sen verran hauskoja veikkoja, että niiden kanssa on mukava juoda vodkaa ja olutta. Varsinainen tarkastuskäynti sitten unohtuukin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti