Oli jalka. Oli tukki. Raskas. Siinä seisoi kuin mikäkin obeliski, kaivaten vain sahaa ja kirvestä. Kaatui jalalle. Jalkaan tuli haava. Ihossa halkeama kuin sortuvan talon perustuksissa. Tulehtui. Otettiin lääkettä - ei auttanut. Otettiin toista. Auttoi - hieman. Tulehdus oli kuitenkin kaivannut syvän onkalon. Näin luonto osoittaa valtansa: kaikessa tie kulkee kohti kuolemaa ja hävitystä.
Matka siveltimellä piirrettyjen hentojen viivojen maahan viivästyy.
Toipilaana. Aikaa runsaasti ahdistukseen asti. Huomenna piti matkustaa. Pohdin:Menisinkö lentäen ? Halvempaa kuin junalla: Helsinki - Pietari lentäen halvimmillaan 69 euroa (tosin matka-aika jopa 18 tuntia), junalla 3.5 tuntia hintaan 100 euroa, bussilla 42 euroa kuten myös laivalla. Lento Pietari - Peking halvimmillaan 250 euroa. Venäjällä junien hinnat kohonneet huikeasti: Vuonna 2002 matka Jaroslavl - Blagovestsiensk 3200 ruplaa (venäläisille 1600 ruplaa), tänään Pietari - Irkutsk 9700 ruplaa (n. 245 euroa), lisäksi Irkutsk - Zabaikalsk kukaties mitä.
Kun toivun menen silti junalla. En kukkaron vuoksi vaan sielun - pysyy paremmin mukana. Mitä järkeä onkaan lentämisessä: Ei näe ihmisiä, kaupunkeja, eikä koe kuinka suuri on maapallo. Eikä tiedä kuinka kaukana jokin paikka on. Lentämällä on aina kiire, elämä kuin yhtä virstanpylväiden merkitsemää projektia.
Pietari, Jaroslavl, Perm, Jekaterinburg, Omsk, Tomsk, Novosibirsk, Irkutsk, Ulan-Ude, Chita. Myrkytettyjä maita, saastuneita jokia, kuolevia metsiä, romahtaneita taloja, ruostuneita rautarakennelmia kuin piikkejä maan lihassa. Siperia. Hyytävä kylmyys jumalan pakastimessa. Vetelä, vodkaan kuoleva, aina johtajalleen uskollinen, nuriseva, valittava, solidaarinen, vähään tyytyvä kekseliäs kansa. Siellä olen käynyt ja sen kautta menen uudelleen. Joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti