Taiyuan kielitaidoton suurkaupunki

Aikoinaan kun tein matkasuunnitelmaa visuumihakemusta varten merkitsin Taiyuanin myös matkakohteeksi. En oikein tiedä miksi ? Paikan piti olla tukikohta josta matkustaisin Pingyaoon, WutaiShanin ja muihin paikkoihin. Käytännössä tämä Pingyao jäi ainoaksi. Eikä sukkulointia ollenkaan. 

Taiyuaniin ei juuri turisteja matkusta. Syynä on varmaan se, ettei täällä juuri turistinähtävyyksiä ole. Yksi pieni luostari, joka yllättävää kylläkin on ihan toimiva paikka. Kaupungissa on myös erittäin hieno maakunta museo. Täältä ei juuri kerry turistipisteitä. Tiedäthän - niitä pisteitä, joilla voidaan jälkeenpäin rehvastella: Olen nähnyt niin ja niin monta museota, luostaria, muistomerkkiä ja nähtävyyttä, jotka on merkitty siihen ja siihen matkaoppaaseen tai historiakirjaan. Jollakulla 1596 pistettä, toisella taasen 328 ja joillakin vain 2.

Onneksi merkitsin matkasuunnitelmaan Taiyuaniin. Pisteitä ei juuri kerry (en kyllä niitä kerääkkään). Kaupunki on vain itsessään tutustumisen arvoinen suurkaupunki. Kas kun kiinalainen nykyinen kaupunkielämä näkyy parhaimillaan. Turistien puute ilmenee siinä, ettei kukaan puhu mitään muuta kieltä kuin kiinaa. Hotellihuoneen varaaminenkin oli hieman problemaattista vaikka olis kuinka suuri ja komea hotelli tahansa. Täällä tuntee olevansa filmitahti: Ihmiset eivät ole juuri ulkomaalaisia nähneet, Joten sitä pitää tarkastella hieman tarkemmin. Ihmettä kerrakseen kerrottavaksi sitten kotona.

Yhden ainoan englantia puhuvan ihmisen näin: Tämä oli Austraaliaan muuttaneiden kiinalaisvanhempien tytär. Vanhemmat eivät sopeutuneet Australiaan vaan muuttivat takaisin Kiinaan. Tytär jäi Australiaan. Vieraili vain sattumalta täällä auttaakseen lomiensa aikana vanhempien ravintolassa. Vanhemmat ovat tyypillinen tapaus. Kiinalaiset eivät oikein välitä sopeutua kohdemaahan eivät yritäkään opetella paikallisia kieliä. Perustavat omia chinatownejaan. Ja näitä onkin maailma väärällään pienimillään kadunpätkiä suurimmillaan lukuisia kortteleita kattavia kaupunginosia. Monet muuttavat takaisin. Syynä tällaiseen eristäytymiseen on varmaan monia. Mainittakoon oman kulttuurin totaalinen poikkeavuus länsimaisista kulttuureita. Kieli on rakenteeltaan ja äänneasultaan täysin muista kielistä poikkeava. Uskonto ja uskomuksetkin oman laatuiset.

On Taiyuanissa kuitenkin yksi merkittävä turistikohde. Puolentoista tunnin ajomatkan päässä Yuci:n kylässä on historiallinen museoitu alue. Huomattava osa mennyttä Kiinaa kuvaavista elokuvista on tehty täällä. Alue on osittain kaikille avoin ja osittain moniin rakennuksiin vaaditaan pääsylippu (6 euroa yhteensä kaikkiin). Paikka on ollut aikoinaan hallintokeskus. Jonkinlainen kuvermentin pääkaupunki.

Miksi Taiyuan on kiinnostava ? Monestakin syystä. Kaupunki on läänin pääkaupunki. Siksi se kerää maaseudulta olevia köyhiä hakeutumaan paremman leivän perään. Päivä toisensa jälkeen työikäiset nuoret miehet maleksivat kaduilla pelaten korttia, odottaen vain tilapäistä tai pysyvää työtä. Rautatieaseman ulkopuolella näkee kokonaisa perheitä, melkein koko maalinen omaisuus sullottuna säkkeihin. Odottaen vain jotain: Menoa jonnekin tai jonkun tuloa jostakin. En tiedä. Eikä kukaan osannut vasta kysyttäessä näistä ihmisistä eikä edes ymmärtänyt kysymystä. Kiinan rakennemuutos näkyy irvokkaimmillaan täällä.

 

Lisää kuvateksti

Ensimmäinen kaupunki jossa tuli vastaan kerjäläisiä: Osa yhtä hyvin voivan näköisiä kuin romanialaiset meillä. Osa tosi surkeita: Riekaleiset vaatteet, peseytyneet vuosi sitten, langanlaihoja, nukkuivat jätesäkeistä tehtyjen patjojen päällä. Sääli maassa, joka kohta on ostanut puolet eurooppalaisista pörssiyhtiöistä. Kaduilla monet rammat ja vaivaiset elättivät itseään miten taisivat: Yksikin halvaantunut piti varpaiden välissä sivellintä, jonka kastoi määräajoin vakoiseen maaliin ja kirjoitti tyylipuhtaalla kalligrafialla klassisia kiinalaisia tekstejä asfalttiin. Toinen tapaus tosi liikuttava. Noin 14 vuotias halvaantunut poika ja tämän äiti. Äiti asetti tyynyjen varaan pojan lyhtypylvästä vasten. Pisti siveltimen suuhun, kun poika oli halvaantunut koko vartaloltaan. Teline eteen. Paperi telineeseen. Sivellin kastettiin musteeseen ja sillä piirretiin klassisia kiinalaisia mietelauseita paperille joita äiti sitten myi. Tapaukset ovat sikäli liikuttavia, että kiinassa ei minkäänlaista sosiaalihuoltoa rekisteröimättömille ole. Jos nyt sattuu syntymään vammautuneena maaseudulle ja oma kylä on tyhjenemässä ei ole ketään, joka voisi pitää huolta. Omat vanhemmat siihen saakka kunnes nämä jaksavat. Jos perheen isä on lähtenyt livohkaan tai hakenut töitä muualta ja jäännyt sille teille niin kuka pitäisi huolta rammoista ja vaivaisista. Jee. Kuin Euroopassa kauan kauan sitten.

Jos kaupungissa oli paljon surkeutta niin oli siellä myös paljon sellaista, joka tekee siitä suuren. Niin suuren, että kävisi esimerkistä minne tahansa. En nyt tarkoita kaupungin orgaanista kasvua, leviämistä sivuille ja ylöspäin mahtaviksi pilvenpiirtäjiksi tietyistä ikiaikaisista lähtöpaikoista. Vaan tarkoitan suuruudella ihmisten elämäntapaa kaupunkiympäristössä. Jotain peri kiinalaista ja tosi inhimillistä.

Taiyuanin kadut ovat kuin virtaava koski. Ihmisten puheen sorina kuin kosken pauhu. Kiinalaiset kuin aina huutavat. Kauppoihin poikkeavat ihmiset pyörteinä virran pinnassa. Busseista purkautuvat ihmiset pyörivät paikallaan aikansa kunnes virta imee heidätkin mukaansa. Virralla kuitenkin aina määrätty suunta. Välillä aukioilla suvantokohtia joista taasen virta jatkuu eteenpäin. Joskus vuolaampana toisinaan hitaampana. Alkaen sivukatujen pienistä puroista . Haarautuen pääkatujen sivu-uomiin. Lopulta virta tyrehtyy puistoihin, pysäkeille ja asuintaloihin. Korkeiden kerrostalojen neonvalot kuin tähdet, kuu ja sateenkaaret valaisemassa virran pintaa. Valot joskus heijastuvat ihmisten puheissa kuin peileistä ja muuntuen kuin prismasta.

Taiyanissa on lukuisia puistoja, kuten Pekingissäkin, ihmisten olohuoneina. Erityisen mieluinen oli lasten puistoksi kutsuttu. Puiston keskellä suuri tekolampi, jossa näkee perheiden soutavan tyytyväisenä lastensa kanssa. Yhdessä kulmauksessa naiset vaihtavat suurena joukkona kuulemisia, keskustelevat lapsenlastensa asioista, maailman menostaä, ihmissuhteista, kotiasioista ja kaikesta muusta mistä naiset nyt ovat kiinnostuneita. Miehet taasen toisessa nurkkaukseesa arvioivat mitä milloinkin: Menneisyyttä, tulevaisuutta, rakentamista ja tekniikkaa. Yhdessä nurkkauksessa pelataan pingistä, toisessa taasen vanhempi mies pelaa murrosikäisen lapsenlapsensa kanssa sulkapalloa. Yhteen nurkkaan on kokoontunut isompi joukko miehiä. Näiden keskellä pelaa kaksi ikiaikaista kiinalaista shakkia. Yleisö kommentoi pelin kulkua.

Puistoissa kierrellessä on tosi liikkutavaa katsoa miten huolellisesti isovanhemmat huolehtivat lapsenlapsestaan: Sitä ainoaa.

Puistoissa näkee varttuneempia miehiä suuren suuren veteen kastetun teräväkärkisen siveltimen kanssa . Näillä piirretään klassisia kiinalaisia mietelauseita kivetykseen. Yleisö kommentoi kalligrafian tyylin puhtautta. Jotkut jopa osaavat klassista kiinalaista kalligraafista kirjoitusta. Saavat yleisöltä varauksettoman kiitoksen. Mestareita kun ovat.

Puistoissa leijoja lennättävät vanhat miehet. Eri leijatyyppejä vertaillaan: kaikki itse tehtyjä, milloin runko on bambusta milloin komposiittimuoveista. Jotkut pitkiä ja toiset taasen leveitä ja lyhyitä, monikerroksisia ja toiset taasen yksikertaisempia. Taitavimmat hienomekaanikot ovat rakentaneet hienot puolausjärjestelmät, joissa on hienoja jarruja, kytkimiä ja muita lennättämistä helpottavia apuvälineitä. Siimaa saattaa olla ihan kolmisensataa metriä, joten leija voi lentää tosi korkealla.

Kun ilta laskeutuu voinet poiketa johonkin lukuisista ravintoloista. Toiset kaduilla toiset taasen kiinteistöissä. Täällä voit kokea pilkkahinnalla kulinaarisia tähtihetkiä.

Taiyuan on kaupunki jonka kaduille on mukava eksyä ja löytää tiensä takaisin vaikkapa navigaattroin avulla. Tämä on sitä oikeata Kiinaa jota tulin etsimään ja löysin ikäänkuin vahingossa.