Shanghai Kiinan animaalisin kaupunki

-->

Anteeksi vain Shanghai, mutta en pidä sinusta. Vietin luonasi pidempään kuin missään muussa Kiinan kaupungissä. Yritin päivä toisensa jälkeen ymmärtää sinua. Lopulta opin sietämään kun kuulin sinulla olleen raju menneisyys häikäilemättömän imperialismin välikappaleena oopium sodasta lähtien. Sellainen jättää jälkeensä.

Ensi vaikutelma oli tavattoman siistit kadut ei tahran tahraa, ei pölyn pölyä, ei kerjäläisen kerjäläistä. Siisteyttä kun arvellaan voitavan näyttää kansainväliselle maailmannäyttelyvieraille. Kaikki roska ja häiritsevät tekijät piti vain siivota pois. Sinusta sai falskin vaikutelman, kun invalidit, sairaat, köyhät ja muut puutteessa elävät oli kerätty rikkakihveliin. Mutta myös nämä kuuluvat inhimilliseen elämään. Sen sijaan olet kyllä kovin yrittänyt koristaa kasvojasi. Rakensit hienon historiallisen museon, mutta esineistö jätti hieman kylmäksi Xi'anin jälkeen. Rakensit upean tiedekeskuksen, josta jokainen maailman metropoli voisi olla kateellinen. Sademetsiä esittävä osio oli kyllä hieno, mutta fysikaalisia tieteitä esittelevässä osiossa kyllä Helsinki-Vantaan Heureka on paljon kiinnostavampi. Kaupunkisuunnittelumuseo oli hauska varsinkin Shanghain pienoismalli. Vain Kiinassa riittää viitseliäisyyttä tehdä kokonainen kaupunki kaikkine taloineen pienoismalliksi. 360 asteen virtuaalitodellisuus lento kaupungin yllä sai hengen salpautumaan. Varmaan jokainen maailman pelintekijä haaveilee päästääkseen tekemään jotain vastaavaa. Silti kaikki tämä on vain ehostusta, ulkokuoren koristusta. Ikään kuin kiiltäväkantisen vaatekuvaston hiottu mannekiini.

En missään muussa Kiinan kaupungissa ole törmännyt yhtä röyhkeisiin kaupustelijoihin. Jos kysyt hintaa etkä osta niin väkisin työntävät tavaran käsiin. Jos silti palautat saa vain melkoisen haukkumisryöpyn niskaansa. Tyypillinen esimerkki oli kun kävin ostamassa paitaa. Tarjosin myyjälle karamellia kun itsekin sitä pureksin. Yleensä myyjät ottavat yhden, korkeintaan kaksi mutta sinun helmassa toimivat kauppiaat ottivat koko kourallisen. Paita jäi siitä kaupasta ostamatta. Kännykkäkaupassa myyjä liimautui liiveihin kun kävin pankkiautomaatilla. Pelkäsi varmaan että käännyn toisen myyjän puoleen. Kolmas esimerkki oli kengän kiillottaja. Tämä aluksi tarjoutui kiillottamaan ilmaiseksi kun pitkään olin keskustelut hänen kanssaan. Tietty kieltäydyin moneen kertaan. Kiillotti kuitenkin. Tarjosin normaalin taksan 10 yania. Kiillottaja totesi tähän että on kyllä saanut monesti 200 yania (26 euroa), summa kun menee lasten koulunkäyntiin. Lompakossani oli 10 ja 20 yanin seteli vaatimalla vaati myös tätä 20. Totesin kuitenkin, että minunkin pitää syödä enkä todellakaan pyytänyt mitään palvelua. Jäin vain miettimään kiillottajan kohtalaista englanninkielen taitoa.

Niin, Shanghai, ahneus on materialisoitunut sinussa. Enkä ollenkaan ihmettele tätä kun muistan mistä oopium sota sai alkunsa. Oli nimittäin niin, että Kiinassa tuotettiin hyödykkeitä jota Eurooppa himoitsi: Silkkiä, posliinia, riisiä, teetä, taidokasta koristeveistoksia, erikoinen tapa tehdä teräaseita, puuvillaa ja monia muita asioita. Raaka-aineiden, työvoiman ja pääoman pyhästä kolmiyhteydestä Kiinalla oli kaksi, Nimittäin jossain määrin raaka-aineita sekä yllin kyllin työvoimaa. Mutta Kiina epäonnekseen ei oikein tarvinnut mitään mitä Euroopassa ja muualla tuotettiin. Kunnes englantilaiset keksivät toimittaa Intiassa tuotettua halpaa oopiumia Kiinan markkinoille, vaikka Kiinassa kasvaa aivan riittävästi omaan tarpeeseen tätä. Aine tietty oli kielletty sekä Englannissa ja Kiinassa. Likainen työn annettiin salakuljettajien tehtäväksi. Kun Kiinan viranomaiset havaitsivat ensimmäisen oopium lastin saapuvan kippasivat nämä koko lastin mereen. Siitäkös Englantilaiset suuttuivat ja julistivat sodan Kiinalle. Kehittyneen sodankäyntitekniikan ansiosta lopputulos oli selvä. Rauhanneuvottelussa britit saivat Hong Kongille vuokraoikeudet ja erityisoikeudet Sanghaissa vuonna 1842. Kaupunki olikin englantilaisille erityisen mieluinen. Olihan se Kiinalaisen silkkikutomoiden keskipisteessä.

Salakuljettajien rahtaama oopium kulkeutui Kiinaan brittien suojeluksessa. Nimenomaan Shanghain, sen sataman edullisen sijainnin kautta levisi aine Kiinaan. Toiseen suuntaan kävi vilkas tavaraliikenne. Kaupungin kautta kirjaimellisesti ryöstettiin Kiinaa ja maksuksi tarjottiin salakuljettajien toimittamaa oopiumia. Seurauksena oli, että 1930 -luvulla arveltiin kaupungissa eläneen n. 100 000 ooppium riippuvaa narkomaania. Määrä oli kasvanut 120 000 – 150 000 kansan vapautusarmeijan tullessa kaupunkiin vuonna 1947.

Niin, Shanghai, voinet lohduttautua sillä, että tämä ei ole ollut ainoa kerta kun huumekauppaa tehdään valtion suojeluksessa. Eräs esimerkki myöhemmältä ajalta sijoittuu 1970 – 1980 luvulle Neuvostoliiton käydessä Afganistanin sotaa. Neuvostoliitto hamusi päästä arabimaiden öljykentille. Amerikkalaiset eivät oikein tykänneet tästä. Kannustivat kapinnallisia joukkoja, joita oli myös orastava Taleban liike. Näille piti toimittaa aseita. Aseet maksettiin Pakistanissa kasvatetun ooppium johdannaisella eli heroiinilla. Tämä tapahtui amerikkalaisten tietoisella suojeluksessa. Kunhan vain heroiini ei leviäisi Amerikan markkinoille. Pakistanin heroiini levisikin Eurooppaan Sveitsiin, Saksaan ja Ranskaan. Maissa oli todellinen epidemia. Jälleen kerran kaikkein surkeimmassa asemassa olevat ihmiset rahoittavat maailman politiikkaa.

Kun kiertelin kaduillasi otsa rypysssä miettien kaikkea näkemääni. Törmäsin Pudongissa (uudessa talouskeskuksessa) televisiotornin alla sijaitsevaan kaupungin historialliseen museoon. Nähtävyyksistäsi kaikkein kiinnostavin. Pääosin esittelit siellä tätä romantisoitua ”Old Shanghai” aikaa. Aikaa 1800 luvun puolivälistä japanilaismiehitykseen 1937 saakka. Vuonna 1936 olit yksi maailman suurimmista kaupungeista jonka asukasluku oli 3 miljoonaa, joista runsas 35 tuhatta oli ulkomaalaisia. Nämä vieraat asuivat omilla asuma alueilla joille kiinalaisilla ei juuri ollut asiaa. Kuitenkin ulkomaalaiset hallitsivat yli puolta kaupungin pinta-alasta. Kiinalaisten asuinolot olivat melko kurjat. Kansanvapautusarmeijan saapuessa asui lähes miljoona ihmistä savesta ja oljista rakennetuista hökkeleissä. Majoissa ei ollut räystäitä, joten sateen sattuessa kadut olivat melkoisessa liejussa. Juoksevaa vettä ja viemäröintiä ei ollut. Kulkutaudit ja syöpäläpiset olivat todellinen riesa. Kaupungissa kilpaili keskenään lukuisia rikollisryhmiä. Kuinkas muutenkaan kun oopium kauppa oli niin tuottoisaa. Vanhassa Shanghaissa oli erikoisia ammatteja kuten ruumiinkerääjät. Nämä saivat jokaisesta löytämästään ja keräilykeskukseen kuljettamastaan ihmisruumiista hyvän korvauksen.

Vanhassa Shanghassa arvellaan olleen runsaat 100 000 prostituoitua. Nuoria tyttöjä usein ostettiin maaseudulta köyhiltä talonpojilta. Vanhemmille luvattiin tytölle hienoa tulevaisuutta sen ja sen rikkaan piikana, lasten hoitajana ja muuna. Todellisuus oli kuitenkin karu. Heti vain miehiä palvelemaan. Jos kieltäytyi niin bordellin emäntä pieksi pahanpäiväisesti kunnes oli halukas tekemään vaadittuja palveluita asiakkaille. Sinne katusi tyttöjen romantiikan kaipuu, haave perheestä, onnesta ja valoisasta tulevaisuudesta. Osa tytöistä oli myös kidnapattu kaukaisemmilta seuduilta vain harva oli vapaaehtoisesti tekemässä tätä melko ankeaa työtä.

Menneisyytesi oli melko karu ja nykyisyytesi iloton.

Kun kävelin kaduillasi, näin toki paljon ihmisiä, jotka olivat pukeutuneita kuin muotilehdestä repäistynä. Kaikilla kuitenkin vakava hieman ylimielinen ilme kasvoilla, ei hymyn hymyä eikä ilon iloa. Monet täysin uupuneen oloisia. Kaikki kiirehtivät juoksujalkaa edestakaisin. Yrmeinä. Olivat kuin valtavan suuren koneen osia. Ainoana elämän sisältönä työ. Sitä tehdäänkin 7 päivää viikossa ja 12 – 16 tuntia päivässä. Tai kuten eräs tapaamani amerikassa opiskellut kiinalainen insinööri sanoi: Kaikki haluavat olla rikkaita. Tähän elämän tyyliin ei sovi millään tavalla taiteet, puistoelämä eikä perinteinen perhe- ja kyläkeskeinen elämä.

Shanghaissa ilmeni myös taloudellisen edistyksen kääntöpuoli. Kaupungin runsaasta 21 miljoonasta asukkaasta on rekisteröityneitä kansalaisia noin puolet. Loput ovat maalta tulleita. Niitä joita paremman elämän toivossa on houkuteltu kaupunkia rakentamaan ja tehtaisiin työskentelemään. Näillä ihmisillä ei ole minkään laista terveydenhuoltoa, työaikalakien soveltaminen niin ja näin, ei eläkkeitä eikä usein työtapaturma vakuutuksia. Toki voivat ottaa yksityisiä vakuutuksia. Pyh. Miten joku voi ottaa yksityistä sosiaaliturvaa kun palkka on 3000 – 5000 yania (400 – 570 euroa) kaupungissa jossa hädin tuskin tulee toimeen 3000:lla. Näitä rekisteröimättömiä ihmisiä on Kiinassa arviolta 200 miljoonaa. Todellinen kurjalisto. Sellainen poliittinen massa, jota mikään armeija ei pysty pysäyttämään. Jos tämä tiikeri herätetään on sillä koko maailmaa ravistava vaikutus.

Olin jo Kiinassa oppinut kulkemaan metrolla. Olennaisesti selkeämpää kuin Pariisissa tai Pietarissa. Merkittävä piirre metroasemilla ovat portit, joiden kohdalle metro pysähtyy sentilleen. Pysähtymisen jälkeen aukeavat sekä metron ovet että portit. Pekingissä oli millainen ruuhka tahansa asettuvat ihmiset siististi jonoon ja päästävät ensin ulosmenijät. Mutta Shanghaissa ei. Kaikki yrittävät juosta yhtä aikaa vaunuun ja toiset yrittävät tulla samalla ulos. Seurauksena ennennäkemätön kaaos, josta asema toisensa jälkeen selviydytään jollain tavalla. On kuin ihmiset ajattelisivat: minä, minä ei muista mitään väliä. Usko tai älä. Shanghai, tämä on mahdollisimman epäkäytännöllinen tapa suoriutua matkasta. Heijastaa vain itsekeskeistä, narsistista, asennetta omaan eksistenssiin.

Kun illalla saavuin takaisin matkustajakotiin törmäsin katuun, jossa oli vierivieressä eurooppalaistyylisiä pubeja. Tietty menin sisään. Niissä väki ryyppäsi kaksinkäsin kuin suomalaisessa pikkujoulussa talon piikkiin. Väki oli muodostunut pääasiassa eurooppalaisista ja amerikkalaisista asiantuntijoista ja heidän kiinalaisista tyttöystävistään. Näitä asiantuntijoita Kiina tarvitsee rakentaessaan uutta talousihmettään. Vaikka Kiinassa valmistetaan tisleitä, vahvimpien ollessa 52 Vol. % niin silti en juopuneita nähnyt missään. Täällä näin. Kontrasti oli melko hurja.

Tietty kysyin miksi he ovat täällä (Shanghaissa on tuhansia ulkomaalaisia). Suurin osa oli saapunut yhteisyrityksen palvelukseen. Aika tavallinen tarina oli 3 vuoden pesti ja halu tutustua eksoottiseen maahan. Tosin eksotiikka jäi melko vähäiseksi kun asuinkaupunki on kohtalaisen tympeä ja kalsea business city. Monelle selvisi kyllä aika nopeasti, että he ovat vain toisen luokan kansalaisia, vierastyöläisiä. Vähän kuten turkkilaiset rakentamassa Saksan talousihmettä. Saksa toivoi näiden muuttavan takaisin - sitten myöhemmin. Mutta moni jäi, saksalaistuvat osittain ja osittain muodostivat omia yhteisöjään. Kiinassa ei näin käy. Kun asiantuntemus on hyödynnetty loppuun sanotaan vain rauhallisesti: Nice to meet you. Good bye. Näin Kiina on toiminut aina kautta kokohistoriansa. Uusista virtauksista hyödynnetään vain tarpeellisin sekä loppu hylätään ja unohdetaan. Siksipä kristinusko ei koskaan ole saanut mitään merkittävää jalansijaa. Toki lähetyssaarnajien koulut ja sairaalat kelpasivat.

Tapasin erään saksalaisen insinöörin. Tämä oli jo työskennellyt 10 vuotta Kiinassa. Keskustelu oli erittäin valaiseva. Hän oli erään amerikkalaisten omistavan saksalaisen yrityksen palveluksessa. Yritys valmistaa alumiinivaluja. Merkittävimmät tuoteartikkelit ovat moottorien sylinterilohkot ja teollisuuspumppujen rungot. Heillä on tehtaita 3 kappaletta Kiinassa. Kun kysyin, koska Kiinalaiset ostavat tämän yrityksen oli vastaus selkeä. Tällä hetkellä Kiinalaiset pyrkivät ostamaan ja omistamaan strategisesti tärkeitä lopputuotteita valmistavia tehtaita kuten autotehtaita. Komponentin valmistajat ovat toisella sijalla. Saadakseen tuotantokustannukset alhaiseksi omistaminen tulee ennemmin tai myöhemmin ajankohtaiseksi. Hänen tapauksessaan arvioi tämän tapahtuvan 15 vuoden sisällä.

Kiinalaiset ennen makuuttivat suuria pääomia eurooppalaisissa ja amerikkalaisissa pankeissa. Pankkikriisin pelästyttämänä tilanne on muuttunut ratkaisevasti. Kiinalaiset pyrkivät aktiivisti ostamaan tehtaita ympäri maailman. Marxin ja Leninin unelmoima kommunistinen internationaali taitaa toteutua hieman erikoisella tavalla.

Tapasin Suomessa kerran erään kansainvälisen rahoitusmarkkinoiden asiantuntijan. Keskustelimme Kiinan roolista. Hän oli vakaasti sitä mieltä, että Kiina suurine pääomineen muodostaa merkittävän stabiloivan tekijän. Suuria kriisejä ei pääse syntymään, koska nämä eivät ole Kiinan etujen mukaisia. Ennennäkemättömät kriisit voivat syntyä vain jos Kiina joutuu kotiuttamaan pääomansa. Voiko tällaista tapahtua? Voi. Esimerkiksi jos Kiinassa olisi sanavapaus. Tämän seurauksena on tietty kasvava paine vapaisiin vaaleihin ja demokratiaan. Kuten edellä kerroin maassa on yli kahdensadan miljoonan ihmisen todellinen proletariaatin proletariaatti eli rekisteröimättömät ihmiset. Erilaiset populistiset liikkeet pyrkivät tietty hyödyntämään tätä massaa omiin valtapyrkimyksiinsä. Tällöin näiden ihmisten sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen joudutaan mahdollisesti kotiuttamaan pääomia ja myymään omistuksiaan. On tosiaan hilpetä huomata, että esimerkiksi amerikkalaisen julkisen terveyshuollon tai eurooppalaisten maiden valtiovelan takuumiehinä ovat itse asiassa köyhistä köyhimmät kiinalaiset maalta muuttaneet kouluttamattomat ihmiset vailla minkäänlaisia sosiaalietuja ja ihmisarvoa. Jee. Tosin tähän on huomautettava, että tätä kirjoittaessani en täysin tiedä kuinka suuri Kiinan rooli on rahoitusmarkkinoilla. Erittäin huomattava kuitenkin.

Monet ovat närkästyneet siitä, että eurooppalaista ja amerikkalaista tuotantoa valuu Kiinaan (nimenomaan Sanghain kautta) lyhytnäköiseen taloudellisen eduntavoittelun seurauksena. Kiina vaurastui. Ja hieman myöhemmin Kiinalaiset ostivat koko tuotannon pois. Mutta toisaalta Eurooppa, Amerikka, Englanti ja Ranska etunenässä harrastivat mitä suurinta rosvousta lähes 150 vuoden ajan. Onko siis oikein, että Kiina hyödyntää nyt neo liberaalisen kapitalismin luomaa tilannetta omiin pyrkimyksiinsä ? Vielä tänään maailmantaloutta säädellään akselilla Wall-Street – Lontoon City. Ehkä huomenna akseli onkin Shanghai – Lontoon City ja ylihuomenna Shanghai – Mumbai.

Harasoo. Kiinassa ei ole sananvapautta eurooppalaisessa merkityksessä. Ikävää. Mutta jos sillä olisi sananvapaus johtaa tämä välttämättä demokratiaan. Nämä kaksi ovat kuin kaksoisveljet. Kiinassa demokratian kieltämisessä ei ole pelkästään kyse pienen valtaapitävän ryhmän halusta säilyttää valtansa ja asemansa. Demokratian seuraukset voivat olla paljon laajemmat jopa maailmaa ravistavaa. Edellä mainittu rahoituskriisi voi olla yksi asia. Pankkeja kaatuisi yksi toisensa jälkeen ympäri maailmaa. Suunnitelmatalous voisi pysähtyä. Maaseutu jäisi kehittymättä. Seurauksena on pahimmillaan se, että kaupunkien laitamille muodostuu suuren suuria hökkelikyliä. 

Ajan oloon yhteiskuntarauha voisi järkkyä.

On irvokasta huomata, ettei maailmalla ekä Kiinalla ole varaa sananvapauteen. Tämä on vain rikkaiden huvi. Kiinan sananvapaus koskee jokaista maailman ihmistä. Pahimmillaan voisi Suomessa palkat ja eläkkeiden ostovoima pudota kolmanneksen. Kreikan tukipaketteihin ja vastaaviin ei olisi varaa ja typerät saksalaiset ja ranskalaiset pankit voisivat kaatua. Mutta toisaalta eikö sananvapaus ja demokratia pitäisi olla inhimillinen perusoikeus. Ehkä meidän Euroopassa pitää vain tottua ajatukseen, että kulutusjuhlat ovat ohi. Toisaalta Kiina on joskus riittävän varakas sananvapauden sallimiseksi. Koska ? En tiedä (lasken varmaan tämän kun tulen kotiin). Kiinalle pitää vain antaa aikaa.

Kun katson liikekeskuksen, Pudongin, silhuettia en mitenkään voi olla tuntematta, että haluat olla kuin Wall-Street. Shanghai,

olet kuitenkin unohtanut sen merkittävän seikan, että New Yorkissa on vireä taide-elämä, loistavia klassisen ja jazz musiikin esityspaikkoja, orkestereita, valtava keskuspuisto, hyvin eurooppalainen ilmapiiri. Asioita, jotka tekevät kaupungista viihtyisän ja kiinnostavan. Shanghai sinulta puuttuvat nämä kaikkia. Olet olemassa vain ja ainoastaan businesta varten. Siksi en voi pitää sinusta. Ainoa asia josta voin kiittää sinua Shanghai ja jonka vuoksi hieman siedän sinua on edellä mainitun sananvapaus- ja demokratiaongelmien huomaaminen.

Hua Shan maahisten kuninkaan koti

120 kilometrin päässä Xi'anista itään löytyy huikean kaunis vuoriryhmä. Yksi Taolaisuuden viidestä pyhästä paikasta. Laskutavasta riippuen vuoriryhmä muodostu 3 – 5 huipusta, joista korkein eteläinen huippu on 2154.9 metriä korkea. Sinne saavutaan yleensä 1615 metriä korkuisen pohjoisen huipun kautta. Alueella on pitkä ja monivaiheinen historia.

Jo 200 luvulla ennen Kristuksen syntymää alueella oli Taolainen temppeli läntisen huipun juurella. Paikalla uskottiin maanalisen väen jumalan asustaneen. Monissa kansanuskomuksissa, kuten myös suomalais-ugrilaisissa, jaettiin maailman olevaiset 3:een luokkaan: Maanaliset eli maahiset (kenties myös peikot), maanpäälliset kuten ihmiset (ja eläimet) sekä maanyliset kuten enkelit ja keijukaiset. Tällaiseen kolmijakoiseen maailmankuvaan törmää melkein kaikkialla maailmassa niin burjaattien Olhonin saarelaisten mielessä kuin muinaiskiinalaisissa kansanlegendoissa kuin myös Viikinkien saagoissa. Monilla suomalaisugrilaisilla kansoilla oli pyhät lehdot, joissa kunnioitettiin vanhoja puita, kun näiden uskotaan yhdistävän maanalaiset ja maanyliset kansat toisiinsa.

Vuorien juurella sijaitsevassa luostarissa usein pyrittiin saamaan yhteys maanaliseen väkeen. Paikka ei ollut kovin suosittu pyhiinvaelluspaikkana sen vaikeakulkuisuuden vuoksi. Alue oli myös tunnettu siitä, että paikalla kasvoi tehokkaita lääkekasveja, joita harvemmin tapaa muualla Kiinassa. Joku mystikko voisi tähän todeta, että maahiset yrittävät auttaa ihmisiä heidän sairauksissaan.

Hua Shanissa siis arvellaan maahisten ikiaikaisen kuninkaan asustavan.

Paikka on varmaan kaunis kuten kuninkaiden linnojen on tapana olla - arvelin. Kukapa ei sellaisessa paikassa haluaisi käydä. Paikka on kuin jumalalla olisi ollut maailmaa luodessaan teräväkärkinen puukko, jolla raaputti maan pintaa. Siinä märin jyrkkiä, luoksepääsemättömiä rinteitä paikalla esiintyy. Henkeä salpaavaa. Eipä taida maanpäälliset voida rakentaa omille kuninkailleen yhtä majesteettisia linnoja. Paikka ikään kuin yrittäisi sanoa: Ihmisillä ei ole tänne asiaa. Eipä ennen juuri ollutkaan. Mutta turismi ja betonin valutekniikka on saanut ihmeitä aikaan.

Pohjoiselle huipulle on kolme reittiä. Vanhin on kolmannelta vuosisadalta ja ulottui alunperin puoliväliin pohjoista huippua. Reitin pituus on n. 5 - 6 kilometriä ja on melko helposti noustavissa. Nykyään, turistilaumojen lisääntyessä on matkailijoiden turvallisuuden vuoksi rakennettu betoniset rappuset lopulle parille kilometrille huipulle saakka. Nousu on kuitenkin normaali-ihmiselle melko raskasta jatkuvaa ylöspäin kapuamista. Henki salpautuu, sydän tykyttää, voimat ehtyvät ja hiki virtaa.

Toisen reitin historia ulottuu 800 luvulle. Se oli pitkään unohduksissa ja vain kyläläiset tiesivät sen olemassaolosta. Nykyään reitti on kunnostettu. Paikoitellen reitti muodostuu muutamasta 70 metriä pitkistä pystysuoraan kulkevista tikapuista, joten kulkijan on viisainta olla katsomatta alaspäin. Reitin rinnalla kulkee nykyään itävaltalaisten rakentama köysirata. Monet matkailijat suunnittelevat kävelevänsä edestakaisin. Mutta pohjoiselle huipulle saavuttuaan ajatukset ovat kummasti vaihtuneet ja valitsevat paluureitikseen köysiradan. Viisas tietenkin nousee ylös radan avulla ja kävelee alas (siihenkin saa varata aikaa 5 tuntia). Hän saa kävellä rauhassa ilman turistilaumojen häirintää ja keskittyä mietiskelemään olevaisuuden katoavaisuutta tai muita ikuisia mietteitä.

Hua Shania on pidetty vaarallisena paikkana, jossa usein tapahtui vakavia onnettomuuksia. Reitit olivat parhaimillaan muodostuneet muutamasta laudasta kiinnitettynä ruostuneisiin teräsvaarnoihin. Tietty ilman kaiteita ja pudotusta helposti satakunta metriä. Paikka oli varattu niille Taolaisille ja Budhalaisille joilla oli vahva mieli sekä löytäneet ”tien”. Turismi määrän kasvaessa on 90 luvulta lähtien tehty selkeät turvalliset reitit pohjoiselle huipulle ja muille huipuille johtavia teitä on parannettu ja monia vaarallisiksi katsottuja on yksinkertaisesti vain poistettu käytöstä ja suljettu. Xi'anista lähtevän bussin matkustajille pidetään lyhyt luento reiteistä ja sen vaaroista paikallisessa kylässä. Tietty kiinan kielellä. 

Xi'an menneisyyden huminaa, nykyisyyden vauhtia

-->

Kuten jo Xiannan blogin yhteydessä kerroin jätti bussi minut ehkä elämäni kauneimman puiston edustalle. Tuskin olisin myöhemmin eksynyt tähän paikkaan, edes silloin kun olin päässyt eroon repustani. Paikka tunnetaan nimeltä Tang's paradise. Matka jatkui kohti majapaikkaa, joka tosin oli 7 kilometrin päässä. Mitä tekee takseja välttävä keskiarvo turisti nyt? Kävelee? Ei. Ottaa bussin johonkin suuntaan. Tarkastaa meneekö bussi edes lähelle majataloa. Jos ei niin vaihtaa toiseen. Kuvittelet ehkä, että onpa rasittava tapa matkustaa. Niin, mutta antoisa.

Xi'an on hyvin vanha kaupunki. Menneisyys ulottuu siihen aikaan kun Egyptissä faaraot hallitsivat ja rakensivat pyramideja ikuisiksi kuolemanjälkeisiksi asuinsijoikseen. Tämä on se kaupunki, johon monet

matkailijat saapuvat pällistelläkseen Terrakotta armeijaa (paikka saattaa olla mega luokan huijaus, kuten tuonnempana pohdiskellaan). Tänne myöskin päädytään kun halutaan tutustua kiinalaiseen elämän menoon, johon on lisätty sopiva määrä nähtävyyksiä. Tänne myös hakeudutaan kun ollaan oikeasti kiinnostuttu Kiinan historiasta. Kas kun paikalliset museot ovat ehtymättömiä aarreaittoja, joista myös maaliko voi iloita.

Xi'an on Shaanxi provinssin pääkaupunki ja on yksi vanhimmista kiinan kaupungeista, itse asiassa yksi neljästä suuresta vanhoista pääkaupungista. Se oli pääkaupunki Zhou (1046 – 256 eaa.), Qin (221 – 206 eaa), Han (206 eaa. - 220 jaa.), Sui (581 - 618) ja Tang (618 - 907) dynastioiden aikana. Alueella on jo ollut neoliittisella aikakaudella (6500 vuotta sitten) kaupunkimaista elämää. Tang dynastian aikana kulttuurielämä loisti. Monet keskeiset kiinan runouden teokset ovat luotu silloin. Ennennäkemättömän taidokkaita esineitä luotiin silloin.

Musiikkielämä loisti. Teatteri ja ooppera eli kultakauttaan jne. Kiina oli silloin maailman hallitseva metropoli, johon kaukaisten maiden valtiopäämiehet pyrkivät luomaan hyvät suhteet. Aikana, jolloin Euroopassa elettiin Rooman valtakunnan hajoamisen muodostamassa poliittisessa, taloudellisessa ja kulttuurillisessa tyhjiössä. Tänään Xi'an on myös teknisen kehityksen polttopisteessä, kun siellä on lukuisia tutkimuslaitoksia ja mm. Kiinan avaruustutkimusohjelman keskus.

Jos minulta kysyttäisiin minkä kolmesta kiinan kaupungista asettaisin kiinnostavimmaksi, en valitsisi Pekingiä, enkä Sanghaita vaan Xi'anin. Syynä olisi kaupungin syke, orgaaninen kasvu, puistot, muslimikortteli, loistava ruoka ja monet ikiaikaista historiaa huokuvat nähtävyydet.

Xi'anin syke on jotain peri kiinalaista. Sydämen päälle käypää ystävällistä, kohteliasta ja toisia huomiovoimaa. Kuitenkin siinä on mitä suurimassa määrin suurkaupungin piirteitä. Paljon ihmisiä ja yötä päivää etenevä liikenne. Kaupungin pauhu kuin jättiläismäisen koneen tauoton kolina ja meteli. Pegingissä voit löytää jos oikein etsit tätä sykettä. Pauhun löydät kyllä Sanghaissa, muttet ihmisten sykettä. Jos eksyt ja kysyt tietä, mieluimmin näytät kiinaksi kirjoitettua paperilappua, aina joku neuvoo. Jos on hieman epävarma niin kysyy joltain muulta. Yht'äkkiä onkin paperin ääressä kymmenkunta neuvojaa. Kaupustelijat eivät hyökkää päälle kuten Shanghaissa ahneuksissaan tekevät.

Xi'an on ikiaikainen kaupunki kuten yllä jo todettiin. Vanhat kaupungin muurit ovat vielä tallella. Aivan keskellä kaupunkia löytyy vanhoja torneja kuten rumpu- ja kellotorni. Aivan keskustasta löytyy vielä paljon vanhoja eri etnisten ryhmien asuttamia kortteleita. Kun uutta rakennetaan on se tehty taiten usein vanhaa kunnioittaen. Pekingistä on 40 % purettu sitten 90 luvun. Shanghaissa säilytetty vain pienen pieni ranta-kaistaleeseen ulottuvia kortteleita.

Pekingissä löytyy fantastisia puistoja monet hyvin vanhoja. Shanghaissa ei juurikaan (etsimällä löytyy tosin tosi pieniä ja vaatimattomia vihreitä saarekkeita). Niinpä löytyy Xi'an:ssakin kaupunkilaisten olohuoneita. Jos

löytyy pieninkin joutilas kaistale maata, niin heti siinä on puisto. Se saattaa yksinkertaisimmillaan olla kivilaatoilla katettu tori, jota reunustaa kasvillisuus. Mutkikkaimillaan puisto on useita hehtaareita kattava alue. Hienoin vastikään rakennettu puisto jonka olen nähnyt on Xi'anin ”Tangs paradise”ksi kutsuttu. Alueella on mahtavia suihkulähteitä, hieno Tang dynastian aikaa kuvaava museo, akrobaatti esityksiä, näytteitä kiinalaisesta oopperasta jne. Alueella halutaan varmaan kertoa siitä millainen kulta-aika oli Tang dynastia. Xi'anssa löydät myös sellaisia puistoja, jotka vastaavat

mielikuviamme kauko-aasian puistoista. Pieniä kiviasetelmia, saarekkeita, joiden lomitse kulkee lukuisia jalkakäytäviä, huvimajoja ripoteltu sinne tänne, pieniä puita ruukuissaan. Xi'anin lukuisten puistojen luonteenomainen piirre on runsaat suihkulähteet. Jos Xi'ann puutarha-arkkitehdit saisivat käyttöönsä Helsingin Narikkatorin olisi siinä melko varmasti keskellä suihkulähde ja iltaisin olisi rullaluistin vuokraamoja sekä luistelukoulu perheen pienimmille.

Sokea erhun soittaja

Koska Xi'an oli aikoinaan kauko-idän suurin metropoli, jonka vaikutus ulottui jäämereltä australiaan ja itä-länsi suunnassa Atlantilta tyynelle valtamerelle on melko selvää, että lukuisat kauppareitit, ns. silkkitiet päätyivät Xi'aniin. Tämän syyn vuoksi alueelle asettui myös paljon muslimeja. Kiinan merkittävin moskeija löytyy Xi'anissa. Moskeijan ympärillä löytyy ns. muslimikortteli: Lähi-idän basaari Kiinassa. Täällä kaupitellaan kaikkea mahdollista. Vieri vieressä on toinen toistaan makoisampaa ruokaa tarjoavia ravintoloita (joista

ei kyllä voi ostaa olutta). Monet lähi-idän ruokalajit ovat kulkeutuneet tänne muuntuakseen kiinalaiseksi versiokseen. Keitettyä lampaanlihaa, avotulella paistettuja leipiä jne. Maut ja tuoksut huumaavat kuten tauton, jatkuvan tinkimisen aiheuttama meteli. Kauppias kun ei ole kovin tyytyväinen jos asiakas ei edes tingi vähän. Tinkimisen rajan määrää kauppiaan ihmistuntemus.

Moni historiasta kiinnostunut suuntaa askeleensa varmaan kaupungin museoihin. Erityisen mieluinen oli Shaanxin provinssin museo. Kooltaan runsaat 10 hehtaaria. Aivan niin. Kiinassa ei ole mitään pientä (paitsi

Shanghain puistot). Henkeään haukkoen mistään mitään tietämätön matkailija ihailee parituhatta vuotta vanhoja veistoksia, kultaesineitä, silkkipukuja ja vaikka mitä. Eräs tapaamani matakailija vertasi museota Lontoon British Museumiin. Itse en tiedä kun moista paikkaa ole nähnyt. Museo on sikäli harvinainen, että vierailijoiden määrä on runsas, joidenkin vitriinien äärelle joutuu jopa jonottamaan.

Yksi syy ylitse muiden matkustaa Xi'aniin on ns. terrakotta-armeija. Maailman

kahdenneksi ihmeeksi kehuttu, 1900 luvun arkeologinen sensaatio, ihmeiden ihme, joka lopulta saattaa olla megaluokan bluffi, huijaus. 1974 eräät talonpojat kaivaessaan kaivoa löysivät ikivanhoja terrakotta esineitä. Näin väitetään. Näyttivät löytönsä paikallisille viranomaisille, jotka taasen ilmoittivat museoviranomaisille. Kaivaukset aloitettiin välittömästi. Alueella arvellaan olevan n. 8000 poltetusta savesta olevaa sotilaita, upseereita, hevosia ja näiden varusteita kuvaavia luonnollista kokoa olevia patsaita. Tänään on kaivettu esille runsaat pari tuhatta. Suurin syy miksi epäilen, että

se paikka missä terrakotta armeijan väitetään olevan on se, että alueelle on rakennettu raskaita rakennuksia todelliseksi turistipyydykseksi. Ensimmäinen halli jo vuonna 1978. Neljä vuotta löydöksen jälkeen ! Ei kai kukaan vakavasti otettava arkeologi voi sallia, että vuosisadan arkeologiselle löydökselle tulee heti paikalla raskaat maansiirtokoneet möyhimään maaperää, rakennetaan suuria betonikansia jne. Ei oikein järkeen käypää. Varsinkin kun muistetaan, että arkeologin kaivuvälineet ovat teelusikka, siivilä ja sivellin. Sitä paitsi monet esineet ovat aivan liian hyväkuntoisia ollakseen niinkin vanhoja (tosin maaperä saattaa olla hyvinkin konservoivaa). Sen sijaan on mahdollista ja jopa erittäin luultavaa, että todelliset kaivaukset ovat aivan jossain muualla. Turistipyydykseen kootut esineet voivat olla joko replikoita tai alkuperäisiltä sijoiltaan siirrettyjä. Paikkaa ei tietenkään paljasteta koska kokonainen armeija maallikko arkeologeja voisi suunnata kulkunsa sinne. Hyvä näin. Jos ovat replikoita alkuperäisestä niin voi vain ihmetellä armeijan kokoa ja Kiinan ensimmäisen keisarin Qin Shi Huang:n pelkoa kuoleman jälkeisistä tapahtumista. Jos taasen puhdas bluffi, niin ihailtavan hyvin keksitty. Tämäkin on tutustumisen arvoinen. Sen sijaan Xi'anin museossa näkemäni esineet kuten terrakotta-sotilaat vaikuttavat aidoilta. Niin tai näin, käy itse arvioimassa. Voi elämänsä huonomminkin käyttää.

Matka Xiannan:iin

Nyt kerron junamatkastani Xiannaniin. Junamatkat täällä Kiinassa voivat olla myös tosi hupaisia vaikka matka Manzhouli-Harbin oli hieman rasittava. Alunperin piti matkustaa suoraan Xi'an:iin, ikiaikaiseen kiinalaiseen kaupunkiin. Mutta voi kun Kiinassa on lomakausi ja varmaan miljardi ihmistä matkustaa paikasta toiseen niin arvattavasti junat ovat täynnä. Matka Xi'an:iin kestää junasta riippuen 8 – 10 tuntia. Kaikki paikat paitsi 2 seisomapaikkaa olivat varattuna. Seistä en halunnut. Mutta Xiannaniin oli vapaana istumapaikkoja, paikka tunnetaan nimeltä myös Xian South (kun Xi'anissa on 3 asemaa). Tämä paikka vain on 50 kilometrin päässä varsinaisesta kaupungista. Pingyaossa majatalon pitäjä kyllä kovasti väitti minun tehneen virheen. En kuitenkaan tehnyt. Kävi kuten monesti aikaisemmin eli onnekkaasti. Päädyin hyvin pieneen kiinalaiseen kylään (pieniäkin on), jossa suunnitelmatalous hieman ontuu ja sain hieman makua siitä miten mutkikas ongelma on maaseudun kehittäminen Kiinalaisessa mittakaavassa.

No hyvä. Sain istua hiljaa ja tuijotella matkatovereitani, nämä vastaavasti tuijottivat minua. Kun keskinäistä tuijottelua oli kestänyt nelisen tuntia, astui junaan hieman vilkkaan puoleinen nuorimies. Kovasti keskusteli kaikkien kanssa. Halusi tietty selvittää mikä kumman ulkomaalainen on tällaisessa junassa joka ei vie mihinkään tunnettuun turistipaikkaan. Vaunun matkustajista 97 prosenttia oli miehiä. Känsiä käsissä ja vain harvalla matkalaukku. Useimmilla vain säkki. Roteviakin ja sään polttamiakin olivat. Varmaan valtaosa töiden perässä kulkevia siirtolaisia.

Mitä tekee vilkas mies joka halusi keskustella kanssani osaamatta sanaakaan englantia ? Tietty ottaa kännykän käteensä ja käyttää on-line käännöspalvelua. Voi kun Baidu tai vastaava olikin tosi hidas. Ei tullut keskustelusta mitään. Ruudulla vain pyöri ikoni. Kaveri poistui varttitunniksi ja minä taasen tupakalle. Palasi naama loistaen. Ilo oli suunnaton. Nyt voimme keskustella vihdoin, huokui koko olemuksesta. Oli ladannut puhelimeensa off-line sovelluksen. Keskustelu lähti käyntiin. Hieman vaati mielikuvitusta kun kone käännökset ovat välillä hieman hämäriä. Vai mitä on sanottava eräänkin ravintolan ruokalistassa mainitut ruokalajit: ”clear cooks the bull's penis”, ”photo meatball” tai ”roast chicken skeleton”. Ei harmainta hajuakaan mistä syötävästä on kyse (en uskaltanut tilata).

No niin. Tietty kysyttiin mitä tein Kiinassa. Yritin vastata yhdellä sanalla. kun minulla oli elektroninen sanakirja (hanping pro). En oikein uskaltanut käyttää automaattista käännöstä, kun tuloksesta en ollut varma. Kyseltiin säistä, ruuasta ja niin edelleen. Puoli vaunua kerääntyi kuuntelemaan ja välillä jotkut huutelivat tälle kaverille että kysy sitä tai tätä. Autoista, moottoripyöristä, traktoreista. Onneksi olin varustautunut lehtiöllä ja kynällä. Piirtelin sarjakuvia minkä kerkisin. Kiinalaisesta ruuasta piirsin kanan, sian, kalan ja makaronin. Piirsin laihan miehen, hieman lihavamman ja lopulta oikein lihavan miehen. Viimein mies halkesi. Kuvasarja herätti hilpeyttä kun kävi selväksi, että mies olin minä kiinalaisen ruokapöydän ääressä. Yritin kertoa talvesta ja lumitöistä. Mies porukka kovin yritti miettiä mitä sarja oikein esittää kunnes keskusteluun osallistui yksi pohjoiskiinasta tullut ja ymmärsi täysin mistä oli kyse. Voi sitä iloa kun ratkaisu sarjaan löytyi. Yritin piirtää kuvasarjan ja muutaman sanan suomen kesästä, saunaillasta ja peili tyynestä järvestä. Eivät varmaan ihan ymmärtäneet. Näin kului nelisen tuntia. Välillä äijä porukka ryhtyi kiistelemään keskenään mikä on paras ruoka kiinassa, mikä taasen paras paikka vierailla. Ehkäpä hupaisin ja ikimuistoisin keskustelu jonka olin käynyt.

Näin päädyin Xiannanniin 50 kilometrin päähän Xi'an:sta. Pieneen kuihtuvaan maalaiskylään. Tavalliseen kiinalaiseen tapaan paikalliset taksikuskit hyökkäävät kimppuun ja tarjoavat 100 yanilla (13 eurolla) kyydin kaupunkiin. Tietty kieltäydyin. Kylässä on yksi ruokala ja kakasi hotellia. Hienomassa en nähnyt mitään liikehdintää joten menin toiseen (hotellit tunnistin punaisista lyhdyistä). Pienikokoinen ylitsevuotavan ystävällinen vanha mies tarjosi huoneen 50 yanilla (6.5 euroa). Ei edes kysynyt passia nähtäväksi. WC tosin oli hieman töhryinen majatalon pitäjän ollessa huononäköinen. Ei varmaankaan ole siivottu kuukauteen. Väliäkö sillä kun käyttää kenkiä. Vain kylmää vettä ja hana kiinni letkussa. Hana irti lavuaarista, joten joutuu käyttämään kahta kättä.

Kylän ruokala oli kovin siisti. Isä, äiti ja kaksi lasta. Tyttö ja poika. Tyttö oli noin 10 vuotias ja ahkerasti valmisti ruokaa sekä tarjoili asiakkaille. - Halusin päästä Xi'an:in. Piirsin bussin kuvan, nuolen ja tekstin Xi'an. Perheen äiti oli kiinalaiseksi poikkeuksellisen välkky kun täysin ymmärsi tarkoitukseni. Kirjoitti kiinaksi pitkän sepustuksen eri busseista ja siitä missä minun kullakin bussilla pitää jäädä pois. Tosi ihailtava perhe. Tabletin karttaa katsoessani kerääntyi perhe tietty katsomaan elektronista ihmettäni. Annoin pojan pelata Angry Birdsiä, oppi heti pelin juonen. Kiinalla on loistava tulevaisuus jos edes kaksi prosenttia kansasta on yhtä avarakatseisia ja välkkyjä kuin tämä perhe oli.

Xiannan kylä muodostuu kahdesta noin kilometrin mittaisesta tiestä. Sinne oli rakennettu yksi rivitaloalue (oheinen kuva). Talot ovat hylätty. Kaikki on sisustusta varten valmista, vain kalusteet ja pinnoitemateriaalit puuttuvat. Selvästi talot ovat olleet hylättynä parisen vuotta. Jäin vain miettimään: Miksi? Onko alueesta suunniteltu jonkinlaiseksi logistiikkakeskukseksi. Sijainti olisi ihanteellinen. Keltaisen joen laaksossa, Kiinan vilja-alueen keskuksessa. Työpaikat vain puuttuvat ja siksi myös ihmiset. En tiedä. Onko siis kyse suunnitelmatalouden koordinaation puutteesta ? Vai aivan jostain muusta.

Onneksi siis päädyin Xiannaniin. Nimittäin en oikein muutoin olisi ymmärtänyt monen kiinalaisen puheita köyhän maaseudun ja rikkaan kaupungin huikean suuresta elintasokuilusta. Maaseutua halutaan kehittää voimallisesti, jotta väestö ei valuisi juurettomana kaupunkeihin etsimään töitä. Kehittäminen ei onnistu jos ei ole työpaikkoja ja työpaikkoja ei ole jos ei ole asuntoja ihmisille. 

Usein puhutaan, että Kiinassa on kaksi polttavaa ongelmaa, tässä mainitun maaseutu-kaupunki ongelman lisäksi raskas ympäristön saastuminen lyhytnäköisen taloudellisen eduntavoittelun seurauksena. Kiinan poliittinen johto on myös tiedostanut nämä. Näiden lisäksi on olemassa pari muuta piilevää tosi rajua maailmantaloutta ravistelevaa pommia, josta myöhemmin Shanghai blogin yhteydessä.

Oli myös hyvä päätyä Xiannaniin, koska puolelta päivin pääsin Xi'an:iin rauhassa etsimään hotelliani. Bussi jätti minut tähänastisen elämäni ehkä kauneimman puiston edustalle.

Pingyao elämää museossa (p)

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Ehkä yksi parhaiten säilynyt kiinalainen pikkukaupunki Ming ja Qing dynastioiden ajalta on Pingyao. Nämä dynastiat olivat voimissaan vuosina 1368 – 1644 ja 1644 – 1911. Kaupunki vastaa varmaan monien mielikuvaa vanhasta kiinalaisesta kaupungista. Kaupungin muurien rajaama alue, joissa on muutama puisto, temppeli ja hallintorakennuksia sekä asuintaloja. Asuintalot ulospäin harmaita mutta sisäpihat ovat suorakaiteen muotoisia kivettyjä terasseja, joissa puutarhan virkaa hoitaa suuriin saviruukkuihin istutetut kasvit. Kadut ahtaat ja portin pielissä nojaavat naapurukset vaihtaen kuulumisia. Puistoihin kokoontuu aina silloin tällöin suurempi joukko pelaamaan kinastelemaan ja esittelemään lapsenlapsiaan. Katuja koristaa punaiset lyhdyt. Talojen katot käyrät tiiliset kuten kiinalaisissa taloissa kuuluu olla. Tiilirivien päitä koristaa pyöreät ornamentit. Nurkissa lohikäärmekuviot. Punaiseksi maalatut, ristiin ladotut ja koristeelliseksi veistetyt hirret toimivat kattotuolien jatkeina ja tuuletusrakoina.  Talojen sisäänkäyntien pielet ovat usein tehty mustiksi maalatuista puisista hirsistä. Hirsiin kirjoitettu kullatuin kirjaimin jotain. Varmaankin mietelauseita, kas kun lauseet ovat niin näyttäviä, etten voi kuvitella niissä kirjoitetun sekatavarakauppa, hotelli tai ravintola.

Sisäpiha usein rapattu punaiseksi. Sekä vasemalla että oikealla oleviin tiloihin on majoittunut palvelusväki tai lapset perheineen ja isäntäväki pihan päätyasunnossa. Erilaiset aputilat kuten keittö on useimmiten sijoitettu vasemalle sivulle kuten välttämättömät varastot. Köyhemmilla asukkailla ei aina ole näin hulppeaa sisäpihaa mutta läheinen kosketus usein pihan naapureiden kanssa.- Aivan kuten kiinalaisessa kaupungissa kuuluukin olla, välittämättä kulttuurivallankumouksesta, neukkuarkkitehtien huseeramisesta sekä nykyaikaisesta marmori ja lasiarkkitehtuurista.

Kaupungin muuria hallitsee monet vartiotornit. Valvomassa kaupungin rauhaa. Kiipeät muurille ihailemaan ikiaikaista kattojen muodostamaa symmetriaa. Kilometri toisensa jälkeen voit kävelläpitkin muuria tuntea siirtyväsi ajassa taaksepäin. 

Varmaan kuvittelet että tällaisia kaupunkeja on korkeintaan museoina. Vähän kuten Helsingin Seurasaari, Tukhoman Skanssen tai Oslon Bygdoy. Erehdyt. Pingyaon vanha kaupunki on elävä, asuttu, kaupunki. Täällä on kunnostettu myös ikiaikainen vanha pankki (kiinan ensimmäisen pankin vuodelta 1823 sivukonttori), ylimmän virkamiehen asunto ja lukuisia temppeleitä. Kaupungin pääkadulla on lukuisa joukko majoitusliikkeitä, ravintoloita ja kauppoja. Vuokraat polkupyörän ja ajelet kaupunkia ristiin rastiin. Jos Pingyao ei riitä niin voinet osallistua erilaisiin retkiin lähistölle ja tutustua moniin muihin samankaltaisiin kaupunkeihin. Jos onni on myötä niin pääset seuraamaan buddhalaisten munkkien rukoushetkiä.

Tämä on se kaupunki jonne rahdataan ulkomaalaisia valtiomiehiä pällistelemään vanhaa kiinalaista kulttuuria. Sattuuhan se olemaan sopivasti hyvien junayhteyksien päässä. Sitä paitsi vanhan kaupungin ympärille levittäytyy hyvin vitaalinen uusi kaupunki, jota taasen ei juuri kukaan käy katsomassa. Tämä on myös se, jota Lonely Planet suosittelee.  Tosin junassa muutama rouva suositteli muitakin kaupunkeja lähistöllä. Erään englanninkielisen taitoisen (tulkkini) ja muutaman paikallisen kanssa kehkeytyi vilkas keskustelu kun tulkki esitteli minulle yhden kaupungin vierailemisen arvoisena. Nimen kuultuaan muut olivat varmaan sitä mieltä: Ei tuo nyt ole paras, vaan tämä toinen kaupunki on paras. Johon kolmas taasen totesi: Mitä vielä, kyllä tämä minun kaupunkini on vielä historiallisempi ja näyttävämpi. Kuten sanottu Pinguaosta järjestetään retkiä moniin.

Kaupungin maine lienee levinnyt laajalle kun turistien määrä on kohtalainen (oli kyllä kiinalaisten juhlapäivä kun vierailin siellä). Välistä tuntui, että puolet kiinalaisista oli yhtä aikaa lomalla juuri tässä kaupungissa.Yleensä matkailijat viihtyvät pari kolme päivää itse olin 5 kun halusin joka solulla imeä kiinalaisen menneisyyden tyyliä.

Taiyuan kielitaidoton suurkaupunki

Aikoinaan kun tein matkasuunnitelmaa visuumihakemusta varten merkitsin Taiyuanin myös matkakohteeksi. En oikein tiedä miksi ? Paikan piti olla tukikohta josta matkustaisin Pingyaoon, WutaiShanin ja muihin paikkoihin. Käytännössä tämä Pingyao jäi ainoaksi. Eikä sukkulointia ollenkaan. 

Taiyuaniin ei juuri turisteja matkusta. Syynä on varmaan se, ettei täällä juuri turistinähtävyyksiä ole. Yksi pieni luostari, joka yllättävää kylläkin on ihan toimiva paikka. Kaupungissa on myös erittäin hieno maakunta museo. Täältä ei juuri kerry turistipisteitä. Tiedäthän - niitä pisteitä, joilla voidaan jälkeenpäin rehvastella: Olen nähnyt niin ja niin monta museota, luostaria, muistomerkkiä ja nähtävyyttä, jotka on merkitty siihen ja siihen matkaoppaaseen tai historiakirjaan. Jollakulla 1596 pistettä, toisella taasen 328 ja joillakin vain 2.

Onneksi merkitsin matkasuunnitelmaan Taiyuaniin. Pisteitä ei juuri kerry (en kyllä niitä kerääkkään). Kaupunki on vain itsessään tutustumisen arvoinen suurkaupunki. Kas kun kiinalainen nykyinen kaupunkielämä näkyy parhaimillaan. Turistien puute ilmenee siinä, ettei kukaan puhu mitään muuta kieltä kuin kiinaa. Hotellihuoneen varaaminenkin oli hieman problemaattista vaikka olis kuinka suuri ja komea hotelli tahansa. Täällä tuntee olevansa filmitahti: Ihmiset eivät ole juuri ulkomaalaisia nähneet, Joten sitä pitää tarkastella hieman tarkemmin. Ihmettä kerrakseen kerrottavaksi sitten kotona.

Yhden ainoan englantia puhuvan ihmisen näin: Tämä oli Austraaliaan muuttaneiden kiinalaisvanhempien tytär. Vanhemmat eivät sopeutuneet Australiaan vaan muuttivat takaisin Kiinaan. Tytär jäi Australiaan. Vieraili vain sattumalta täällä auttaakseen lomiensa aikana vanhempien ravintolassa. Vanhemmat ovat tyypillinen tapaus. Kiinalaiset eivät oikein välitä sopeutua kohdemaahan eivät yritäkään opetella paikallisia kieliä. Perustavat omia chinatownejaan. Ja näitä onkin maailma väärällään pienimillään kadunpätkiä suurimmillaan lukuisia kortteleita kattavia kaupunginosia. Monet muuttavat takaisin. Syynä tällaiseen eristäytymiseen on varmaan monia. Mainittakoon oman kulttuurin totaalinen poikkeavuus länsimaisista kulttuureita. Kieli on rakenteeltaan ja äänneasultaan täysin muista kielistä poikkeava. Uskonto ja uskomuksetkin oman laatuiset.

On Taiyuanissa kuitenkin yksi merkittävä turistikohde. Puolentoista tunnin ajomatkan päässä Yuci:n kylässä on historiallinen museoitu alue. Huomattava osa mennyttä Kiinaa kuvaavista elokuvista on tehty täällä. Alue on osittain kaikille avoin ja osittain moniin rakennuksiin vaaditaan pääsylippu (6 euroa yhteensä kaikkiin). Paikka on ollut aikoinaan hallintokeskus. Jonkinlainen kuvermentin pääkaupunki.

Miksi Taiyuan on kiinnostava ? Monestakin syystä. Kaupunki on läänin pääkaupunki. Siksi se kerää maaseudulta olevia köyhiä hakeutumaan paremman leivän perään. Päivä toisensa jälkeen työikäiset nuoret miehet maleksivat kaduilla pelaten korttia, odottaen vain tilapäistä tai pysyvää työtä. Rautatieaseman ulkopuolella näkee kokonaisa perheitä, melkein koko maalinen omaisuus sullottuna säkkeihin. Odottaen vain jotain: Menoa jonnekin tai jonkun tuloa jostakin. En tiedä. Eikä kukaan osannut vasta kysyttäessä näistä ihmisistä eikä edes ymmärtänyt kysymystä. Kiinan rakennemuutos näkyy irvokkaimmillaan täällä.

 

Lisää kuvateksti

Ensimmäinen kaupunki jossa tuli vastaan kerjäläisiä: Osa yhtä hyvin voivan näköisiä kuin romanialaiset meillä. Osa tosi surkeita: Riekaleiset vaatteet, peseytyneet vuosi sitten, langanlaihoja, nukkuivat jätesäkeistä tehtyjen patjojen päällä. Sääli maassa, joka kohta on ostanut puolet eurooppalaisista pörssiyhtiöistä. Kaduilla monet rammat ja vaivaiset elättivät itseään miten taisivat: Yksikin halvaantunut piti varpaiden välissä sivellintä, jonka kastoi määräajoin vakoiseen maaliin ja kirjoitti tyylipuhtaalla kalligrafialla klassisia kiinalaisia tekstejä asfalttiin. Toinen tapaus tosi liikuttava. Noin 14 vuotias halvaantunut poika ja tämän äiti. Äiti asetti tyynyjen varaan pojan lyhtypylvästä vasten. Pisti siveltimen suuhun, kun poika oli halvaantunut koko vartaloltaan. Teline eteen. Paperi telineeseen. Sivellin kastettiin musteeseen ja sillä piirretiin klassisia kiinalaisia mietelauseita paperille joita äiti sitten myi. Tapaukset ovat sikäli liikuttavia, että kiinassa ei minkäänlaista sosiaalihuoltoa rekisteröimättömille ole. Jos nyt sattuu syntymään vammautuneena maaseudulle ja oma kylä on tyhjenemässä ei ole ketään, joka voisi pitää huolta. Omat vanhemmat siihen saakka kunnes nämä jaksavat. Jos perheen isä on lähtenyt livohkaan tai hakenut töitä muualta ja jäännyt sille teille niin kuka pitäisi huolta rammoista ja vaivaisista. Jee. Kuin Euroopassa kauan kauan sitten.

Jos kaupungissa oli paljon surkeutta niin oli siellä myös paljon sellaista, joka tekee siitä suuren. Niin suuren, että kävisi esimerkistä minne tahansa. En nyt tarkoita kaupungin orgaanista kasvua, leviämistä sivuille ja ylöspäin mahtaviksi pilvenpiirtäjiksi tietyistä ikiaikaisista lähtöpaikoista. Vaan tarkoitan suuruudella ihmisten elämäntapaa kaupunkiympäristössä. Jotain peri kiinalaista ja tosi inhimillistä.

Taiyuanin kadut ovat kuin virtaava koski. Ihmisten puheen sorina kuin kosken pauhu. Kiinalaiset kuin aina huutavat. Kauppoihin poikkeavat ihmiset pyörteinä virran pinnassa. Busseista purkautuvat ihmiset pyörivät paikallaan aikansa kunnes virta imee heidätkin mukaansa. Virralla kuitenkin aina määrätty suunta. Välillä aukioilla suvantokohtia joista taasen virta jatkuu eteenpäin. Joskus vuolaampana toisinaan hitaampana. Alkaen sivukatujen pienistä puroista . Haarautuen pääkatujen sivu-uomiin. Lopulta virta tyrehtyy puistoihin, pysäkeille ja asuintaloihin. Korkeiden kerrostalojen neonvalot kuin tähdet, kuu ja sateenkaaret valaisemassa virran pintaa. Valot joskus heijastuvat ihmisten puheissa kuin peileistä ja muuntuen kuin prismasta.

Taiyanissa on lukuisia puistoja, kuten Pekingissäkin, ihmisten olohuoneina. Erityisen mieluinen oli lasten puistoksi kutsuttu. Puiston keskellä suuri tekolampi, jossa näkee perheiden soutavan tyytyväisenä lastensa kanssa. Yhdessä kulmauksessa naiset vaihtavat suurena joukkona kuulemisia, keskustelevat lapsenlastensa asioista, maailman menostaä, ihmissuhteista, kotiasioista ja kaikesta muusta mistä naiset nyt ovat kiinnostuneita. Miehet taasen toisessa nurkkaukseesa arvioivat mitä milloinkin: Menneisyyttä, tulevaisuutta, rakentamista ja tekniikkaa. Yhdessä nurkkauksessa pelataan pingistä, toisessa taasen vanhempi mies pelaa murrosikäisen lapsenlapsensa kanssa sulkapalloa. Yhteen nurkkaan on kokoontunut isompi joukko miehiä. Näiden keskellä pelaa kaksi ikiaikaista kiinalaista shakkia. Yleisö kommentoi pelin kulkua.

Puistoissa kierrellessä on tosi liikkutavaa katsoa miten huolellisesti isovanhemmat huolehtivat lapsenlapsestaan: Sitä ainoaa.

Puistoissa näkee varttuneempia miehiä suuren suuren veteen kastetun teräväkärkisen siveltimen kanssa . Näillä piirretään klassisia kiinalaisia mietelauseita kivetykseen. Yleisö kommentoi kalligrafian tyylin puhtautta. Jotkut jopa osaavat klassista kiinalaista kalligraafista kirjoitusta. Saavat yleisöltä varauksettoman kiitoksen. Mestareita kun ovat.

Puistoissa leijoja lennättävät vanhat miehet. Eri leijatyyppejä vertaillaan: kaikki itse tehtyjä, milloin runko on bambusta milloin komposiittimuoveista. Jotkut pitkiä ja toiset taasen leveitä ja lyhyitä, monikerroksisia ja toiset taasen yksikertaisempia. Taitavimmat hienomekaanikot ovat rakentaneet hienot puolausjärjestelmät, joissa on hienoja jarruja, kytkimiä ja muita lennättämistä helpottavia apuvälineitä. Siimaa saattaa olla ihan kolmisensataa metriä, joten leija voi lentää tosi korkealla.

Kun ilta laskeutuu voinet poiketa johonkin lukuisista ravintoloista. Toiset kaduilla toiset taasen kiinteistöissä. Täällä voit kokea pilkkahinnalla kulinaarisia tähtihetkiä.

Taiyuan on kaupunki jonka kaduille on mukava eksyä ja löytää tiensä takaisin vaikkapa navigaattroin avulla. Tämä on sitä oikeata Kiinaa jota tulin etsimään ja löysin ikäänkuin vahingossa.

Datong, kaikki uusiks'

Ja matka jatkuu. Pekingiin jälkeen junalla länteen, Datongiin. Kaupunki oli kauan sitten vähän aikaa pohjoisen mongolisen dynastian (Wei dynastian) pääkaupunki. Itse asiassa turkkilasia kieliä puhuvien paimentolaisten muodostaman valtakunnan, Tuoban, pääkaupunki. Dynastia hallitsi Kiinaa vuosina 368 - 534 Nämä ihmiset yhdistivät pohjoisen Kiinan vuonna 439. Kuten monet muutkin tunkeutujat, niin nämäkin lopulta assimiloituvat Kiinalaiseen kulttuuriin.

Kaupunki on yksi pohjoisen silkkitien päätepisteistä. Alueella on muutama historiallisesti merkittäviä buddhalaisia ikiaikaisia muistomerkkejä. Budhalaisuus taitaa olla yksi niitä harvoista ulkopuolisista aatteista, joilla on ollut vaikutusta kiinalle. Tämäkin aate transformoitui hyvin nopeasti kiinalaiseen muotoon yhdistymällä paikalliseen taolaisuuteen. Tuloksena on nykyisin chan-budhalaisuutena tunnettu hyvin käytännön ja elämän läheinen buddhalaisuuden muoto. - Kiinan on yrittänyt tunkeutua monia muitakin aattteita huonoin tuloksin. Esimerkiksi läntiset lähetyssaarnaajat kovasti yrittivät käännyttää kiinalaisia maalailemalla helvetin kauhuja niin tulokset jäivät kuitenkin melko laihoiksi. Eivät kiinalaiset oikein taitaneet uskoa helvettiin ja kristinuskon pelastukseen. Marksilais-leniniläisyydestäkin taitaa olla jäljellä näkemys proletariaatin diktatuurista, jolla kiinalaisena tulkintana tarkoittaa vallan keskittämistä yhden puolueen pienelle sihteeristölle ja puhemiehistölle. Lähes kaikki muu onkin sitten unohdettu tästäkin aatteesta. Kuten esimerkiksi sosiaalinen tasa-arvoisuus. Toki koulutus on taattu täällä kaikille ja terveydenhuolto vain rekisteröityneille (tästä myöhemmin Shanghain yhteydessä).

Yksityiskohta pylväsluostarista

No hyvä. Turistit yleensä saapuvat tänne tutustuakseen Yungang luolastoon, ”pylväsluostariin”, maailman vanhimpaan puiseen, monikerroksiseen, 67 metriä korkeaan pagodiin ja muutamaan temppeliin. Kaupunki yleensä unohdetaan. ”Pylväsluostari” on kallion kiinnitetty muutaman kallioon kiinnitetyn pylvään varassa oleva rakennusrykelmä, jonka ainoa tehtävä on olla Buddhaa esittävien patsaiden suojana. Youngang luolasto onkin jo melko mahtava. Luoliin on veistetty satoja Buddha patsaita korkeimpien ollessa yli 7 metriä korkeita. Patsaat ovat liki 1600 vuotta vanhoja. Selvästi patsaissa näkyy intialainen ornamentiikka. Ne on koristeltu lootuskukka aihein, norsuin ja muina symbolein. Näiden luolien kaivaminen ja patsaiden veistäminen on ollut varmaan kovin työlästä kolme-neljäsataa luvulla

Lähiörakentamista miljoonalle

Itse kaupunkiin ei moni ajatuksia uhraa. Vaikka itselleni se oli erityisen kiinnostava. Monellakin tavalla. Matkustettaessa taksilla nähtävyydestä toiseen näkyy kaupungin laitamilla kilometri toisensa jälkeen valtavan kokoisia jopa 30 kerroksisia asuintalo työmaita. Vaikuttaisi siltä, että lähiöitä rakennetaan kertarysäyksellä miljoonalle ihmiselle. Ihmettelin hieman tätä rakennustapaa, sikäli että Euroopassa pyritään nykyään lähiörakentamisessa pienempiin klusteroituihin yksiköihin. Tämä siksi, että megalähiöissä on havaittu monien ongelmien korostuvan. Juurettomuus korostuu niissä ja syrjäytyneisyys saa valitettavasti jalansijaa. Kun Euroopassa suurimmat lähiöt ovat luokkaa 20 - 30 tuhatta asukasta niin Kiinassa mittakaava - kuinkas muutenkaan - kymmenkertainen. Erityisesti Kiinassa ongelmat saattavat kasautua, koska perinteisesti Kiina on ollut voimakkaasti maatalousvaltainen valtio, jossa isiltä peritty asumismuoto on muodostunut hyvin tiivisti rakennetuista pienistä matalista kyläyhteisöistä. Itse asiassa tämä tiivis yhteisö on ollut koko yhteiskunnan perusta satojen vuosien ajan. Taloudellisen rakennemuutoksen vuoksi maaltapako kaupunkeihin paremman elintason perään on erittäin voimakasta. Näihin jättiläislähiöihin muuttaa juuriltaan irti repäistyjä ihmisiä teollisuustyöntekijöiksi. On hieman vaikea ymmärtää miten tällainen väestö sopeutuu täysin muuttuneeseen asumismuotoon. Datong saattaisi olla oiva megaluokan laboratorio kaupunkisosiologeille.Täällä kun selittävien tekijöiden lukumäärä on sangen minimaalinen. Johtopäätösten tekeminen voi olla helpompaa.

Tämäkin melko uusi talo on saannut purkutuomion

Datong on ollut toisen maailmansodan jälkeen melkoisten muutosten kohteena. Melkein koko kaupunki on jälleenrakennettu sodan jälkeen. Juurikaan 50 vuotta vanhempia rakennuksia ei näy. Joskus 2007 – 2008 aloitettiin Kiinassa ohjelma, jonka tavoitteena on ollut säilyttää vanhaa rakennuskantaa. Kun Datongissa ei vanhaa keskustaa eikä edes vanhoja kaupungin muureja ollut jäljellä, merkitsi tämän vanhan säilyttämiseen pyrkivä trendi sitä, että ikiaikainen vanha keskusta ryhdyttiin rakentamaan uudelleen. Otettiin vanhat asemakaavat, valokuvat ja piirustukset esille. Alettiin rakentaa vanhaa kaupungin muuria uudelleen kuten myös kaikki mahdolliset muinaiset rakennukset. Jos alueella sattui olemaan uusiakin taloja, vaikkapa 2000 luvulla rakennettuja, saivat nämä siististi purkutuomion. Datongissa tämän vanhan keskustan uudelleen rakentaminen kattaa satojen hehtaarien alueen. Tänään koko hanke on noin puolivälissä. Varmaankin valmis 2020. Jäin itse miettimään muodostuuko tästä uusvanhasta keskuksesta kuitenkin irrallinen, hieman vieras holywood kulissi. Mahdollisesti ei, jos alueelle myös leviää perinteinen kiinalainen elämän tyyli. Aika näyttää.

Ehkei usko, mutta talo on pari vuotta vanha.

Uusvanha katukuva

 Mitenköhän lienee Helsingissä? Puretaanko Pasilassa uudet epäviihtyisät kerrostalot ? Entä palautetaanko keskustan vanhat puutalokorttelit ? Tuskin. Väitetään, ettei sellaiseen hömpötykseen ole varaa. Kiinassa lienee vaikka on ns. kehittyvä talous ja ei ole kovin kauan sitten kun tämä oli kehitysmaa.