maanantai 1. huhtikuuta 2013

Kolmas luokka


Olet voinut matkustaa 9 päivää läpi Siperian, valmistautumatta millään tavalla matkaan. Syöden pelkästään minuuttivelliä ja asemilta ostettuja piirakoita. Matkaseurana kaupungista toiseen vaihtuvia sinänsä ystävällisiä ja kohteliaita venäläisiä. Mutta kun et osaa kieltä niin et ja yksinäisyys saattaa vaivata. Vaunusi jouset ja iskunvaimentimet ovat olleet ehkäpä elinikänsä päässä juo vuosia sitten. Kolinaa ja kilinää päivästä toiseen. Huonosti nukuttuja öitä. Suihkuunkin nyky eurooppalainenkin haluaisi päästä. Talvella vaunujen välinen tupakkatila on vieläpä jäätävän kylmä. Kunnioitettava kokemus.

Et kuitenkaan tiedä vielä mitään junamatkailusta. Kiinalaisen joka asemalla pysähtyvän junan kolmas luokka parinkymmenen tunnin edestä on kokemus vertaansa vailla. Kun juna lähtee pääteasemalta on kaikki istumapaikat myyty tietty täyteen. Osa matkustajista matkaa lyhyen pätkän osa pidemmän ja vain muutama kuten sinä 15 – 20 tuntia. Valtaosalla on istumapaikka mutta näyttää myös olevan paljon seisomapaikkojakin. Naapuripenkeillä jotkut äijät lyövät korttia ja voittaja tietenkin haluaa koko vaunun tietävän hänen hyvästä onnesta. Yhdeltä pysäkiltä nousee mummo kahden elävän häkkiin suljetun kanan kanssa. Siitäpä taasen koriin sullottu kissa innostuu. Kissasta virkistyvät vaunun koirat, jotka keskenään vaihtavat ajatuksia kissan ja kanan luonteesta. 15 minuutin välein kulkee ruokakärry tarjoten apetta matkustavaisille. Kärry puikkelehtii seisojien välissä. Välillä tulee joku muu kauppias tarjoten taivas ties mitä, kynsien hoitovälineistä lasten leluihin. Kiinan kaikki tupakoitsijat ovat tietty juuri vaunujen välisessä tupakkatilassa ja ovet tietty auki kun seisomapaikkojen vuoksi ovia ei voida sulkea. WeeCeetkään eivät ole maailman siisteimpiä. Kas kun reikä on lattialla ja heiluvassa junassa voi tähtääminen olla hieman vaikeata.

Voinet olla onnellinen jos satuit saamaan kolme istuinta sisältävän penkin ikkunapaikan. Muutoin torkut lähempänä käytävää. Vihdoinkin vierustoverisi häipyvät. Voinet käydä pitkällesi ja nukkua makuulla. Ainakin seuraavaan pysäkkiin saakka. Taas herätys. Torkahdat seuraavaan pysäkkiin saakka kunnes vierustoverisi lähtee. Tätä jatkuu tunnista toiseen.

Päivällä taasen 6 – 7 tunnin matkat ovat ihan jees. Varsinkin jos naapuriksi sattuu tulemaan joku kielitaitoinen. Sinulta sitten tentataan tulkin kautta kaikki mahdolliset asiat: Miten on elää Suomessa, kauanko olet ollut Kiinassa, mitä tuumaat kiinalaisesta ruuasta jne. Sitä tuntee olevansa ihan oikea julkimo. Tuonnempana matkalla Pingyao - Xiannan sattui siinä määrin hauskoja tapahtumia, että 3 luokka voi olla myös parasta mitä Kiinan rautatiet tarjoavat (siitä sitten myöhemmin).

Sinänsä junassa matkustamien Kiinassa on kohtalaisen helppoa. Lipun ostaminen on sangen suoraviivaista kun olet kirjoittanut paperille junan numeron, haluamasi matkapäivän ja ajan sekä Pinyin tekstillä (eli latinalaisilla aakkosilla) kirjoittamasi lähtö- ja määränpääkaupungin. Periaatteessa virkailijoiden pitää osata Pinyin nimet. Ne on painettu myös lippuun. Suurin ongelma on junasta poistuminen. Tähän tarvitset kelloa ja tiedon koska junan pitää saapua perille. Onneksi Kiinan rautateillä on erinomainen webbipalvelu http://www.chinatrainguide.com/

Väärään junaan ei oikeastaan voi mennä. Lippu tarkistetaan jo odotushalliin mentäessä ja siellä edelleen oikealle portille saavuttaessa. Edelleen matkustajat ohjataan oikealle radalle jossa juna jo odottaa. Vaunuun noustaessa tarkistetaan vielä lippu. Ainoa mitä suomalainen hieman hämmästelee on matkatavaroiden läpivalaisu mentäessä odotushalliin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti