Viivytys

Oli jalka. Oli tukki. Raskas. Siinä seisoi kuin mikäkin obeliski, kaivaten vain sahaa ja kirvestä. Kaatui jalalle. Jalkaan tuli haava. Ihossa halkeama kuin sortuvan talon perustuksissa. Tulehtui. Otettiin lääkettä - ei auttanut. Otettiin toista. Auttoi - hieman. Tulehdus oli kuitenkin kaivannut syvän onkalon. Näin luonto osoittaa valtansa: kaikessa tie kulkee kohti kuolemaa ja hävitystä.

Matka siveltimellä piirrettyjen hentojen viivojen maahan viivästyy.

Toipilaana. Aikaa runsaasti ahdistukseen asti. Huomenna piti matkustaa. Pohdin:Menisinkö lentäen ?  Halvempaa kuin junalla: Helsinki - Pietari lentäen halvimmillaan 69 euroa (tosin matka-aika jopa 18 tuntia), junalla 3.5 tuntia hintaan 100 euroa, bussilla 42 euroa kuten myös laivalla. Lento Pietari - Peking halvimmillaan 250 euroa. Venäjällä junien hinnat kohonneet huikeasti: Vuonna 2002 matka Jaroslavl - Blagovestsiensk 3200 ruplaa (venäläisille 1600 ruplaa), tänään Pietari - Irkutsk 9700 ruplaa (n. 245 euroa), lisäksi Irkutsk - Zabaikalsk kukaties mitä.

Kun toivun menen silti junalla. En kukkaron vuoksi vaan sielun - pysyy paremmin mukana. Mitä järkeä onkaan lentämisessä: Ei näe ihmisiä, kaupunkeja, eikä koe kuinka suuri on maapallo. Eikä tiedä kuinka kaukana jokin paikka on. Lentämällä on aina kiire, elämä kuin yhtä virstanpylväiden merkitsemää projektia.

Pietari, Jaroslavl, Perm, Jekaterinburg, Omsk, Tomsk, Novosibirsk, Irkutsk, Ulan-Ude, Chita. Myrkytettyjä maita, saastuneita jokia, kuolevia metsiä, romahtaneita taloja, ruostuneita rautarakennelmia kuin piikkejä maan lihassa. Siperia. Hyytävä kylmyys jumalan pakastimessa. Vetelä, vodkaan kuoleva, aina johtajalleen uskollinen, nuriseva, valittava, solidaarinen, vähään tyytyvä kekseliäs kansa. Siellä olen käynyt ja sen kautta menen uudelleen. Joskus.

Matkavalmistelut

Eräs matkustustapa on sellainen, että saavuttaessa johonkin paikkaan ei vielä tiedetä missä vietetään seuraava yö. Seikkailu tämäkin. -  Kiinan viisumia hankkiessa pitikin olla huolellisempi: tehdä yksityiskohtainen päiväkohtainen suunnitelma. Kaikki junien aikataulut piti selvittää, hotellivaraukset piti kirjata ylös. Kalenteri täynnä kellonaikoja ja päivämääriä. Hyvä näin. Jos äijä katoaa niin osataan haarukoida koko laajassa Kiinan maassa missä päin katoaminen tapahtui. Kenties lohduttaa. Lähtö Helsingistä 22.11 ja poistuminen Hanoista 9.2.2013 ties minne.

Harasoo. Junalippuja ei kannata ostaa etukäteen, ainakaan netissä. Joutuu ensinnäkin maksamaan lipun hinnan, myyntipalkkion ulkomaille (5 - 10%), epäedullisen rahan vaihtokurssin (15 - 20 %), kotimaisen välittäjän myyntipalkkion (5 - 15%) ja lopulta alv:n lopullisesta hinnasta. Olisi siis edullisempaa ostaa suora lentolippu Pekingiin, kun tällöin ei tarvitse edes viisumia Venäjälle. Liput ostetaan siis asemilla suoraan. Ainoa riski on siinä, että junat ovat täynnä eikä haluttuna päivänä saa lippuaan. Entä sitten? Ei niin tylsää paikkaa ole olemassakaan, ettei siellä olisi jotain nähtävää tai ihmeteltävää. Jos virkailija ei ymmärrä minne haluat ja myy väärän lipun niin ainoa vahinko on, että päädyt johonkin toiseen kiinnostavaan paikkaan (näin löysin taannoin Baikalin, Irkutskin ja Olhonin saaren - eikä kaduta ollenkaan).

Ensimmäinen osuus on Pietari - Irkutsk - Chita - Zabaikalsk. Bussilla rajan yli Manzhouliin ja ollaan jo Kiinassa. Holodni tam. 15 - 20 astetta pakkasta, kuten Siperiassa on tapana.  Eikä Kiinan Sisä-Mongoliassakaan ole juuri hiostavaa. Kysyt: Mitä järkeä tässä on ? Ehkäpä ei mitään tai sitten on paljonkin.

--------
Matkaan kuuluu läheisesti paikkojen löytäminen Kiinassa. Kuten tiedetään, kiinalaiset eivät puhu muuta kuin kiinaa. Kirjoitusasun modernisointi kuten Pinyin kirjoituksella epäonnistui. Jäi toki kiinan kielen oppikirjoihin. Kirjoitusmerkkejä on runsaat 6 000, enemmän kuin päähäni mahtuu, ainakin pikakurssilla ahdettuna. Joten paikkojen löytäminen voi olla ongelma. Onneksi on olemassa GPS. Tiedäthän: Taivaalla kiertää monia paikannus sateliiteja. Kun kolmeen saadaan yhteys voidaan jo oma paikka määrätä. Vielä tarvitaan hyvä kartanlukija. Tabletti, sormitietokone, tai mikä sen levyn nimi onkaan. Ostin halpiksen. 150 euroa. Mutta voi kone on hidas (yksi ytiminen prosessori), ei osaa oikolukea mitään kieltä (itselleni tarpeellinen kun sormet lipsahtavat aina väärän nappulan päälle), protokollakehyksen pituutta (MTU) ja muita käyttisparametreja ei voida juurikaan asettaa, bluetooth näppis (targus) pätkii aika ajoin. Ruutunäppis surkea: yhtä sormea liikutellaan kirjaimesta toiseen tak, tak, tak. Kirjoita sillä sitten. Muutoin kelvollinen kone. Kartat tulevat sujuvasti näytölle, e-kirjat toimivat kuten myös offline wikipedia ja sähköposti (jussi.hanhijarvi@gmail.com). Ehkäpä parin vuoden kuluttua laitteet alkavat olla kunnollisia. Otan siis matkalle vanhan 12 tuumaisen läppiksen (blogia ja kuvia varten) sekä hipaisuvempeleen paikannukseen.

Kaikki alkaa olla mallillaan: Vaatteita hankittu, sukat pesty, parta ajeltu ja tukka kammattu. Jussi lähtee maailmalle kiiltäviä kiskoja pitkin.

Miksi ?

Ajatus maitse ja vesitse suoritettavasta matkasta syntyi pari vuotta sitten jouluaattona. Oli paistettu kinkut ja tehty muut ruuat mutta tunnelma ei ollut sellainen kuin  piti. Yhtä vitutti, toista tympi ja mlnä vain pohdin kunpa pääsisi pois. Tuiki, tuiki tähtönen. Luo valosi kuraisen pellon reunaan. Siellä istuu mies haaveillen onnen satumaista. - Istuin koneen ääreen ja tutkin karttoja tarujen kaukomaista: Venäjä, Kiina, Vietnam, Kambodza, Thaimaa, Malesia, Singapore ja Indonesia. Mitenkähän pääsisin Salomonin saarille ? Kovin on hankalaa reissata sinne kun ainoa yhteys on lento Australian Brisbanesta ja tuhat euroa sivu.

Tutkin matkailijan terveysopasta ja hankin vaadittavan rokotteen. Kiertelin  retkeilykauppoja ostaakseni sopivan repun. Ei liian suurta, eikä liian pientä. En maininnut kenellekään haaveista ja suunnitelmista. Yhtenä päivänä vain sanoisin: huomenna lähden. Monet muutkin haaveet olivat jäänneet. Siksi vaikenin.

No hyvä. Jos olisin pitkään poissa niin kuka huolehtisi talosta ? Asumiskustannukset piti saada niin pieneksi kuin mahdollista, jotta omaiset voisivat elää halvalla ja hyvin. Suurin menoerä oli lämmitys. Rakensin pönttöuunin. Tulkoon halpuus. Tuli - vain ei riittävä. Lämmittäisinkö talon puulla, kokonaan - olin jo pitkään pohtinut. Polttopuita oli kertynyt liiterit ja räystään aluset täyteen. Keväällä alkoi vanha varaaja vuotaa. Pitäisi uusia. Uuden varaajan rinnalle alapalokattila. Lämmintä vettä lähes ilmaiseksi. Kustannukset korvattu työllä. - Vanha särkyi ikään kuin kohtalo käskisi: lähde, mene, aasia odottaa.

Silti epäröin. Onhan Vietnam, Kambodža ja  Thaimaa kaukana, maitse matkustettaessa. Vanhan talon lämmittäminen vieläpä vaikeaa ja työlästä. Luntakin sataa talvella varmaan paljon. Syitä miksen menisi keksin yhtenään.

Päätti tytärkin muuttaa koirineen tänne. Oli suuria remonttisuunnitelmia. Ehkä olisi parasta olla vähän aikaa poissa.