Ja matka jatkuu. Pekingiin jälkeen
junalla länteen, Datongiin. Kaupunki oli kauan sitten vähän aikaa
pohjoisen mongolisen dynastian (Wei dynastian) pääkaupunki. Itse asiassa turkkilasia kieliä
puhuvien paimentolaisten muodostaman valtakunnan, Tuoban, pääkaupunki. Dynastia hallitsi Kiinaa vuosina 368 - 534 Nämä
ihmiset yhdistivät pohjoisen Kiinan vuonna 439. Kuten monet muutkin tunkeutujat, niin nämäkin lopulta assimiloituvat
Kiinalaiseen kulttuuriin.
Kaupunki on yksi pohjoisen silkkitien
päätepisteistä. Alueella on muutama historiallisesti merkittäviä buddhalaisia ikiaikaisia muistomerkkejä. Budhalaisuus taitaa olla yksi niitä
harvoista ulkopuolisista aatteista, joilla on ollut vaikutusta
kiinalle. Tämäkin aate transformoitui hyvin nopeasti kiinalaiseen
muotoon yhdistymällä paikalliseen taolaisuuteen. Tuloksena on
nykyisin chan-budhalaisuutena tunnettu hyvin käytännön ja elämän
läheinen buddhalaisuuden muoto. - Kiinan on yrittänyt tunkeutua
monia muitakin aattteita huonoin tuloksin. Esimerkiksi läntiset
lähetyssaarnaajat kovasti yrittivät käännyttää kiinalaisia
maalailemalla helvetin kauhuja niin tulokset jäivät kuitenkin melko
laihoiksi. Eivät kiinalaiset oikein taitaneet uskoa helvettiin ja kristinuskon pelastukseen. Marksilais-leniniläisyydestäkin taitaa olla jäljellä
näkemys proletariaatin diktatuurista, jolla kiinalaisena tulkintana
tarkoittaa vallan keskittämistä yhden puolueen pienelle
sihteeristölle ja puhemiehistölle. Lähes kaikki muu onkin sitten
unohdettu tästäkin aatteesta. Kuten esimerkiksi sosiaalinen tasa-arvoisuus. Toki koulutus on taattu täällä kaikille ja terveydenhuolto vain rekisteröityneille (tästä myöhemmin Shanghain yhteydessä).
No hyvä. Turistit yleensä saapuvat
tänne tutustuakseen Yungang luolastoon, ”pylväsluostariin”,
maailman vanhimpaan puiseen, monikerroksiseen, 67 metriä korkeaan
pagodiin ja muutamaan temppeliin. Kaupunki yleensä unohdetaan.
”Pylväsluostari” on kallion kiinnitetty muutaman kallioon kiinnitetyn pylvään
varassa oleva rakennusrykelmä, jonka ainoa tehtävä on olla Buddhaa
esittävien patsaiden suojana. Youngang luolasto onkin jo melko mahtava.
Luoliin on veistetty satoja Buddha patsaita korkeimpien ollessa yli 7
metriä korkeita. Patsaat ovat liki 1600 vuotta vanhoja. Selvästi
patsaissa näkyy intialainen ornamentiikka. Ne on koristeltu
lootuskukka aihein, norsuin ja muina symbolein. Näiden luolien kaivaminen ja patsaiden veistäminen on ollut varmaan kovin työlästä kolme-neljäsataa luvulla
Itse kaupunkiin ei moni ajatuksia
uhraa. Vaikka itselleni se oli erityisen kiinnostava. Monellakin
tavalla. Matkustettaessa taksilla nähtävyydestä toiseen näkyy
kaupungin laitamilla kilometri toisensa jälkeen valtavan kokoisia
jopa 30 kerroksisia asuintalo työmaita. Vaikuttaisi siltä, että
lähiöitä rakennetaan kertarysäyksellä miljoonalle ihmiselle.
Ihmettelin hieman tätä rakennustapaa, sikäli että Euroopassa
pyritään nykyään lähiörakentamisessa pienempiin klusteroituihin
yksiköihin. Tämä siksi, että megalähiöissä on havaittu monien
ongelmien korostuvan. Juurettomuus korostuu niissä ja syrjäytyneisyys saa valitettavasti jalansijaa. Kun Euroopassa suurimmat lähiöt ovat luokkaa 20 - 30 tuhatta asukasta niin Kiinassa mittakaava - kuinkas muutenkaan - kymmenkertainen. Erityisesti
Kiinassa ongelmat saattavat kasautua, koska perinteisesti Kiina on
ollut voimakkaasti maatalousvaltainen valtio, jossa isiltä peritty
asumismuoto on muodostunut hyvin tiivisti rakennetuista pienistä
matalista kyläyhteisöistä. Itse asiassa tämä tiivis yhteisö on ollut koko yhteiskunnan perusta satojen vuosien ajan. Taloudellisen rakennemuutoksen vuoksi
maaltapako kaupunkeihin paremman elintason perään on erittäin
voimakasta. Näihin jättiläislähiöihin muuttaa juuriltaan irti
repäistyjä ihmisiä teollisuustyöntekijöiksi. On hieman vaikea
ymmärtää miten tällainen väestö sopeutuu täysin muuttuneeseen
asumismuotoon. Datong saattaisi olla oiva megaluokan laboratorio kaupunkisosiologeille.Täällä kun selittävien tekijöiden lukumäärä on sangen minimaalinen. Johtopäätösten tekeminen voi olla helpompaa.
Datong on ollut toisen maailmansodan
jälkeen melkoisten muutosten kohteena. Melkein koko kaupunki on
jälleenrakennettu sodan jälkeen. Juurikaan 50 vuotta vanhempia
rakennuksia ei näy. Joskus 2007 – 2008 aloitettiin Kiinassa ohjelma, jonka tavoitteena on ollut säilyttää vanhaa rakennuskantaa. Kun Datongissa ei vanhaa keskustaa eikä edes vanhoja
kaupungin muureja ollut jäljellä, merkitsi tämän vanhan säilyttämiseen
pyrkivä trendi sitä, että ikiaikainen vanha keskusta ryhdyttiin rakentamaan
uudelleen. Otettiin vanhat asemakaavat, valokuvat ja piirustukset
esille. Alettiin rakentaa vanhaa kaupungin muuria uudelleen kuten
myös kaikki mahdolliset muinaiset rakennukset. Jos alueella sattui
olemaan uusiakin taloja, vaikkapa 2000 luvulla rakennettuja, saivat
nämä siististi purkutuomion. Datongissa tämän vanhan keskustan
uudelleen rakentaminen kattaa satojen hehtaarien alueen. Tänään
koko hanke on noin puolivälissä. Varmaankin valmis 2020. Jäin itse
miettimään muodostuuko tästä uusvanhasta keskuksesta kuitenkin
irrallinen, hieman vieras holywood kulissi. Mahdollisesti ei, jos
alueelle myös leviää perinteinen kiinalainen elämän tyyli. Aika
näyttää.
Mitenköhän lienee Helsingissä? Puretaanko Pasilassa uudet epäviihtyisät kerrostalot ? Entä palautetaanko keskustan vanhat puutalokorttelit ? Tuskin. Väitetään, ettei sellaiseen hömpötykseen ole varaa. Kiinassa lienee vaikka on ns. kehittyvä talous ja ei ole kovin kauan sitten kun tämä oli kehitysmaa.
Ehkei usko, mutta talo on pari vuotta vanha. |
Uusvanha katukuva |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti