Matka Xiannan:iin

Nyt kerron junamatkastani Xiannaniin. Junamatkat täällä Kiinassa voivat olla myös tosi hupaisia vaikka matka Manzhouli-Harbin oli hieman rasittava. Alunperin piti matkustaa suoraan Xi'an:iin, ikiaikaiseen kiinalaiseen kaupunkiin. Mutta voi kun Kiinassa on lomakausi ja varmaan miljardi ihmistä matkustaa paikasta toiseen niin arvattavasti junat ovat täynnä. Matka Xi'an:iin kestää junasta riippuen 8 – 10 tuntia. Kaikki paikat paitsi 2 seisomapaikkaa olivat varattuna. Seistä en halunnut. Mutta Xiannaniin oli vapaana istumapaikkoja, paikka tunnetaan nimeltä myös Xian South (kun Xi'anissa on 3 asemaa). Tämä paikka vain on 50 kilometrin päässä varsinaisesta kaupungista. Pingyaossa majatalon pitäjä kyllä kovasti väitti minun tehneen virheen. En kuitenkaan tehnyt. Kävi kuten monesti aikaisemmin eli onnekkaasti. Päädyin hyvin pieneen kiinalaiseen kylään (pieniäkin on), jossa suunnitelmatalous hieman ontuu ja sain hieman makua siitä miten mutkikas ongelma on maaseudun kehittäminen Kiinalaisessa mittakaavassa.

No hyvä. Sain istua hiljaa ja tuijotella matkatovereitani, nämä vastaavasti tuijottivat minua. Kun keskinäistä tuijottelua oli kestänyt nelisen tuntia, astui junaan hieman vilkkaan puoleinen nuorimies. Kovasti keskusteli kaikkien kanssa. Halusi tietty selvittää mikä kumman ulkomaalainen on tällaisessa junassa joka ei vie mihinkään tunnettuun turistipaikkaan. Vaunun matkustajista 97 prosenttia oli miehiä. Känsiä käsissä ja vain harvalla matkalaukku. Useimmilla vain säkki. Roteviakin ja sään polttamiakin olivat. Varmaan valtaosa töiden perässä kulkevia siirtolaisia.

Mitä tekee vilkas mies joka halusi keskustella kanssani osaamatta sanaakaan englantia ? Tietty ottaa kännykän käteensä ja käyttää on-line käännöspalvelua. Voi kun Baidu tai vastaava olikin tosi hidas. Ei tullut keskustelusta mitään. Ruudulla vain pyöri ikoni. Kaveri poistui varttitunniksi ja minä taasen tupakalle. Palasi naama loistaen. Ilo oli suunnaton. Nyt voimme keskustella vihdoin, huokui koko olemuksesta. Oli ladannut puhelimeensa off-line sovelluksen. Keskustelu lähti käyntiin. Hieman vaati mielikuvitusta kun kone käännökset ovat välillä hieman hämäriä. Vai mitä on sanottava eräänkin ravintolan ruokalistassa mainitut ruokalajit: ”clear cooks the bull's penis”, ”photo meatball” tai ”roast chicken skeleton”. Ei harmainta hajuakaan mistä syötävästä on kyse (en uskaltanut tilata).

No niin. Tietty kysyttiin mitä tein Kiinassa. Yritin vastata yhdellä sanalla. kun minulla oli elektroninen sanakirja (hanping pro). En oikein uskaltanut käyttää automaattista käännöstä, kun tuloksesta en ollut varma. Kyseltiin säistä, ruuasta ja niin edelleen. Puoli vaunua kerääntyi kuuntelemaan ja välillä jotkut huutelivat tälle kaverille että kysy sitä tai tätä. Autoista, moottoripyöristä, traktoreista. Onneksi olin varustautunut lehtiöllä ja kynällä. Piirtelin sarjakuvia minkä kerkisin. Kiinalaisesta ruuasta piirsin kanan, sian, kalan ja makaronin. Piirsin laihan miehen, hieman lihavamman ja lopulta oikein lihavan miehen. Viimein mies halkesi. Kuvasarja herätti hilpeyttä kun kävi selväksi, että mies olin minä kiinalaisen ruokapöydän ääressä. Yritin kertoa talvesta ja lumitöistä. Mies porukka kovin yritti miettiä mitä sarja oikein esittää kunnes keskusteluun osallistui yksi pohjoiskiinasta tullut ja ymmärsi täysin mistä oli kyse. Voi sitä iloa kun ratkaisu sarjaan löytyi. Yritin piirtää kuvasarjan ja muutaman sanan suomen kesästä, saunaillasta ja peili tyynestä järvestä. Eivät varmaan ihan ymmärtäneet. Näin kului nelisen tuntia. Välillä äijä porukka ryhtyi kiistelemään keskenään mikä on paras ruoka kiinassa, mikä taasen paras paikka vierailla. Ehkäpä hupaisin ja ikimuistoisin keskustelu jonka olin käynyt.

Näin päädyin Xiannanniin 50 kilometrin päähän Xi'an:sta. Pieneen kuihtuvaan maalaiskylään. Tavalliseen kiinalaiseen tapaan paikalliset taksikuskit hyökkäävät kimppuun ja tarjoavat 100 yanilla (13 eurolla) kyydin kaupunkiin. Tietty kieltäydyin. Kylässä on yksi ruokala ja kakasi hotellia. Hienomassa en nähnyt mitään liikehdintää joten menin toiseen (hotellit tunnistin punaisista lyhdyistä). Pienikokoinen ylitsevuotavan ystävällinen vanha mies tarjosi huoneen 50 yanilla (6.5 euroa). Ei edes kysynyt passia nähtäväksi. WC tosin oli hieman töhryinen majatalon pitäjän ollessa huononäköinen. Ei varmaankaan ole siivottu kuukauteen. Väliäkö sillä kun käyttää kenkiä. Vain kylmää vettä ja hana kiinni letkussa. Hana irti lavuaarista, joten joutuu käyttämään kahta kättä.

Kylän ruokala oli kovin siisti. Isä, äiti ja kaksi lasta. Tyttö ja poika. Tyttö oli noin 10 vuotias ja ahkerasti valmisti ruokaa sekä tarjoili asiakkaille. - Halusin päästä Xi'an:in. Piirsin bussin kuvan, nuolen ja tekstin Xi'an. Perheen äiti oli kiinalaiseksi poikkeuksellisen välkky kun täysin ymmärsi tarkoitukseni. Kirjoitti kiinaksi pitkän sepustuksen eri busseista ja siitä missä minun kullakin bussilla pitää jäädä pois. Tosi ihailtava perhe. Tabletin karttaa katsoessani kerääntyi perhe tietty katsomaan elektronista ihmettäni. Annoin pojan pelata Angry Birdsiä, oppi heti pelin juonen. Kiinalla on loistava tulevaisuus jos edes kaksi prosenttia kansasta on yhtä avarakatseisia ja välkkyjä kuin tämä perhe oli.

Xiannan kylä muodostuu kahdesta noin kilometrin mittaisesta tiestä. Sinne oli rakennettu yksi rivitaloalue (oheinen kuva). Talot ovat hylätty. Kaikki on sisustusta varten valmista, vain kalusteet ja pinnoitemateriaalit puuttuvat. Selvästi talot ovat olleet hylättynä parisen vuotta. Jäin vain miettimään: Miksi? Onko alueesta suunniteltu jonkinlaiseksi logistiikkakeskukseksi. Sijainti olisi ihanteellinen. Keltaisen joen laaksossa, Kiinan vilja-alueen keskuksessa. Työpaikat vain puuttuvat ja siksi myös ihmiset. En tiedä. Onko siis kyse suunnitelmatalouden koordinaation puutteesta ? Vai aivan jostain muusta.

Onneksi siis päädyin Xiannaniin. Nimittäin en oikein muutoin olisi ymmärtänyt monen kiinalaisen puheita köyhän maaseudun ja rikkaan kaupungin huikean suuresta elintasokuilusta. Maaseutua halutaan kehittää voimallisesti, jotta väestö ei valuisi juurettomana kaupunkeihin etsimään töitä. Kehittäminen ei onnistu jos ei ole työpaikkoja ja työpaikkoja ei ole jos ei ole asuntoja ihmisille. 

Usein puhutaan, että Kiinassa on kaksi polttavaa ongelmaa, tässä mainitun maaseutu-kaupunki ongelman lisäksi raskas ympäristön saastuminen lyhytnäköisen taloudellisen eduntavoittelun seurauksena. Kiinan poliittinen johto on myös tiedostanut nämä. Näiden lisäksi on olemassa pari muuta piilevää tosi rajua maailmantaloutta ravistelevaa pommia, josta myöhemmin Shanghai blogin yhteydessä.

Oli myös hyvä päätyä Xiannaniin, koska puolelta päivin pääsin Xi'an:iin rauhassa etsimään hotelliani. Bussi jätti minut tähänastisen elämäni ehkä kauneimman puiston edustalle.